Loppuihan se markkinahumukin, viimeinenkin vieras löysi ulos rysästä. 
Markkinoilla näin tällaisen virtuaaliväkkyrän. Jalusta heiluttaa ja keikuttaa, lasit näyttää silmiin jotain virtuaali todellisuutta, mitä sitten lieneekään. Minulle sopii paremmin tällainen vanhanaikainen tositodellisuus, purjeveneen peräsimessä keikkuminen ja vaikka välillä vähän pärskeitä naamalle. Paremminkin tosimiesten touhua.
Minä käväisin Tartussa ja uudestaan reissunpäälle. Elektritakso persiin alle ja bussiasemalle. Bisnesluokan bussilipulla Tallinnaan. Määränpää Pirita ja edelleen veneellä Suomeen. Nyt pitäisi ihan päivänvalossa reissu taittua, vaihteeksi.
Se postin perkele on kyllä sellainen firma, jälleen hölmöilevät. Viranomainen oli lähestynyt minua kuulemma kirjeellä, posti ei saanut sitä suomessa suomen osoitteeseen kannettua. Viranomainen oli lähettänyt muistutuksen, sitäkään ei koskaan perille tullut. No onneksi ehdin jotenkin epäillä että jotain on pielessä, ei nyt kuitenkaan joutunut interpolin etsintäkuulutamaksi. Kyllä tuon firman johdolle pitäisi jotain radikaalia tehdä. Vaikka jalkapuuhun torin reunalle häpeäpuuhun. Ennen postinkantajat ylpeänä kertoivat olevansa postissa, sellaisella työpaikalla ei kyllä varmasti enää kukaan kehua retostele. Paremmin postinkantajat kulkevat seinänvieriä piilossa.
Keskustelin Eestiläisten tuttavieni kanssa, ihmettelivät silmät pyöreänä että mitä, hukkaako posti postia? Miten se on mahdollista, mihin ne voivat kadota? Ei he olleet kuulleet että Eestin posti postia kadottaa. Varmaankin kadottaa. muttei niin paljoa että siitä ihan yleinen ongelma tulee. Tosin viranomaisten sakot ja kaikki tiedotteet tulevat E-maililla. Ei tavallista postia paljon edes kulje. Mutta mikä lähetetään tulee myös perille. Samoin kuin se Elronin junan mainos, varmasti eteenpäin.
