Kävin neito satamakapteenia tervehtimässä heti kohta kun heräsin. Oli tänään sellainen tuhdimpi neito satamakapteenina, tämä on välillä kiukutellut minulle. Nyt oli niin ystävällinen, halusi laittaa suomenlipun salkoon. Minä että älä nyt vaivaa näe, olen vartin päästä jo näkymättömissä.
Taakse jäi typötyhjä satama. On se joskus täpötäysikin ollut, mutta nyt ei kyllä näy kulkijoita missään.
Purjetta ylös ja menoksi.
Sivutuuleen kyllä kulkee hienosti.
Myötäiseen ei näillä purjeilla oikein kovaa mene. Mutta ei kai tässä mikään kiire ole.
Sinne se jäi Kihnun saari ja Kihnun tydrukud.
Vähämmatkaa oli väylää tarjolla, käytin hyväkseni.
Sitten loppui väylät ja alkoi maakin kadota näkyvistä. Ja katosikin välillä.
Kompassi on kyllä niin huonoksi mennyt että kohta on ostettava kai uusi.
Onhan minulla kompasseja veneessä montakin. Varmaan 5 erilaista. Tämä on joku kiinalainen jota olen joskus vyölenkissä kantanut kävellessäni. Tämä on vähän omituinen kapine. Itäsuunta näyttää asteissa 90 astetta. Jotenkin peilikuva masiina.
Ohi tuon Allirahun luonnonsuojelu alueen.
Kohti Abrukan saarta josta käännös luoteeseen.
Pieni saarelainen sisälläni kiljaisi riemusta, kun näki tämän Kuressaaren piispanlinnoituksen. On muuten piispat tainneet olla sotaisaa väkeä, nyt hyssyttelevät liperit kaulassa ja ovat niin liberaaleja.
Näin muuten yhden veneenkin liikkuvan tänään. Tuli tuolta Roomassaaresta ja läksi kohti länttä.
Tuttua ojaa kohti kaupunkia.
Taitaa kesä kääntyä syksyyn, kun on jo joutsenilla poikaset.
Olihan täällä muutama vene, kaikki paikallisia. Niitä on tänne muutama lisää tullut tuolta Roomassaaresta, kun SL marina nosti venepaikan hintoja.
Että jälleen Kuressaari…