Aamulla kaikki on toisin. Tuuli on tyyntynyt, nouseva aurinko on siirtynyt idän puolelle.
Katsoin että onpas veneen vesiraja likainen. On tullut monessa satamassa oltua ja käytyä. Eipä ole tullut pestyä, muotimiesten juttuja sellaiset. Nyt kuitenkin ajattelin että täytyy se tehdä.
Sellaiseen auton varrellinen pesusieni tuulilasinpesu juttu käyttöön, ämpäriin vähän oksaalihappoa ja vettä. Pyyhkäisten veneen kylkeä ja muutaman sekunnin jälkeen on kuin uusi. Helppo juttu.
Olen katsellut tuota vanhaa koivua vähän säälien. Se on kuin vanha ja sairas koira josta tykkää kovasti, ei tahdo luopua. Nyt kuitenkin alkaa olla niin pökkelö laho, kaatuu vielä veneeni päälle jos idästä tuulee. Pitäisiköhän tuolle tehdä viimeinen palvelus, lopettaa koivun kituminen?
Päätin vaihteeksi käydä vähän saarta katsomassa, polkua pitkin eteenpäin.
Yhtäkkiä vastaan tuli tuollainen ihmeellinen eläin. Kuopi etukäpälällä vihoissaan maata ja katsoi vihaisesti minua. Se ei ollut tavallinen peto. Kaikilla petoeläimillä on silmät suoraan eteenpäin. Ne katsovat suoraan vihollisen, tai siis saaliin silmiin. Tällä silmät oli pään kyljissä, ohimoilla. Se tarkoittaa että tämä on erityisen vaarallinen peto. Tämä näkee yhtä hyvin eteen ja taakse näillä silmillään. Ja siitä ei eedes huomaamilloin se sinua tuijottaa. Sitä on vaikea paeta kun näkee oman selkänsä taaksekin. Pääsin kuitenkin ohitse, kun kiersin tuolta vattupuskan kautta.
Viitat ohjaavat myrskykalliolle. Myrskyjä on kuulemma kiva seurata sieltä. Varmaan onkin, kivempi kuin Kaliningradin edustalta yöllä.
Nyt ei ollut myrskyä, meri oli tyyni. Katselin taas tuonne etelään. Maltan kuitenkin mieleni, en heti lähde takaisin.
Katselin mäntyjä, elävät karulla paikalla.
Kova on elämisen halu männyllä, tuollaisesta pienestä kallion halkeamasta alkaa kasvamaan. Juuria ei kyllä muualle saa kasvatettua. Siinä sitten jököttää ja odotaa sadetta.
Tutuille Eestiläisille terveisiä, ei täällä suomessa nälässä tarvitse olla. Minäkin otin mukaani Tallinnasta tuollaiset pihvit, perunat, salaatit. Siis oikeastaan kaikki mitä tässä lautasella on. Mukana Eestiläinen kokki joka osaa valmistaa ruoat vaativaan makuuni. Että hyvä ruoka täällä suomessa on. Yksinkertaisesti, made in Finland, valmistettu suomessa.
Mutta sitten tuli aika lähteä, syöksyin tuonne joukkoon jaloon.
Näinä päivinä nämä risteily laivat tekevät tilin. Täpötäysiä, vaikkei ulkomaan turisteja paljon näykään kaupungilla.
Silta oli kiinni, mutta kyllä se avataan aikataulun mukaan.
Mitä, purjevene purje ylhäällä sillan pielessä odottamassa. Veteli navakassa tuulessa luovia hermostuneena eestaas. Tuo etummainen veti kyllä koneella, vaikka keulassa purje.
Siitä se veti aukosta läpi. Ei silti, olen minäkin siitä joskus purjeella läpi tempaissut. Tahtoo vain kovemmalla tuulella syke nousta, kun yrittää keulaa sovittaa tuohon aukkoon.
Ihmisiä paljon liikkeellä.
Yksi pariskunta meloi tuollaisella soppalaudalla tuonne Tallinnan suuntaan. Asiahan ei minulle kuulu, mutta en voinut olla katsomatta. Miten tuo vasemmanpuoleinen nuo housut on noin jalkaansa tempaissut. En minä osaisi kyllä noin kulkea. Vähän kuin että tempaisee huopahatun päähän niin syvälle että se vääntää omistajalleen hörökorvat. Sekä sen huopahatun yläosaan nousee patti ylöspäin, vähän kuin Pekka Puupäällä. No ehkä tuohonkin tottuu…