Pärnun satamaan oli tullut poissa ollessani kumivene laivasto. Mukana myös Latvialaisia.
Sekä rannalle ilmestynyt tuollaisia jollia.
Olin aikaisin liikkeellä, nämä olivat jo liikkeellä. Fillari siivous partiot. Ahkeria työläisiä ovat.
Kävelin vakio aamulenkin kaupungille ja takaisin.
Ja tulin takaisin satamaan. Nämä Pärnun pursiseuran porukka ovat tosi ortodokseja, ei mitään huvipurjehdusta. Kaikki on ainoastaan kilpailua.
Nyt oli laitettu nuorempi polvi tositoimiin. Laser luokan kilpailut.
Kauas on päästy Neuvostoliiton ajoista, tässä Latvian ja Eestin kilpaijat keskustelee purjehduksesta. Nykyjään Baltian maiden välillä juttelevat englannin kielellä, ei venäjän kuten ennen.
Jätin kilpailijat jälleen keskenään, en minä osaa innostua siitä kuka saa sekunnin etumatkan toiseen. Kävelin rauhallisesti elämän ihmeellisyyksiä katsellen, en ottanut kilpakävely asentoa.
Kaupungille oli tullut uudet kyltit, vanhusten on toivottu pysyvän kotona eikä kepin kanssa hortoilla rannalla ja puistoissa. Pysyy näkymäkin kauniimman näköisenä. Koiraa ei saa pitää penkillä istumassa.
Tämä tomera täti oli ottanut asian tosissaan. Pani menemään määrätietoisin askelin, tyyliin pois alta. Väistäkää.
Katsoin ensin, että on laittanut lapselle koiran seuraksi lastenrattaisiin.
Mutta ei ollut lasta vankkureissa, oli vain tämä koira joka vähän häpeilevän näköisenä istui kärryssä korvat luimussa. Täti työnsi kärryä uhkaavan näköisenä eteenpäin, pois alta.
Mitä minä koiria tunnen, ne ovat kiinnostuneita haistelemaan uusia paikkoja ja hajuja. Vähän sääliksi käy, minusta koiran pitää saada elää koiran elämää ja ihmisen ihmisen arvoista elämää.
Lapsia viedään kärryillä, ei koiria, ei porsaita eikä lampaita. Lapsia siksi että ne eivät jaksa kävellä, eikä vanhemmat jaksa niin kauas kantaa kuin olisi tarvis. Jos koira ei jaksa kävellä, sen koiran elämän päivät ovat takana. Silloin koiralle tehdään viimeinen palvelus, koirasta pitää osata myös päästää irti.
Päädyin jälleen tänne torille. Jopas on paljon etelästä tuotuja mansikoita. En vahingossakaan niitä enään osta, enkä kyllä ilmaiseksikaan ota. Ne on kelvottomia jos vertaa Eestin omiin.
Kohta ovat Eestin omatkin valmiita, ostan koko lavan ja syön kerralla koko vuoden mansikat. Sitten odotan vuoden että niitä tulee uudestaan, en pilaa odotusta millään ulkomaan korvikkeella.
Kalakaupat ovat mielenkiintoisia. Vähän on näköjään vielä varaa petrata eestin kieltä. Linask on kala jota en tiennyt. On näköjään suutari suomen kieleksi. Sitä en kyllä tiedä mihin tätä tietoa tarvitsen. En osaa kuvitella että menen kalakauppaan ja pyydän ostaa muutaman suutarin. Nämä toiset kyllä tiesinkin, tosin en kyllä tiedä miksi menisin ja vimpan ostaisin.
Kilu voileipä, se on minun herkkua. Kerran yksillä markkinoilla ostin koko tarjottimen näitä kilohaili leipiä kerrallaan. Kananmunaa, tilliä, sipulia ja kilohailia, mustan leivän päällä.
Tänään on ollut velttoilu päivä, kilpailkoon ne joilla siihen into. Rattaallakin vedän ihan omaksi ilokseni, en osaa kuvitella lähteväni kilpailemaan sen kanssa.