Ei huvita purjehdus, ajan rattaalla aamulenkillä.
Fillari saa kyytiä. Kohta pitäisi vaihtaa hammasrattaita ja ketjuja, alkavat kulumaan.
Ohi tämän Russalka muistomerkin.
Tänne vanhaan satamaan oli ilmestynyt jälleen yksityinen kruisilaiva. Nimeltä Dr No. Dr No oli James Bond elokuva vuodelta 1962. Nähtävästi omistaja on James Bond fani.
Yllättävän paljon antenneja tarvitsee tuollainen laiva. Taisi olla 9 piiskaa, tutkat ja kupolit päälle.
Uudessa risteilijä satamassa oli pari risteilijää möllöttämässä möljällä.
Yksi ihmislastissa seilasi korsteenit sauhuten vielä joukon jatkoksi.
Risteilymatkustajia viedään busseilla pitkin ja poikin. Tässä oli muutama bussi tuonut lastin Lennusataman merimuseoon tutustumaan.
Nämä varmaan ovat toisesta laivasta tulleet. Tässä lepuuttavat jalkaa kaupunkiin tutustumisen jälkeen. Kertovat kotona millaista on Eestissä, kyllä on näkemistä ja kokemista koko rahan edestä. Mahtavat on hivakat, norsun pään kokoiset kontit mukaan risteilylle.
Läksin vielä uudestaan sinne Patarein vankilaan, tällä kertaa museoon.
Siellä oli näyttely, kommunismi on vankila. Kaikki alkoi tästä miehestä, kehitti päässään teorian. Toiset jatkoiva eteenpäin tämän viitoittamalla tiellä.
Tie oli verinen, neuvostoliitossa tapettiin arviolta 20 miljoonaa kansalaista. Eestissä kyyditettiin ja monet jäivät sille tielleen, monet teljettiin tänne Patarein vankilaan. Silloisesta Eestin väkimäärästä noin 20 prosenttia vangittiin ja kyyditettiin siperiaan. Kaikilla eestiläisillä on sukulaisia jotka on kyyditetty.
Ylväillä iskulauseilla houkuteltiin paljastamaan kuiskuttelijat ja ei puhdasoppiset kansalaiset.
Karu selli, karuselli.
Lopuksi pääsin vankilasta ulos. Huokaisin helpotuksesta.
Otin kompassista lounaan ja aloin sotkea rattaalla auringon mukaan suunnistaen.
Baltijaama torille.
Tuollainen koppi josta saa ruokaa. Läksin sisään ja jälleen venäläinen täti tiskillä, ei eestin sanaa. Sanoin tälle tomerasti: ”Kuritša, kartoška, liepuška, salat ja kompot. Spašiba”. Täti että harašo, alkoi tapahtua.
Tulos oli se mitä halusinkin. Kanaa, perunaa salaattia, leipää ja tuollainen makea mehu. Melkein 5 euroa maksoin. Harasoo.
Takaisin Piritalle, liput liehuvat luostarin raunioiden edessä komeasti. On Pirita kaupunginosan lippu, on Tallinnan lippu ja vielä tämä Sinimustvalge, Eesti vabariigi lippu.
Tämä taas on spinaakkeri joka liehuu mastossa komeasti. Nähtävästi revennyt skuutti kulmista, kilpailun tiimellyksessä. Tuulta on vähän toistakymmentä metriä.
Ei kun yksi mies vedetään mastoon selvittämään tilannetta.
Pistämpä vielä tämän. Laittavat tuollaisia veteen, elokuussa on orc avomeripurjehtimisen mm kilpailut. Näitä on hallissa säilytetty ja kiillotettu tätä varten. Parempiosaisten veneitä, aika moni venäläisten omistamia. Gasprom ja muita sponsoreita takana.
Veneeseen on joko pantu vanha vetolaite ja vanha potkuri, tai sitten vanha vene on niin kiillotettu, ettei uudesta yhtäkkiä erota. Epäilen jälkimmäistä.
Lapset osaavat riemuita ihan optimistijollastakin, ei tarvi Gaspromia sponsoriksi. Minä olen melkein kuin lomalla, muutama tuttu suomalainen joita olen tavannut Baltiassa, sanoi kadehtivansa, kun näytän uivan kuin kala vedessä Tallinnan kesässä…