Allit ja minä

Aamutoimiin kuului verkon, siis salaverkon katsominen. Yksi silakka oli, viskasin takaisin. Rekvisiitta esiin ja merelle. Olikin aika sumu, tutka auttaa ja plotteri johdattaa. Sitten ei mitään näkynytkään, ainoastaan Allit ja minä. Näillä alleilla on kyllä parempi suuntavaisto kuin minulla. Perskuta, sumussa osaavat navigoida kuin tyhjää vain.

Lopuksi sumussa alkoi häämöttää saari, Isosaari. Ei siis Suursaari.Täällä on kuulemma vierassatama, aika karski laituri vierassatamaksi. No armeijan saari ja laituri tämä on ollutkin. Tuollaiselle on vähän hankala rantautua huviveneillä. Betoni ei anna anteeksi hölmöilyjä.

Täällä ei toivoteta tervetulleeksi, täällä ensimmäiseksi uhkaillaan että pysäköimällä hyväksyt ehdot. Sopimus rikkomisesta valvontamaksu 100E, kaupallisessa liikenteessä 2000euroa.Armeija kieltää mailleen menon lain perusteella. Ei kerro että ylittämällä aidan, hyväksyt ehdot ja maksat jonkun ihmeen valvontamaksun, tai lähdet vapaaehtoisesti vankilaan.

Satamamaksut on maksettava ennen laiturilta poistumista. Soitettava maksulliseen puhelimeen jonne luottokortilla maksetaan. Tai sitten netissä maksetaan maksut.  No ei sentään ampumisella uhkailla eikä vankilalla, kuten armeija aikaan oli järjestys. Tai että uhkaus toteutettiin ja teloitettiin puuta vasten kuten 1918 tällä saarella.

Kiertelin saaren nähtävyydet, joka olin suurimmaksi osaksi jo nähnytkin. Tosin monet olivat jo unohtuneet, mutta palasivat mieleen kun näin uudestaan.Minä en kielloista aina piittaa, erityisesti jos niissä ei minun mielestäni ole järkeä. Oikealla kyltin valinnalla taas ohjeita noudatetaan ja tehdään kiltisti mitä pyydetään.

Ajoin saaren ympäri fillarilla, silloin joskus joka perkeleen aamu aamulenkillä se juostiin. Silloin olinkin kunnossa. Cooperin testissä juoksin 3350m, kun aliupseerikurssi loppui. No silloin ei ollut lepo penkkejä tien vierellä.

Niin minä sitten lähdin saarelta, sumukin hälveni. Samaan tyyliin viheltelin huolettomana kuin yli 40 vuotta sitten kun edellisen kerran saaresta läksin. Välissä on ehtinyt kaikkea tapahtua…

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.