Ihmeellistä jorinaa

Hiphuraa. Olen palannut Suomeen talven seikkailuiden jälkeen. Kävin Istanbulissa katsomassa kuinka silakkaa ongitaan Bosborin rannalta, Kultaisensarven sillalta. Ukrainassa Odessassa kastelemassa varpaita Mustassa meressä. Suomessa kävin junalla Tallinnasta kiertäen Pietarin kautta. Ja kaikkea tuollaista mitä päähän pälkähti.

Nyt kuitenkin hanhet, joutsenet ja kurjet lentelivät eestin puolella, ennenkuin uskaltautuivat suomenlahden yli. Kun saivat suunnan selkeäksi niin minä otin saman suunnan ja tulin tänne telakalle. Vaikka olenkin tälläinen vastarannankiiski niin niiden suuntaa kannattaa yleensä uskoa.

Täällä olivat  nostaneet minun veneeni edellispäivänä hallista ovensuusta ulos kentälle.

Suuret kevätkunnostukset, roskapöntöstä maalipurkki jossa suti pystyssä ja siitä vähän paikkamaalaten pohjaa. Sävy vähän heitti, haitanneeko tuo veden alla.

Rättilaikalla Bilteman vahaa kylkeen ja jo kiiltää ihan kotitarpeiksi.Nyt vain odottamaan että äijät tulee töihin ja nostetaan purjevene veteen.. Tänään on jälleen se päivä. Se päivä kun talvi-elämä ja seikkailu vaihtuu kesä-seikkailuksi ja elämäksi.

Sellaista se elämä on, ei hullumpaa….

Noston kanssa kävi hyvin, ammattilaisilta tämä sujuu. Minä tiedän kuinka mikäkin toimii, nämä osaavat nostaa.Eihän siitä veneen nostosta eikä maston kaadosta ollut aikaa kuvaa ottaa.

Firman omistaja kehui jälleen että jopas käy veneen nosto meiltä. Tarjosi töitä, sanoin etten vaihda vapauttani rahaan.Tavarat reppuun ja taipaleelle, kerran käännyin ja katsoin taakseni. Kesän saldo 1661 merimailia.

Kehitys jyllää myös rautateillä. Ei ole penkkejä jossa voisi istuksia junaa odottamassa. Se penkki ei tuota bonuksia firmojen johtajille, joten seisköön köyhä kansa. Lähijunissa ei myydä enään lippuja. Konnarit kiertelee junissa, mutta lippuja ei saa myydä. Ovat auttamassa ja neuvomassa ja opastamassa, nyt on kuulemma aikaa siihen kun ei lipunmyynti häiritse.

Tekisi mieli sanoa, mutta olkoon.

Lähden laivalla yli lahden, tulen takaisin keväällä. Siihen asti, Hyvästi jää….

Russarössä näytti keskituulet eilen iltasella 24 metriä, puuskat 28. Eli aivan myrsky. Yllättävän usein kuulee veneilijöiden kertovan niistä lukemattomista myrskyistä joissa ovat olleet. Eipä eilenkään kuitenkaan kukaan näyttänyt liikkuvan. Minä otin köydet irti ja läksin salmen toiselle puolen telakan rantaan. Piti menemäni vähän suojan puolelle, mutta olikin niin matalaa etten päässyt.Tuulta on kyllä ihan sopivasti vieläkin.Katsotaampa päivänmittaan kuinka käy, aletaanko vai eikö nostamaan venettä. Jos ja kun nostetaan ei varmaankaan ole aikaa kuvailla. Laivaliput on ostettu, lähden jälleen takaisin kotiin. Toisaalta iloinen, toisaalta surullinen.

No kirjoitan vielä huomenna kuinka kävi noston kanssa..

Sain kaverilta viestiä ja kuvan että laiva tuollainen vetelee ympäri Airistoa, eestin lippu salossa.

Mutta sehän on Tiiu, Eestin mytologiassa hiiglasten sukua. Asui Hiiumaalla.  Muita vägilasia olivat Leeger, Piret ja Suur Töll. Näiden mukaan nimettiin nämä uudet saarten lautat.

Nähtävästi minua odotetaan Eestiin takaisin, kävivät etsimässä.

