Ihmeellistä jorinaa

Aamulla koneet käymään ja jokea alajuoksuun. 3 venettä jäi laituriin, olivat laskeneet vesille ja tuoneet vieraslaituriin.Kyllä tuo joki on ankea, ruskea muta joki jossa kaisla tukkoja seilaa. Oli aikakin jo lähteä.Piti oikein vaihtaa nämä paremmat purjehdus hansikkaat käteen. Lämmintä 5 hujakoilla ja vettä alkoi sataa. Sade tuli sentään vetenä, se tässä oli hyvä puoli.Tuultakaan ei ollut, oikeastaan se oli hyvä. Tuuli vielä tuohon päälle olisi ollut tappava yhdistelmä. Tai siis varusteistahan se on kiinni, kyllä nämä jotkut hurjapäät purjehtii Kap Horniakin ympäri. Oli tuolla muitakin kuten kuvasta näkyy. Futura oli Sköldvikin redillä ankkurissa. Kiikaroin kauan ennenkuin löysin sen ankkuripallon eli merkin että se on ankkuroitunut. Kuvaa kun napauttelee hiirellä niin sitä saa suuremmaksi. Pallo on ihan keulassa.

Ammattilaiset ainakin öljylaivoissa laittavat aina ankkurointimerkin, ei tule vastuista sanomista kun näin toimii.

Kyllä se siellä keulassa on, ei vain meinaa erottaa kun kansi täynnä kaikenlaista sälää ja pallo ehkä 50cm halkaisijaltaan. Kuvaa kun näpäyttelee niin siitä saa suurennoksia.

Lopuksi päädyin Pirttisaareen, laituri kutsuvasti tyhjillään.

Olen täällä toistuvasti uudestaan ja uudestaan käynyt.Tykit rapistuu huollon puuttesta, jotain tuolla kasemaateissa kuitenkin on, niissä on lämmöt päällä.

Kevät purjehdukseen sopivaa jäävuorisalaattia.Kalaa purkista päälle. Mikäs tässä ollessa…

Ei tullut vappu purjehdus ilmaa.

Tuulet kävi päivällä 16m/s Emäsalossa, vettä tuli taivaalta ja lämpötila +5 hujakoilla. Käytin sitten päivän Porvoon kaupungissa haahuiluun. Kaikkea kummallista taas löytyi.Naisten kampaamo ja miesten parturiliike.Hyvä palvelu, vaikken käynytkään. Ripsien pidennykset ja kulmakarvojen värjäystä naisille. Miehille sitten korvakarvojen värjäystä ja nenäkarvojen pidennystä. Harmiksi oli liike kiinni, en saanut mennä kyselemään ja haahuilemaan sisään.

Toinen asia josta olen vähän kärryiltä pudonnut on tuo kauppa puoli ja niiden valikoima. Ennen ostin aina näkkileipää veneeseen, kuten nytkin yritin ostaa.Jumankekka, monta metriä erilaisia näkkileipä paketteja. Millä näistä nyt osaa valita? Eikä kuitenkaan enään nähtävästi tehdäkään sitä Kunto merkkistä, mitä minä ennen aina valitsin.

Maailma on mennyt sellaiseksi että vaikka mehupurkkiin jota olen tottunut juomaan laitetaan uusi etiketti ja kirjoitetaan päälle että uusi maku. Miksei sitä vanhaa makua voi juoda ja ihmisille myydä jos se kerran oli hyvää? Vaihdon jälkeen alkaa taas kova etsiminen mikä on hyvää ja mikä kehnoa.

Oli minulla ennen hyvät kengätkin, niistä meni pohjat puhki. Kävin Istanbulissa seikkalemassa ja löysinkin suuren etsimisen jälkeen mieleiset.Hienot nahkaiset retkikengät.Näissä on vaan se vika että tuo hiekoitus sepeli jää kengän pohjaan. Ihmettelin kun kävelin veneen kannella kuin jää rouskuisi kengän alla. Ei ollut jää, oli lasikuituinen veneenkansi joka kengän alla rouskuu.

Taitaa olla jälleen se aika kohta käsillä. Odottelen lähdön hetkeä…

Aamulla jälleen sumua. Mitäs sen väliä kun laiturissa kiinni on, ainut että sumussa on kylmä.Utuinen on Mekong joki ja savinen.

