Lopun alkua

Alkaa olla jotenkin luovuttamisen meininki. Vettä töräytti taivaan tuutista, minä istuin veneessä ja katselin. Lopun alkua, ei kuitenkaan maailman lopun. Tämä on jälleen murrosvaihe. Tästä kun selviän alkaa talvinen elämä. Kait elämässä voi jotain muutakin tehdä kuin purjehtia, sanovat?Sitten loppui sade, minä nostin purjeet suruliputukseen. Kuivamaan. Purjeet pitää saada kuivaksi ennen kuin ne talviteloille laitetaan. Muuten iskee homepeikko.Voi kun on vene alaston ja kurjan näköinen ilman purjeita. Pakin yhden laatikon kesätavaroita ja lähetin Eestin puolelle. Vielä on tehtävää…

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.