Tuollaista se on heti aamusta, ei tuule ja aurinko porottaa kirkkaalta taivaalta. Moottoriveneilijän unelmakeli, paitsi että moottovenemiehet nukkuvat tähän aikaan. Laiturissa monta venettä, 2 kylälistä Tallinnasta. Toinen moottoriveneellä ja toinen purjeveneellä
Minä irroitin köydet ja lykkäsin veneen laiturista ja käynnistin koneen.
Oskari oli varmaankin jo kotonaan herännyt, ei vielä paikalla kun poistuin.
Kello oli siinä vaiheessa jo kuusi.
Kauhistuttavan tyyntä.
Heissan Kuressaari, tulen takaisin.
Ojaan vako urkenee ja heti perään menee umpeen.
Väylän päässä oli tuollainen levämatto, osaksi varmaankin siitepölyäkin. Yli vaan.
Nousi muutaman metrin tuuli, heti purje ylös ja kone pyörryksiin.
Jollainlailla liikkuu, hyvä niin.
Roomassaaresta lähti tuollainen vekotin ja veti ohitse. Matkalla Kihnuun, kertoi meinaan vhf radiolla satamalle lähtevänsä sekä määränpään.
Jonkun tunnin sitä riemua kesti, sitten jälleen tapahtui kauheita. Tuuli katosi.
Vauhti hiipui, eihän minulla periaatteessa kiire ole. Laskin vaan päässäni että tätä vauhtia olen 4 päivän kuluttua perillä, siis jos ei siitä hiljene vielä.
Siitä sitten ei tuulen, vaan Kubotan viemänä. Tuulen viemänä kuulostaa hienommalta ja tuntuukin, kuin Kubotan armoilla.
Olisihan tässä välissäkin ollut satamia, ei vaan sää ennusteissa näköpiirissäkään sopivia tuulia.
Siitepölyä on paljon meressä, männyt pölyttävät.
Pariinkin otteeseen tuuli vähää aikaa, aina tuulenpyydystin peliin heti.
Rentoudun reporankana ja katselen pilviä Saarenmaan päällä.
Olen matkalla Muhun saarelle.
Kuivastun satamaan matka.
Soitin satamakapteenille jo 3 tuntia aiemmin että olen tulossa, oletko paikalla. Tämä on mielissään kun tietää että joku tulee. Vielä enemmän riemuissaan kun soittaa että tulossa olen.
Oli tähyillyt ikkunasta ja oli jo valmiina laiturilla odottamassa kun tulin. Ei kysynyt veneen nimeä enään, muistaa kyllä. Kertoi paksulla saarten murteella heti kuulumiset sitten viime näkemän. Toivotti että kiva kun tulit.
Kovin oli huolissaan kun ei kulkijoita käy. Valitti että 12 tunnin päivä on pitkä odotellessa. Kahteen mieheen tekevät koko kesän joka toinen päivä vuorotellen. Juosten toi suomen lipun salkoon tämä työhullu satamakapteeni.
Tuollaista jälkeä jää kun Liivinlahtea ja Väinämerta kyntää…