Aamulla oli tuulet häipyneet. Hyvä että pääsin eilen perille. Aamulla tuli yksi mies veneellään, oli koneella koko yön jyskyttänyt samoja jälkiä.
On täällä tuuliakin ollut.
Saaren neito oli laiturissa hypännyt niin että pultit vääntyneet. Tuo neito ei muuten usein merellä käy, aina samassa paikassa mollottaa.
Minä kävin kaupungilla katselemassa, fillaroimassa. Sama meininki kuin ennenkin, kuoleman hiljaista.
Kun tulin takaisin oli satamakapteeni tullut töihinsä. Sanoi että oikein hätkähti kun näki suomenlipun veneeni perässä. Sillä aikaa kun olin pois oli käynyt 2 moottorivenettä Tallinnasta kyläilemässä. Oskari jaksaa kuitenkin jokapäivä tulla työmaalle katsomaan, josko joku tulisi.
Laittoi minulle ihan lipunkin liehumaan, olen kuulemma odotettu kylälinen. Ei vieras vaan kylälinen Siinä istuimme kauan portailla ja jutustimme. Jatkoimme siitä mihin viimeksi jäimme.
Läksin uudestaan, tälläkertaa tähän pritsimajaan.
Istuin pöytään, neidolle sanoin että olen näljanen. Anna mulle süüa.
Ja katso, neito toi minulle Gruusialaista lihaa. Kai se ihan eestin sika oli, mutta valmistettu gruusian malliin. Hyvää oli, 5 euron satsi.
Onneksi on ohjeet miten ajetaan fillarilla kadulla.
Tosin en oikein ymmärrä mitä näissä ohjeissa yritetään kertoa. No minä pistelen vain fillarilla eestaas.
Saaremaa neitoa kävin myös tervehtimässä, pellavapäätä. Ei ollut unohtanut minua.
Tätä kirjoittaessa tuli mieleeni, mitenkähän sen Belligshausenin, saarenmaan suuren pojan nimellinen purjelaiva etenee.
Näyttää olevan Göteburg ohitettu ja matkalla pohjanmerelle. Kovia poikia, pieniä ovat minun purjehdukseni näihin verrattuna.