Laiturilla seikkaili rantakäärme, useana päivänä näin sen.Jos joku ei erota rantakäärmettä kyykäärmeestä niin tässä se on. Rantakäärmeellä on  niskassa keltaiset pilkut, näkyy metrien etäisyydelle.On muuten rauhoitettu, sen korvausarvo on 252 euroa. Samassa listassa on muuten muidenkin rauhoitettujen eläimien korvaushintoja. Kaikenlaisia 1682 euron perhosesta lähtien.

Purjevene olisi valmis nostoa varten, telakalla on aikaa vasta tiistaina nostaa, lähden tänään valmiiksi tyrkylle tuonne salmen toiselle puolen…

Ruoka loppuu, kauppa on lähellä. Tuli halu paistaa makkaraa ja kananmunia aamupalaksi. Kaupassa oli hyllymetreittäin makkaraa. Minä kuljin sitä edestakaisin ja yritin valita että mitä ostaisin. Kaikki olivat sen näköisiä ettei oikein kiinnostanut. Lopuksi ostin tuollaisen kabanossi, habanero maustetun. Paistoin sitä pannulla, kananmunien kanssa. Kelvoton makkara. Miksi menin tuollaisen ostamaan.Lopuksi menin Lidliin ja ostin tuollaisen Krakovan makkaran. Se oli jo paljon parempi.

Tuli mieleeni, kun kerran kävin Tuusulan lihansavustamolla ostamassa makkaraa. Siitä näki että siinä oli pieniä lihamurusia. Se oli hyvää.

Kysyin että miksi usein makkara on niin kehnoa. Kertoi että heidän makkaransa maksaa 2 kertaa tavallisen kaupan hinnan. Kertoi että he ostavat ruhon, leikkaavat lihat ja tekevät siitä makkaraa.

Väitti, ja uskonkin kun kertoi miten teollisuudessa yleensä toimitaan. Ostetaan ruho, leikataan ja myydään lihat, siitä luurangosta painepesurilla leikataan irtoavat aineet ja se hienonnetaan hienoksi mössöksi ja paistetaan ja myydään ihmisille makkarana.Olen tehnyt pientä huoltoa veneeseen, olla möllöttänyt ja miettinyt maailman ihmeellisyyttä….

Alkaa olla jotenkin luovuttamisen meininki. Vettä töräytti taivaan tuutista, minä istuin veneessä ja katselin. Lopun alkua, ei kuitenkaan maailman lopun. Tämä on jälleen murrosvaihe. Tästä kun selviän alkaa talvinen elämä. Kait elämässä voi jotain muutakin tehdä kuin purjehtia, sanovat?Sitten loppui sade, minä nostin purjeet suruliputukseen. Kuivamaan. Purjeet pitää saada kuivaksi ennen kuin ne talviteloille laitetaan. Muuten iskee homepeikko.Voi kun on vene alaston ja kurjan näköinen ilman purjeita. Pakin yhden laatikon kesätavaroita ja lähetin Eestin puolelle. Vielä on tehtävää…

Hiittinen oli hyvä satama. Rauhallinen ja hiljainen.Aamulla taas läksin eteenpäin. Tuulta joku metri vastaiseen.Sotavaltio kävi taas näyttäytymässä ja lippua näyttämässä. Yrmy peli.Hankoniemen ympäri, tuulikin nousi ja kulma muuttui hyväksi. Purjeet ylös ja kohti itää. Tuollainen utuinen ja märkä keli. Syksy.Tammisaaren kohdalta tuuli loppui. Koneet käyntiin ja kohti pohjoista, Raaseporin kaupunkia, eli Tammisaarta.Joku voivottelee että merimetsot pilaa saaret. Ei näitä montaa kuollutta saarta näy. Enemmän ihmiset on pilanneet saaria kuin merimetsot. Lopuksi saavuin tänne Tammisaareen. Täältähän minä keväällä läksin seikkailemaan.

Vielä löytyi mulgipuderia purkki kaapista…

Rymättylässä kauppa aukesi kello 7. Ajattelin että pitää ruokaa ostaa matkaan. No olin juuri cappuccinot juonut ei ollut nälkä, silloin ei osaa mitään ostaa. Ostin jugurttia purkin hätäpäissäni. Olisi kyllä voinut jotain muutakin ostaa. Ruoka alkaa olla vähissä.

