Käävät kertovat paljon ympäristön tilasta.

Satamassa on aamulla rauhallinen tunnelma. Kaikki nukkuvat, joko veneessään tai kotonaan.

Vanhat käävät jotka illalla turisivat ovat aamuksi kadonneet.

Ovat hekä täällä Prismassa hedelmäpeliin eläkkeitä tunkemassa.

Suomalaiset pitää Eestinkieltä hassuna, mutta kyllä Eestiläisillekin hymy nousee kun näkee Prisman mainoksen. Eestin kielessä on sana halb, se tarkoittaa huonoa. Eestiläinen lukee tuon kyltin seuraavasti: “Yhtä huono kuin huonoin.” “Prisma selkeästi huonoin.”

Mutta minä kävelin rantoja ja tarkkailin. Tämä purjelaiva Gallant on mastonsa kadottanut. Mikä purjelaiva se on jossa ei purjeita ole?

Tuollainen metrin pätkä oli jäljellä mastosta.

Mutta tässäpä mielenkiintoinen alus. Se on suomenlahden laivastokillan koulutusalus. Suomessa kun ei ole kodukaidseliittoa, niin toimintaa ja harrastuksia järjestellään toisenlaisilla metodeilla.

Kilstar nimeltään alus, ei kuitenkaan kuolontähti.

Tämä alumiinirunkoinen hylky seisoo sinnikkäästi paikallaan, ei uppoa. Se on kyllä hylätty ja jätetty rapistumaan. Keulaköydet on etusorman paksuista aika lahon näköistä köyttä.

Toinen keulaköysi on ainakin vuoden ollut poikki. Köydenpää riippuu laiturista vedessä, kasvanut näkkiä jo ranteenpaksuiseksi. Samoin tuo sähköjohto on paksun levän ja näkin peitossa. Yhdet punaiset polypropeeni köydet on solmuilla jatkettu kun ovat joskus katkenneet. Tuo oli joskus uljas vene kun tuohon ilmestyi, muistan sen päivän.

Minä kävin juna asemalla katselemassa tuttuja, ei siellä ketään tuttua enään ole. Kai ne vanhat tutut on toriseviksi kääviksi muuttuneet, eivätkä kehtaa ihmisten ilmoilla liikkua.

Junasta myöhästyminen voi olla hyvä idea, kokeile 30 päivää maksutta. Toista oli silloin ennen. En minä junasta myöhästynyt, joskus kyllä kävi niin että juna täynnä matkustajia odotti minua. Mutta en myöhästynyt. Aika entinen ei koskaan enään palaa.

Oli aika palata veneelle tutkimusmatkalta.

Tuosta valvovan katseen alta.

Meinasin vielä käydä katsomassa tätä Simonkenttää, bussien seisonta kenttää.

Kentälle oli rakennettu tuollainen pytinki, tolkuttoman suuri ostoskeskus. Sen edessä nuorimies kysyi onko hetki aikaa? No eihän minulla kiire, kysy vain. No tahtoi tietää, keneltä ostat sähkön? Kerroin rehellisesti että maakaasun ja sähkön myy Eesti energia. Tämä että aha joo ja kääntyi pois. Kysyin että haluaisitko tehdä tarjouksen, ei kuulemma halunnut.

Saavuin satamaan, sinne oli tullut vieraita. Saksasta, Eestistä ja Puolasta, tunnen itseni kotoisemmaksi vieraiden joukossa.

Satamaan oli myös ilmestynyt Titanic, tutun kuuloinen nimi.

Se oli vasta tullut, korsteenista nousi vielä sakea sauhu.

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.