Aamulla heräsin ennen kello 6. Aurinko ei ollut vielä noussut. Join cappuccinot ja taituroin ankkurin ylös, sen jälkeen keulaköydet irti ja menoksi.
Nämä Colin Acherin ostajat tulivat illalla ruotsinpuolelta ja yöpyivät vieressäni. Heillä oli kuulemma kiire turkuun kotipuoleen, silti jäivät nukkumaan kun läksin. 
Niin se aurinko nousi kun tulin saarten välistä ulos. Kohti auringon nousua hyvässä sivumyötäisessä. 
Rajakarilla keskituulet tuulet pyöri 9 ja 13 välillä.
Matkalla ei sitten paljoa mitään mainittavaa ollut, mitä nyt parit laivat. 
Yksi sotavaltion laiva oli myös kulkemassa.
Sekä tämä vanha tuttavani, Amorella. Kellon voi tarkistaa tämän kulkemisesta. Lopuksi viimeinen maili koneella ja jopa olinkin Rymättylän palvelusatamassa.
Kaikki oli, auto odottamassa rannassa, kiikuttivat saunaan, syöttivät ja juottivat. Tämä oli todellinen palvelusatama. En minä palveluun ole niin tottunut, mutta tämä oli kyllä yliveto tämän kesäisistä satamista. 
Merimiehellä on neito joka satamassa odottamassa.
Tämä neito tuli illalla tervehtimään, olisi tahtonut lyöttäytynyä merimiehen matkaan, tämäkin.
Illalla myöhään alkoi naapuriveneestä kuulua huutoa, ihmettelin että mikä nyt. Nainen naapuriveneessä oli hysteerinen, kissa oli hypännyt heidän veneeseen ja katsonut ikkunasta sisään.
Minuako etsi ja eksyi väärään veneeseen?