Katselin netistä merisäätä, mitä lupaavat. Uhkaus oli lounaistuulta jopa 14metriin. No ei sitä niin paljon ollut, toistakymmentä kuitenkin.

Eikun koneet käyntiin ja ulos laiturista. Kymmenen metriä koneella ja purjeet ylös ja sitten mentiin. Jos joku ei tiedä millaista on vauhdikas meno tiukkaan vastaiseen, voi katsoa tästä.

Ja jälleen Amorella, taitaa nyt kyllä olla viimeinen kerta tänä vuonna kun kohtaamme. En tiedä tunnistavatko minut? En usko. Tiedän että nämä kuvat ovat killissä, mutta vene hyppää niin ettei tahdo koko laiva osua kuvaan. Kuvissa on aina aallot pienempiä kuin elävässä elämässä.Tuollainen möhköfantti tuli vastaan. Mikä lie huvialus?Minä vedin tiukkaan vastaiseen, tuollainen tuli vastaan. Tällä oli sen 10 sivumyötäistä. Oli ottanut kaikki reivit purjeeseen, ettei vain purje tuulta haukkaa. Moottorilla veteli sitten hyvässä purjehdustuulessa.

Se on jotenkin sääli että hommaa sellaisen vehkeen, millä ei sitten pärjää. Vähän kun syö itsensä niin paksuksi, että joutuu pyörätuoliin. Sitten pitää olla toisten avustettavana.

Tuollainen armeijan kalustolautta veti ohi. Ainoastaan se yksi purjevene oli huviveneitä liikkeellä saaristomerellä, koko 40 mailin matkalla. Ilma oli hieno ja vauhdin hurmaa sai. Lopuksi saavuin jälleen Hiittisiin, viimeiset kaapelinmitat koneella. Samaan kohtaan kuin suomeen tullessa, nyt vain viereiseen laituriin. Aivan loistava purjehduspäivä, jälleen kerran…

Aamulla heräsin ennen kello 6. Aurinko ei ollut vielä noussut. Join cappuccinot ja taituroin ankkurin ylös, sen jälkeen keulaköydet irti ja menoksi.

Nämä Colin Acherin ostajat tulivat illalla ruotsinpuolelta ja yöpyivät vieressäni. Heillä oli kuulemma kiire turkuun kotipuoleen, silti jäivät nukkumaan kun läksin. Niin se aurinko nousi kun tulin saarten välistä ulos. Kohti auringon nousua hyvässä sivumyötäisessä. Rajakarilla keskituulet tuulet pyöri 9 ja 13 välillä.Matkalla ei sitten paljoa mitään mainittavaa ollut, mitä nyt parit laivat. Yksi sotavaltion laiva oli myös kulkemassa.Sekä tämä vanha tuttavani, Amorella. Kellon voi tarkistaa tämän kulkemisesta. Lopuksi viimeinen maili koneella ja jopa olinkin Rymättylän palvelusatamassa.

Kaikki oli, auto odottamassa rannassa, kiikuttivat saunaan, syöttivät ja juottivat. Tämä oli todellinen palvelusatama. En minä palveluun ole niin tottunut, mutta tämä oli kyllä yliveto tämän kesäisistä satamista. Merimiehellä on neito joka satamassa odottamassa.Tämä neito tuli illalla tervehtimään, olisi tahtonut lyöttäytynyä merimiehen matkaan, tämäkin.

Illalla myöhään alkoi naapuriveneestä kuulua huutoa, ihmettelin että mikä nyt. Nainen naapuriveneessä oli hysteerinen, kissa oli hypännyt heidän veneeseen ja katsonut ikkunasta sisään.

Minuako etsi ja eksyi väärään veneeseen?

Junnu Vainiolla oli kappale, matkalla pohjoiseen. Minä olen matkalla itään, eikä tästä lauluja tehdä.Degerbystä koneet käymään ja tyyneen suinpäin moottorilla. Ei se tuuli noussut, se vähäkin oli vastaan. Jotem moottorilla vain eteenpäin.Kunnes saavuin Jungfruskäriin. Ankkkuri alas ja köydet laituriin. Hienot maisemat.Ja ruostunut 152mm Canet. Lyhyestä virsi kaunis. Täälläpäin ei nämä älyverkot toimi, kalliolle kun kiipeää niin jotain sai aikaan….