Ei ollut purjehtimispäivä tänään, ei väkisin.
Heti aamusta otin rynnäkköpyöräni ja lähdin rynnäkköön. Kohti Paljassaarta
Paljassaarihan ei ole saari vaan poolsaar, eli niemi. Siellä pohjoisteunalla on luonnonsuojelu alue, siellä ei ole tullut käytyä. On aina niin kiire, nyt ei ole kiire. Voin tehdä mitä haluan. Joten jatkan kohti Paljassaarta.
Pelgurannan ja põhja tallinnan kautta.
Paljassaare sataman ohitse kohti Paljassaarta.
Luonnonsuojelu alueen rajan vieressä on tämä Katariinan laituri. Sen pituus on nykyjään 300 metriä, valmistuessaan se on 500 metriä pitkä. Se oli tarkoitus rakentaa 2,5 kilometriä pitkäksi, jäi kesken, Eesti itsenäistyi.
Mitä, puomi edessä? Sekös minua pidättelee, senkään takia että tuo merkki on moottori ajoneuvojen kielto. Fillarilla saa likkua tuolla.
Kivoja pikkuteitä pitkin rattaalla.
Taas tällainen neuvostoliiton aikainen rajavalvonta asema.
Tätä rakennelmaa olen monta kertaa katsellut mereltä, nyt sain aikaiseksi käydä vieressä. Paljassaaren pohjoiskärjessä. Näkyy laivoihin ja veneisiin tallinnaan tullessa oikealla.
Monessa kohtaa rannat oli aidattu piikkilangalla, taas jotain nõukka ajan rakennelmia.
Umpeen kasvanut merenlahti, kerran hakivat luvan ja kävivät villisikoja ampumassa. Kun ensimmäisen näkivät ja ampuivat, läksi 100 karkuun juoksemaan. Minä en nähnyt yhtään sikaa.
Kannatti käydä.
Pyyhkäisin Põhjatallinnan suuntaan. Tällainen tolkuttoman suuri autotalli osuuskunta tuli vastaan.
Portilla vartija pysäytti ja sanoi venäjäksi pumaska. Minä drusba Dimidri ja viittoilin eteenpäin, tämä ymmärsi että olen ystäväni Dimidrin luo menossa ja laski sisään. Täälläpäin ei oikein eestillä pärjää, suomea ei kannata kokeillakaan.
Näitä pellistä tehtyjä neuvostoliiton aikaisia garaazeja on pitkin entistä neuvostoliittoa paljon.
Tässä kombinaatissa niitä oli satoja, useita satoja.
Laivaston katua kohti Koplia.
No mikäs mielenkiintoinen tuo on? Heti katsomaan.
No mutta sehän on Eesti vabariigi suojeluksessa oleva geodiitillinen piste. Alhaalla vain betonirauta pitää pystyssä.
Vanha neuvostoliiton aikainen diesel veturi, vielä toimii ja liikkuu.
Saavuin Koplin linjoille.
Nämä rakennukset ovat 1900 luvun alusta, sielä on ollut kirjava seurakunta. Historia on pitkä.
Monet palaneet kun kodittomat asustelleet.
Uusi aika on jo lähellä, täällä on tolkuton rakennusbuumi. Vierastyöläiset Ukrainasta ja Valkovenäjältä ovat työssä.
Hurautin vielä tänne Kopli kadun loppuun. Tuo rakennus on merenkulku oppilaitos.
Alunpitäen se on ollut venäjän balti laivatelakan tehtaan päähuone. Rakennettu 1913. Komea pytinki on.
Oli aika kääntyä paluumatkalle nälkä ja jano alkoi vaivata. Aamulla vain cappucino aamupalaksi.
Tiesin kyllä mihin suunnistaa, Meidän Gruusia kahvilaan.
Sanoin dievuskalle että tahdon Borjomin ja hartso keiton. Kun naishenkilö on tiskin takana tämä on aina dievuska, tyttö. Ei niin vanhaa mummoa ole ketä ei tytöksi kutsuttaisi silloin.
Hyvä soppa, taas jaksaa.
Piritassa näin tälläisen reppumatkaajan. Keekoili nurmikolla uimahoususillaan.
Tuollainen Rotaksin moottori, jossa kiinni ropelli. Alapuolella pensakannu. Tuossa vieressä spinaakkeri valmiina lähtöön. Odotin että olisi tempaissut taivaalle, mutta äijä vain keekoili. Olikohan se edes toimiva peli, vai joku replica?
Vai olikohan sillä järjen ääni, voi spinaakkeri vähän lepattaa tuulessa. Päivän saldo rattaalla 55km…