Vaunuilijat

Heti aamulla kirmaisin metsikköön, aika kävi pitkäksi. sitten ajattelin että rattaalla on kivempi.

Otin tuon rattaan ja läksi pitkospuita törmööttämään. Kerroin tuttaville että olen ajanut ainakin 500 kilometriä tällä rattaalla tänä kesänä. No ei ollut liioittelua, myöhemmin tarkastin, olin ajanut 1144 kilometriä. Aika paljon mielestäni, mutta kohtuus ei ole riittävästi. Pitää saada uusia kokemuksia ja paikkoja.

Tälläista erilaista pöpelikköä täällä. Jos ei tietäisi niin voisi luulla olevansa jossain muualla pöpelikössä kuin täällä.

Sitten löytyi tietä alle, vauhti senkus paranee. Isompaa pykälää vain rattaaseen ja vauhti vinkuu korvissa.

Mutkaista tietä näkymättömiin. Yhden kurvin takana seisoi kauris. Meinasin alkaa sitä kuvata, se ei kauriille sopinut. Tämä ryntäsi vauhdilla metsään.

Veneilijät viihtyvät merenpäällä laiturin vieressä. Nämä vaunuilijat olivat pesiytyneet metsään, ei se meri kyllä kaukana ollut.

Täällä pöpelikössä oleskelivat vaunuilijat. Näillä on oikein kerho, ei venekerho vaan vaunukerho. Nämä olivat ojankyntäjiä, ei merenkyntäjiä. Kun joku oli reissunpäällä käynyt kertoivat ojankyntäjän juttuja toisille. Kuinka oli tiellä pahat töyssyt, että ilmaan vain vaunu hyppäsi montussa.

Veneilijät kertovat toisilleen merimies juttuja. Minäkin tykkään kertoa suurista seikkailuistani. Seikkailuistani jotka ovat olevinaan niin suuria, ainakin jos niitä vähän sopivasti suurentelee.

Nämä vaunuilijat istuu vaunun portailla ja samat naapurit koko kesän ja vuodesta toiseen. Vaunuilijat kertovat ei uusista seikkailuista maailman merillä vaan siitä kuinka istuivat koko helvatin kesän vaunun rappusilla. Toiset kuuntelevat suu ammollaan kertojan seikkailuista. Kuinka tapahtui sitä ja sitä siinä istuessa.

Minäpä päätin palata näiden veneilijöiden joukkoon, kertomaan omista seikkailustani kaikille jotka vain suostuivat kuulemaan. Oikein tyrkytin omia hienoja seikkailuitani. Esimerkiksi sitä kun tuosta kaislikon reunasta kerran meinasin purjeella lähteä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen että ei taida onnistua. Kerroinkin venenaapureille, ettei onnistu. Nämä alkoivat heti yllyttämään, no yritä edes. No minähän otin veneen irti, purjeet ylös ja ajauduin sinne kaislikkoon. Nauroivat vielä suureen ääneen kun olin kaislikossa purjeveneellä. Kai ne vaunuilijat myös on yllytyshulluja, et uskalla ajaa tuosta suon silmästä yli.

Mutta veneitä läksi ja toisia tuli tilalle.

Illaksi vuokrasin saunan, ajattelin että saan näyttää kuinka kova saunamies olen. Heitin löylyä niin että tuntuu, hyvä etten sammalikkoon langennut yllytyshullu. En ymmärtänyt että häkälöylyt pitää ensin heittää kiukaalle.

Tässä muuten parin päivän jälkeä vanavedestä. Kyllä täältä reservaatistakin jossain vaiheessa pois löydetään. Niistä vaunuilijoista en ole varma, jäävät sinne istuksimaan loppuiäkseen….

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.