Aamulla terveyspuuroa, puuro miehen tiellä pitää.Kävin tuolla läheisellä veneiden talvisäilytys alueella haahuilemassa. Kovasti on kesken hommat vielä. Minä olen ollut jo aikaa valmis.

Taitaa ihmisillä olla vappuna muu mielessä kuin veneily. Tötteröhatut ja torvisoitto. Kauppaan myös läksin, kuinka ollakaan siellä oli joku konsulentti vai mikä konsultti, tarjoamassa maistiaisia. Paistoi pannulla nakkeja ja kehotti maistamaan. Oli perin kahta sorttia. Tarjosi minullekin, maistoin ja olin lähteä mitään sanomatta pois, kun tämä kysyi että mille maistui?

Jäin vähän sanattomaksi, en olisi kehdannut totuutta sanoa. Sanoin kuitenkin sitten, että olen joskus huonompiakin maistanut. Ei tarvinnut valehdella, eikä suoraan päin näköä sanoa että kelvottomia. Kyllä tämä itse näytti uskovan myytäviinsä, ihmiset syövät vaikka koiran pökäleitä kun konsultti myymälässä tarjoaa. Tapaa täällä Porvoossa myös tuttujakin, tässä Werner Södeström joka jököttää joka päivä tuossa kirjapainonsa edessä.

Vappuaattona täälllä oli paljon ihmisiä liikkeellä. Vappu yö jotenkin tuhosi kaupungin tai ihmiset. Nyt aamulla ei ketään missään. Linnut  vain laulavat, eli lokit kirkuvat.

Näin elämä lyhyesti sanottuna soljuu Porvoonjoessa.

Aamulla jälleen herään ajoissa, kello 6 avaan silmät että mitäs tänään. Sadetta lupaa ja tuulta ei.Oli vielä vähän hämärää kun läksin. Aivan tyyntä, eikä se tuuli koko matkalla noussutkaan.Matkalla, autopilotin ohjatessa virittelin saalinkiin viirejä. Minulla on veneessä suuri valikoima kaikenlaisia viirejä, eri tarkoituksiin. Nyt tälläkertaa valinta oli eu tähtiviviiri vasempaan ja Kalev Jahtklubi oikeaan sakaraan.Mitä minä löysinkään, tuollainen pieni luoto jossa paljon lintuja. Komeita lintuja olikin. Ja kova kalanhaju.Kaivoin kätköistäni aarteeni, linnut värikuvina, 1959 vuoden painoksen.Huomaa kuinka kuvat on käsin piirretty. Löytämäni ihme oli Merimetso yhdyskunta.

Kuinka ollakaan, olin törmännyt harvinaisuuteen. Löytämäni linnut olivat tuiki harvinaisia suomessa, muuttomatkalla näitä näkee, aniharvoin kesällä, kertoi tämä tietolähteeni. Kävin lähempää vilkaisemassa tätä outoa näkyä.

Tässä taulukko tietoa siitä mitä kalaa merimetsot ovat syöneet. Ympäristökeskusten sivuilla oli muutakin mielenkiintoista tietoa ja tutkimusta linnusta.

Kuka sitten uskookaan tutkittuun tietoon, vai turvaa mututietoon ja huhupuheisiin. Tästä mututiedosta ja tutkimuksesta voisi tehdä jopa väitöskirjan. Olen kyllä kova väittelemään, kun sille päälle satun. Mutta olkoon, joku toinen kerta palaan kyllä tähän asiaan.

Linnuista huolimatta saavuin Porvoonjokeen, Porvoon kaupunkiin.

Minäpäs kävin jälleen talkoissa, en minä siellä mitään tehnyt mutta talkoot on kivat. Niissä tapaa tuttuja, nyt oli koko telakka täynnä tuttuja. Monet tulivat kädestä tervehtimään, kyselivät missä olen ollut kun ei ole näkynyt? Mitäpä siihen osaa vastata, olen ollut monessa paikassa seikkailemassa?Viskattiin tuollainen moottorivene vesille, no nosturi nosti ja minä hoidin puhepuolen. Sitten läksin jälleen takaisin saareen, lupasin pitää yhdenmiehen talkoita. En minä täälläkään viitsinyt tehdä, katselin kaunista kevättä.Purjeveneen kompassi pitäisi uusia, se halkeilee oudosti. Varsinkin pimeässä sitä on jo vaikea lukea. Nähtävästi terävä haukankatseeni on tuhonnut pallon. Onhan tuota joskus tullut tuijotettua, kun ei edessä saaria näy. Kai se perhanan pallo joku kerta putoaa veneen pohjalle, siinä sitä sitten yrittää navigoida kompassi pallo kourassa.

