Kaitse inglid

Pakolaisleiri yöllä.

Jälleen päädyin markkinoille, Türi lillelaat, eli kukkamarkkinat. Myyjiä ja ostajia jälleen paljon. Ennen markkinoitten avautumista ja ostajien rynnäkköä kävi monet myyjät minulta kysymässä tuleeko paljon suomalaisia. Monet myyjät tiesivät että olen suomalainen, luulivat minulla olevan jotain salaista tietoa. Yksi venäläinen huonosti eestiä puhuva esitteli minut kaverilleen: ”Tämä on se suomalainen.” Yritin kysyä että miten ”SE”, ei ymmärtänyt mitä tahdoin kysyä.

No oli minulla se tieto että esim Taisto Liinid, Tallinnan bussifirmalta oli tilattu 7 bussia tallinnasta tänne suomalaisten kuljetukseen. Siitä paljonko oli toisilta firmoilta ja paljonko omilla busseilla oli vain arvaus, kymmeniä busseja.  Kaitse inglid, eli kaitse-enkelit olivat valvomassa kun rynnäkkö alkoi, suomalaisten ensimmäinen aalto ei jääneet tuleen makaamaan, vaan jatkoivat heti portin jälkeen rahakotit tanassa ja rahat kädessä eteenpäin. Eestiläiset myyjät huusivat HURRAA huutoa ja vielä suurempi säpinä ja sählinki alkoi. Suomalaiset hajaantuivat ettei kaikkiin kerralla satu. Minulla oli etuoikeus olla tätäkin showta seuraamassa.Suurin osa väestä kuitenkin oli ihan Eestiläisiä, joilla oli myös ostohaluja, mutta ei kykyä siihen malliin kuin suomalaisilla. Eestiläisten keskieläke on 300 euroa, huono-osaisimmat suomalaiset ei tänne edes eksy.

Minulla oli riemu myös, ei niin rahasta, mutta sain jälleen esiintyä. Ensimmäisenä päivänä 3 kertaa kehuttiin suomen kielen taitoani suomalaisten puolelta. Eestiläisillä oli taas hauskaa eksoottisten myyntipuheitteni kanssa. Nämäkin usein kehuivat Eestin kieltäni, nauroivat vain hassuja sanavalintojani. Nämä kuulevat huonoa Eestiä yleensä vain venäläisittäin murtaen. Naurua piisasi molemmin puolin tiskiä. Ja sitten minulla on vielä tämä vapauteni, kun kyllästyn lähden kävelemään ja jututtamaan toisia myyjiä ja katselemaan markkinoitten ihmeitä. Myyjiä oli ainakin Viron venäläisiä, Eestiläisiä, Latvialaisia, muutama Ukrainalainen ja Valkovenäläinen.Vaikka monet Eestiläiset on persaukisia, hyviä ruokia niillä kyllä riittää. Niitä jauho-rasva kakkaroita, joita suomessa markkinoilla myydään makkaran nimellä, ei täällä edes mistään löydy. Eikä niin väliksikään. Perskuta, jos ei kunnon ruokaa saa, niin ollaan mieluummin vähän aikaa paastolla.

Illalla tämän kansainvälisen myyjäporukan kanssa saunaan, aika meininki…

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.