Aamuinen suvepealinna Pärnu. Rauhallista aamulla, kuten pitääkin olla.
Hiljaa virtaa Pärnujõgi.
Passissa olivat onkijat, tosi populaarinen harrastus.
Matkavalmisteluja veneeseen kannullinen dieseliä varoiksi. Nykyjään on monella asemalla lopetettu etanolin lisääminen bensiiniin. Hyvä idea, minun veneen moottorin valmistaja, Kubota ei suosittele biodieseliä.
Se biolisä on vähän sellaista viherpesua, pistetään sademetsiä nurin että saadaan palmuöljyä jota sitten lisätään dieseliin. Ja kyllä se viinankeittokin siihen että saadaan biobensaa on vähän pettuleipä touhua.
Teinkin kuitenkin sellaisen radikaalin ratkaisun että tempaisin lipun pois liehumasta.
Tuo Eestin lippu, Kalevi Jahtklubin logolla ei sitten ole minun, se on viereisen kumiveneen lippu.
Läksin taas huristamaan mutkaista tietä näkymättömiin, ihan vain raa’alla dieselillä. Ilman mitään bioa.
Kirkossa oli jälleen ovi auki. En kuitenkaan joka pyhä kirkkoon mene, vaikka hurskas mies olenkin. Ei ole päässyt syntejä tekemään, en tarvitse synninpäästöä. Katsotaan sitten joskus myöhemmin. Päädyin jälleen Tarton kaupunkiin, se kaupunki on kohtaloni.
Venäläinen shaslik grilli tuleen.
Kävi vähän vahinko kaupassa shaslikkien kanssa. Piti ostaa vähän syötävää, mutta kun oli nälkä. Hätäpäissään en osannut valita kanaa vai sikaa, otin molemmat. Tuli parin kilon verran, eihän ne kyllä maksaneet kuin 7 euron huitteilla yhteensä. Mutta tehty kuin tehty.
Shaslik miehen tiellä pitää.
Koira simahti syömisestä.
Iltapalaksi vielä raparperi pizza, hyvä on vastaanotto….