Aamucappucinon jälkeen heti rattaan selkään ja aamulenkille. Vaatimaton aamulenkkini oli 21 kilometriä.
Sotkin nuoruuden innolla kauniita maisemia ihaillen.
Ohi tämän kullimäen.
Siellä on tehdas jossa tehdään luksus jahteja. Ne ei varmaankaan ole minulle tarkoitettuja, joten jatkoin matkaani.
Päädyin tänne, Roomassaareen.
Ystäväni piirivalve oli jossain muualla, partiovene oli laiturissa.
No mutta, mitä minä näenkään?
Katariina Jee, sulavalinjainen Toomas Nipernaadin unistus. Juttelin omistajan kanssa kerran ja kysyin, että onko Katariina Jee Nipernaadin unistus. Kertoi että joo, ihmetteli miten minä tunnen niin hyvin Eestin kirjallisuutta. No siksi, että Nipernaadi on minun kangelane.
Käännyin takaisin Kuressaareen.
Lentoasema oli tallella, lähtee ja saapuu yksi lento päivässä.
Alkaa ilmat lämpenemään, veneessä 27 kraadia.
Ulkona varjossa 24.
Taivas ei ole vielä lämminnyt, -10 astetta.
Toivat veneveistämöltä uuden veneen laituriin, äijät laittoi luovutuskuntoon.
41 jalkainen Saare vene, upouusi.
Tuleva kotisatama Haapsalu.
Myöhemmin omistajat tulivat ihastelemaan uutta venettään. Hollantilaiset jotka asuvat Haapsalussa. Mutta jos minulta kysytään niin mieluummin Katariina Jee, kuin Saare Daam.
Odotan uusia tuulia, uskon että ne palaavat joku päivä. Kun ne tulevat ne vievät minut johonkin, ne tuule meinaan…