Saavuin Pärnuun

Jälleen lähdön hetki, kuten näköjään aika usein. Otin tuollaisen elektrirattaan, sen saa vuokrattua vuodeksi 30 eurolla. Sähköpyörä on sitten eri asia kuin esim sähkötuoli. Sähköpyörä liikkuu liukkaasti, sähkötuoli on lähinnä persiin grillaamiseksi.

Pyyhkäisin Emajõe rantaan. Kaikki on ennallaan, jopa yökerho Atlantis tuolla joen toisella rannalla. Tai ei siellä enään mitään yökerhoa ole, siellä on tanssikoulu.

Torilla on paljon mansikanmyyjiä. Yrittävät kauppailla kaikenmaailman ulkomaan mansikoita. Puolasta ja mistä lie.

Olisi siellä ollut myös Eestin omat, Luunjasta, tuosta läheltä. En ostanut, ärsytän mansikan himot äärimmilleen ja tempaisen koko lavan kerralla sitten.

Ja katso, minun bussini saapui.

Ihmiset kyytiin.

Vilautin lippua kuljettajalle, tämä kännykällä lukee lipun tuosta koodista ja toivottaa tervetulleeksi.

Tämä Tartu-Pärnu linja kulkee aika vajaana. Sitten mennään, rouva bussikuljettaja panee menemään.

Läpi maalaismaisemien, mikä lie vehnäpelto.

Onkohan tämä hyljätty pelto? Tai mikä lie kesanto.

Saavuin Pärnu jahtklubille. Laitoin veneen perään suuren suomenlipun satamakapteenille merkiksi. Tietää ollaanko sitä veneellä vai ei. Satamakapteeni sanoi että olen lomalaisen näköinen. Ei minulla mitään lomaa ole, tätä samaa vaan joka päivä…

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.