Kyllä kompassi pitää olla veneessä, ilman sitä ei kyllä pärjää huonostikaan.On minulla varakompassikin, oikein venäläinen marssikompassi. Erikoinen vehje, siinä ei ole mitään vaimennusta, viisari pyörii aikansa ennenkuin asettuu kohdalleen. Laakerointi on yksinkertainen, kyljessä vielä vipu jolla neulan saa lukittua. 

Tässä on hienoutena vielä jyvä ja hahlo, kun oikein tahtoo tarkkaan kohteeseen suunnan ottaa. Myös tuo neula loistaa pimeässä hienosti. Venäläiset osaa tämänkin. Otetaan  Tšernobylin kattilasta pisara radiumia ja laitetaan kompassin neulan päähän jähtymään. Loistaa pimeässä ja parantaa sairaudet paremmin kuin magneettiterapia rannekkeet. Minullakin on toiminut ehkäisevästi, ei ole luuvalo yllättänyt.

Tällainenkin kapine tarttui matkaani talvisilla Venäjän reissuillani. Kyllä nyt veneen katsastajat katsoisivat kunnioittavasti, jos siis katsastuttaisin veneeni. En kyllä ole vuosiin katsastanut, mutta jos katsastaisin.

Perskuta. Taidankin alkaa reissuillani kerätä tällaisia ylijäämäkapineita katsastusta varten, ja lyödä ällikällä katsastusmiehet kun alkavat nipottaa. Näytän venäläistä hätärakettia jopa suu loksahtaa auki syynääjiltä. Hah, kaikenlaisilla laser soihduilla pelehtivät.

Lähtölaskenta on alkanut, odotan sopivaa tuulta ja lähden tuulen viemänä. Kompassit ja vehkeet on, suuntaa ei vain vielä tiedä mihin se tuuli kuljettaa…

Kävin vielä kiertelemässä Kuninkaansaaarta, edellisreissulla toissakeväänä, se jäi kokonaan väliin. Sumusireenit huusivat merellä, oli aika lähteä. Ajoittain näkyvyys oli ihan hyvä, sitten taas kaikki katosi Lontoon sumuun.Välillä sumusta ilmestyi sotalaivoja, välillä taas kerrostaloja.

Tuossa Voimanpesän kohdalla sumu hälveni kokonaan. Kävin tankkaamassa vähän polttoainetta lisää. Yllättävän kallista, tai siis eihän raha ole ongelma? Ongelmaksi se tulee ainoastaan jos sitä rahaa ei ole. Edellinen tankkaaja oli tankannut kerralla minun parin vuoden polttoaineet. Minä laitoin 20 litraa tankkiin. Suurin syöppö on keväällä lammityslaite.

Uudestaan matkaan.Lopuksi päädyin tuttuun paikkaan. Aurinkokin alkoi paistaa ja sumu hälveni.

Miksi minä jostain sumusta kirjoitan pitkiä kertomuksia? Sumussa kun liikkuu niin alkaa nähdä näkyjä ja kuulla ääniä. Tervetuloa vain kokeilemaan.Oli Tacon aika, chiliä pitää laittaa lusikallinen, silloin se on parhaimmillaan.

Hyvä päivä, tutka ohjaa perille varmemmin, kuin tuskaiset rukoukset…

Aamulla Lauttasaaressa oli aika sumu, laivojen sumusireenit myrisivät merellä.Hetkenpäästä taas hieno aurinko, kunnes jälleen sumulautta vei auringon ja näkyvyyden.

Lopuksi päätin jälleen lähteä eteenpäin.Ohi kaupungin ja Suomenlinnan.

Ja päädyin Vallisaareen. Ei täällä muita ole kuin minä. Lähdin jälleen kiertämään saarta.

Nämä kyltti intoilijat ovat laittaneet vielä vaan lisää kylttejä.

Hermostuksissani suljin silmäni kylteiltä, taisi siinä hötäkässä tulla ohitettua kyltti jota olisi pitänyt noudattaakin. Kuulemma jonkun poliisilain nojalla, eiköhän se poliisilaki koske poliiseita ja rikoslaki rikollisia? Minua koskee merilaki ja korpilaki.

