Kiva kaupunkihan Tallinna on, mutta ei sinne asumaan jäädä. Tässä muuten erikoinen arkkitehdin tekemä ratkaisu. Lyödään vanhaan taloon päälle pilvenpiirtäjä.
Aamulla aikaisin heräsin, nostin kytkintä. Kerroin jo eilen satamakapteenille että lähden eteenpäin, tulen takaisin kun tulen. Tämä että soita, tervetuloa.
Aallonmurtajan aukosta avautuu maailma. Jos on purjevene on mahdollisuus lähteä vaikka maapallon toiselle puolelle. Sitä mahdollisuutta ei tarvitse käyttää, mutta se mahdollisuus on hyvä olla. Sellaisen mahdollisuuden haltijana voi elää haluamallaan tavalla. Voi lähteä tai olla lähtemättä. Jos ei ole purjevenettä niin voi vain haaveilla lähtevänsä.
Taakse jää Tallinna, on aika lähteä uusiin seikkailuihin.
Minä käänsin tuon vauhtinuolen eteenpäin ja sitten mentiin. Eihän tässä vehkeessä ole kuin yksi vaihde eteen ja yksi vaihde taakse. Mutta kyllä tälläkin pääsee näkymättömiin.
Minä mennä junnasin, laivat veti ohitse ja muutaman tunnin jälkeen tulivat takaisin. Samat laivat, uudet matkustajat seljässä.
Tällainen lentävä hollantilainen veti ohitse. Sillä oli vissiinkin tuulipilotti ohjaamassa. Se kääntyili 90 astetta eestaas moneen kertaan. Näytti välillä että vetää oikealta ohtise, sitten taan näytti että vasemmalta. Lopuksi meni vasemmalta. Kunnes kohte otti sen 45 asteen käännöksen, jatkoi sitä kurssia joka näytti suunnilleen Porkkalaan ja sinne häipyi. Miksiköhän se sitten minua seurasi muutaman tunnin, eikä Tallinnasta jo ottanut sitä kurssia.
Oudon reittivalinnan teki myös tämä SIlja Serenade. Se läksi Tallinnasta Aegnan jälkeen koillisen puolen väylälle. Ohitti minut oikealta, vasta reittijako kaistalla otti suunnan Helsinkiin. Täytyisi joskus huvikseen selvittää, mikä jippo se on.
Tuuli tyyntyi hetkeksi, ja kääntyi vähän.
Purjetta peliin, Kubota huilaamaan.
Ohi tuon Isosaaren Peninniemen.
Useita purjeita edessä. Jos Eestissä näkyy monia purjeita, siellä on kilpailut. Täällä vetelevät ihan omaksi huvikseen eestaas, ei tarvi kilpailla.
Puikkelehdin saarten välistä, eksytän merivartijat kannoilta. Eihän minulla mitään sinänsä salattavaa ole, mutta ihan vain huvikseni. Saavat etsiä, mihinkä se nyt taas meni. Tuosta Jänissaaren oikealta puolelta, siihen merkitty 8,5 metriä vettä. Siinä on minun oma väylä.
On laitettu aallokon teko kielto.
Ei se kielto mitään auta, vetävät niin että veneet laiturille hyppäävät.
Mutta minä olen saapunut esi-isien maahan, vanhaan maahan…