Johan sitä tulikin Tartossa oltua, melkein vuorokausi. Lähdön hetki.
Kävin vielä ennen lähtöä suonen iskennässä. Ihmisessä on pahaa verta ja se pitää suonen iskennällä valuttaa pois. Paha veri tekee kuulemma kaikki sairaudet. Tai sitten paha veri laskea pois kuppaamalla, mutta en minä kupattavaksi mene. Minä menen tämän terävä nokan hoitoon.
Suonen iskentäasemalla toiminta oli nopeaa ja tehokasta. Siinä ei kauan nokka tuhissut, kun ammattillainen tempaisi suoneniskentä raudalla niin että heilahti. Suonen iskijä kehui että ompa hieno käsi, ruskettunut ja karvanen. Ilo kuulemma iskeä tällaiseen käteen. Laastari päälle ja hyvän jatkon toivotukset. Lähdin hyräillen elämässä eteenpäin, bussiasemalle.
Vilkaisu Emajõen suuntaan
Tarton bussiasemalle joutuin.
Eikä yhtään bussia, ihmisiä kyllä odottamassa.
Sieltä se pyyhkäisi, Lux Express jälleen minua viemään.
Bussikuski kieräytti auton laituriin ja alkoi lippuja tarkistamaan.
Ihmiset kyytiin, bussikuski toivottaa tervetulleeksi. Kertoo että hyvä mieli kun tulitte kyytiimme. Suosittelee kiinnittää turvavyön ja kertoo että vesipulloja saa ostaa häneltä. Ja taas mennään. Kun nelosta lykkää automaattiloota ja Scanian turbo kiljaisee, tunnelma on melkein sama vapauden ahaa elämys, kuin purjeveneen purje haukkaa tuulta ja vene kallistuu. Matka alkaa joutua, Eteenpäin, mitäs sen väliä minne ja milloin perillä, liike on päämäärä ja zen filosofia suunta.
Ei kun lippu liehumaan Pärnun satamassa, tuttavat näkevät että mies on paikalla.
Kaikki on valmista, melkein kaikki. Oikeanlainen tuuli vain puuttuu, mutta eihän se ole tärkeää. Tuuli tulee kun on tullakseen, silloin nostan purjeen ja purjehdin huomista kohti. Internettiin vain jälki jää, rannalla olijoiden ihmeteltäväksi…