Lyönyt on lähdön hetki. Ei kun Go bussin paikallisbussiin ja keskustaan.
Kaupungilla normaali vilinä.
Pyrin tähän Lux Expressin autoon, eivät huolineet kyytiin. Sanoivat että rahasta vaikka lauletaan, se maksaa vain vähän enemmän. Mene tavallisella Luxilla.
Joka sekin odotti laiturissa, valmiina palvelukseen.
Minä vähän epäilen että se sympaattisen näköinen Lux ei olisikaan ollut niin hyvä ja mukava kuin miltä näyttää. Hienon näköinen se kyllä oli. Matka alkaa, 2,5 tuntia laadukkaassa kyydissä.
Kaupungin suljetun kadun takia piti matka aloittaa vetäisemällä pariin kertaan yli emajoen. Kyllä minä sitä katselen ilolla.
Muutaman kerran vain vilkaisin ikkunasta, joka kerralla oli tuollainen tuonenkurki, eli kattohaikara pellolla pällistelemässä. Niitä on yllättävän paljon.
Heti kohta, ennenkuin huomaakaan olen perillä. Tallinna.
Bussiasemalla nälkäiset saavat syödäkseen, tässä eteen viskattuna 4,5 euron syömiset.
Ratikkaa ja bussia käyttäen Pirita satamaan.
Vielä änkesin itseni mukaan erilaiselle excursionille. Arkkitehtiliiton järjestämälle kierrokselle tänne Patarein merilinnoitukseen, joka sen jälkeen toiminut vankilana. Vankeja on ollut tsaarin Venäjän, Eestin ensimmäisen itsenäisyyden aikaan, Neuvostoliiton aikaan sekä vielä Eestin uudesti itsenäistyessä. Mielenkiintoinen kierros.
Vankisellejä, karuja sellaisia.
Vankityrmässä kerrossänkyjä.
Näitä näkymiä katsomaan oli viimeiset hetket, näitä aletaan uusia kaupoiksi, kahviloiksi, hotellihuoneiksi, toimistoiksi ja vaikka miksi.
Joku kysyy mitä tästä oli hyötyä? Jos ei tiedä menneisyyttä, sitä miten ja miksi on tähän päädytty, ei myöskään pysty näkemään tulevaisuutta. Historiaa on hyvä tuntea ettei loputtomiin tarvi toistaa virhevalintoja.
Kiittelin opasta, tämä tiesi tämän paikan historian hyvin. Kysyin että kuinka sinä näin tarkkaan tunnet? Oli kuulemma tutkinut 25 vuotta tätä….