Kadonnutta rautatietä etsimässä

Tuollaista lupaa lyhyellä tähtäimellä Kuressaareen.

Ja tuollaista 10 päivän tähtäimellä. Tuulet on heikkoja ja aurinkoa lykkää.

Heti aamusta tuollaista.

Tuulen teitä ei oikein pääse purjeveneellä.

Tai pääsee mutta meno on etanan menoa, ei vauhdinhurmaa. Joten ajelen fillarilla katsellen kaupunkia.

Nasvaan tempaisin fillarilla. Kalastajat olivat tulleet kalastamasta ja purkivat saalista.

Miekkakaloja oli tuollainen korillinen.

Veneen pohjalle laskivat vettä ja tuollaisella pumpulla imivät kaloja torveen.

Tulivat tuollaiseen häkkyrään jossa mies heitteli kiisket ja muut toiseen paljuun. Näyttivät silakoilta vai mitä lie kuoreita. Vahva kalan tuoksu oli.

Melko hiljaista on kuitenkin, satamaa on kunnostettu suurin rahoin.

Osa on jo luovuttanut. Mutta kyllä Eestissä troolareita riittää, niitä on kesällä kymmeniä Haapsalun satamassa.

Kävin myös täällä veneiden hautausmaalla. Tai siis kyllähän ne veneiden muotteja on. Täältä tulee vuodessa noin 4 purjevenettä. Enemmänkin ehtisi kuulemma tehdä, ne pitäisi vain saada myytyäkin.

Saarelaiset, samoin kuin Tallinnassa ja Tartossakin merkkaavat sadevesikaivot.

Meri alkaa tästä. Ei pidä tupakan tumppeja heittää kaivoon.

Nälkä alkoi vaivata, katsoin netistä missä saa syödä. Tämä mainosti että miehen malliin ruokaa. Oli paremminkin sellainen työmaaruokala jossa kävivät syömässä.

Ruokalista näytti nälkäiselle fillaristille hyvältä. Kahdet hinnat on suuri/pieni annos.

Jos jonoa on ulko ovelle asti se on hyvä merkki.

Entinen pankkityöläinen päätti perustaa tämän paikan. Ei ole ala carte listaa vaan päivän tarjoukset viskataan tiskillä lautaselle. Turisti ajalla kesällä kilpailijat monet lopettaa päivän tarjouksien myynnin ja myyvät vain ala carte listalta suurella rahalla. Tällä on toiset otteet.

Kefiiri marinoitua sikaa, oikein hyvää ruokaa.

Tämä on Baltiassa tosi harvinaista herkkua, itsepalvelulla myös astiat pöydästä. Ymmärrän kyllä tässä, täällä käy tolkuttomasti syöjiä. Alan varmaankin minäkin tästä lähtien.

Alkoi kiinnostaa tämän kadun nimi, aloin ottamaan selvää asiasta. Kuressaareen on ollut tuolta Kuivastun satamasta leveäraiteinen rautatie. Se jatkui myös ympäri saarta ja Neuvostoliiton sotahullut johtajat rakensi sen rautatien rautatie tykkien liikuttamiseksi. Heti kohta kyllä ohjukset ja raketit kehittyivät ja rautatietykit jäivät vanhanaikaiseksi.

Rautatieasema on vielä tallessa. Mitä siinä on viimeksi ollut en tiedä, nyt näytti että puretaan sisustusta vai meinaavatko hajottaa koko helahoidon.

Laitan rattaan pakettiin.

Kuressaaressa tuli 140 kilometriä poljettua. Saaremaan suvi, meeldid minule…

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.