No kuka uskoo rangaistuksen voimaan, eksyin polulta ja mihin löysinkään. Perskuta, 100TK. Viimeksi tuli tässä käytyä yli 1976 vuonna, silloin olin nuori sotapoika. Jumankekka, siitäkin on jo yli 40 vuotta.  Aika kultaa muistot, ainakin minulla.

Jäänkin tänne yöksi, jos joku tulee pois häätämään kieltäydyn jyrkästi. Kerron että säätiedoitus lupaa ajoittain sumua, ei uskalla lähteä jos vaikka sumu yllättää. Minkäs minulle kukaan mahtaa?? Jätkä senkun porskuttaa…

Aamulla heräsin jonkinlaiseen sumuun tuolla Gölisnäsissä. Väliin vettäkin heittivät niskaan taivaan haltijat. Varmaankin samaan tapaan naureskellen, kun minä olen joskus kussut kusiaispesään. Luulen minä. Lopuksi päätin kuitenkin lähteä ja lähdinkin. Porkkalan seljän laidalla tulin toisiin aatoksiin. Perhanan jyrinä kuuluu mereltä sumun keskeltä.

Päätinkin rantautua meripelastus seuran koulutuskeskuksen laituriin. Kohtapuoliin äijiä käveli laiturilla, sanoin ettei hotsita purjehdus, josko jään tähän. Tervetuloa toivottivat ja kehottivat käynmään katsomassa heidän museotaan.

On sano vehkeet muuttuneet, tuollaisilla joutuu herkästi itse pelastettavaksi.

Panin perunat kiehumaan ja se auttoi, sumu hälveni. Nyt enään välillä sumulauttoja.

Nyt minä tiedän mistä se hullu myrinä lähtee ja sumu ja usva nousee.Siellä oli tuollaisia helvetinkoneita, panivat pökköä pesään ja usvaa putkeen. Ihan suomen sotalippu niissä oli, ei niitä tarvi pelätä. Lópuksi päädyin Lauttasaareen, Hsk laituriin yöksi.

Jos joku ihmettelee, että eikö ole merellä sumussa ja tuulessa kylmä, voin kokemuksesta todeta että on…

Tänne Tammisaareen ne joutsenet minut johdattivat. Hyvä niin sillä vene oli talvisäilössä täällä.

Muutama muu vene oli telakalta saatu vesille ja tuotu laituriin. On muuten aika viileä tuollainen usva.Muutama auto seisoi keskellä toria, mitään ei tapahdu vaikka arkipäivä.Tai olihan täällä tällainen terroristi Zyklon B säiliön kanssa huseeramassa. Otin jalat alle ja läksin. Sumukin oli sopivasti hälvennyt ja sadekuurokin mennyt ohitse. Tai ei se siis ohi mennyt vaan yli.

Veden lämpö 6.5 astetta.Ilmankos on viileä purjehtia.

Aika hiljaista myös merellä. Ainoastaan Anna Lehmann tuli vastaan. Se ei oikein osannut päättää miltä puolelta sivuuttaa minut.

Päättäväisesti pidin kurssini ja nopeuteni kuten purjeveneen kuuluukin väistämistilanteessa. Lopuksi laivan ruorimies näki päättäväisyyteni ja käänsi kaikki oikealle.

Ehkä osasyy oli että piileksin jääpoijun takana matalikolla johon ei uskaltanut tulla.Lopuksi raikas kevät tuuli toi minut tällaiseen paikkaan.

Viitoin nosturin kuljettajalle, että kuinka vene veteen laitetaan. Köli alaspäin. Masto laitetaan terävä, latvapuoli ylöspäin.

Kaikki onnistui hienosti.Hurautin koneella tuon salmen yli Tammisaaren puolelle ja aloin uurastamaan. Perskuta, joku on kantanut veneeseen kaikkea krääsää niin ettei meinaa sekaan sopia. En kehtaa kyllä kuvaa ottaa hävityksen kauhistuksesta.

Sen sijaan laitan kuvaa kuinka homma etenee. Ihan lähipäivinä jälleen on venho timmissä trimmissä ja matka tuntemattomaan päämäärään alkaa. Mutta ei se päämäärä olekaan se tärkeä, usein ei sitten tiedäkään mitä perillä tekisi.