Ihmeellistä jorinaa

Auringon nousun aikaan ylös. Nyt se on jo helpompaa kun on syksyn puolelle kääntynyt kesä, alkukesästä aurinko nousi monta tuntia aiemmin. Läksin jälleen kaupungille.Kuinkas ollakaan, päädyin jälleen tänne rautatieasemalle. Kävin ihastelemassa entisajan voimanpesiä. Suurin osa neuvostoliiton aikaisia kolkkoja kapineita. Jaloissa oli ylimääräistä voimaa, läksin ajamaan tuota ratapohjaa kohti Rohuküla suuntaan. Nykyjään tätä kutsutaan terviseradaksi.Piiitkiä suoria.Poikkesin radalta syrjään ja löysin nämä Ungru lossin rauniot. Lähellä siinä oli vanha neuvostoliiton ajan sotilaslentokenttä. Siinä olisi ollut mahdollista vetäistä fillarilla kiitorataa nousukiitoon. Vähän kokeilinkin, sitten annoin periksi. Nuo mustat jäljet on kyllä jonkun muun tekemiä.Tuollaisia lentokone hangaareja oli pitkin levitelty. Siellä istui lähtövalmiina Migin ohjaamossa lentäjä, joka oli valmiina lähtemään puolustamaan maataan, kun vihollinen hyökkää.

Eihän se lentäjän vika ollut, mutta koko homma oli karannut käsistä, kukaan sinne ollut hyökkäämässä. Sota oli aikaa sitten loppunut, mutta nämä ei osanneet rauhoittua. Uhkakuvia piti löytää, etsimällä.Lopuksi tänne Rohukülan satamaan.Tuollainen suomalainen moottorivene oli ylös nostettu. Oli sitten vetästy kiveen niin perusteellisesti. Trimmisylinterin varret lohjenneet irti vetolaitteesta ja kaikkea sellaista. Äijät naureskeli että suomalaiset vakuutusyhtiöt ovat hyvä työnantaja heille. Ei tingi hinnoista.

Tulin samaa tietä takaisin Haapsaluun.

Nyt se viimeinenkin vieras on lähtenyt, olemme satamakapteenin kanssa kahden. Eikä nuo Eestiläisten veneetkään paljon liiku.Ei silti, en tiedä kuinka tuollaisellakaan uskaltaa liikkua?Katamaraani jossa lipputanko mastona. Rungot on tuollaisilla palkeilla sidottu yhteen. Sitomiseen käytetty köysiä ja kuormaliinoja. Tuo etustaagikin näyttää aika kehnosti tuetulta.No ehkä se laiturissa kestää, rannalle nosto on kyllä tehtävä varovasti ettei hajoa kappaleiksi.

Olen katsellut säätiedoituksia, mitään hyvää ei ole luvassa. Siis purjehdukseen sopivaa säätä ei luvata. No voihan sitä elämässä kuulemma muutakin tehdä kuin purjehtia, ovat kertoneet. Pitäisi joskus näiltä tarinaveikoilta kysyä, että mitä sitä voisi tehdä ja miksi? No ehkä lähteä Odessaan käymään…

Hiljainen on satama aamulla, vessani ikkunasta kuvasin ikkunasta auringon nousua. Eilinen rykäisy Pärnusta oli oikea valinta, tänään ei oikein tuulta luvattu.Satamaan on luvassa remonttia talveksi, aikovat laittaa nämä pohjassa mollottavat betonilaiturit ehompaan kuntoon. Kustannus arvio jotain 300 000 euroa.

Satamakapteeni tuli töihin, kävin jututtamassa. Sanoin että tulin auringonlaskun jälkeen. Tämä vastasi että tiedän. Kertoi että kotona ei jaksa tv:t tuijottaa, katsoo sataman valvontakameraa. Ei vain, täällä on liiketunnistimet,  tunnistaa ja hälyyttää kun vene liikkuu satamassa. Jos satamakapteeni on kotona, tuolla merenlahden toisella puolella niin katselee internetistä että kuka se siellä liikkuu.

Minä sanoin satamakapteenille että mitäs jos teen tarjouksen? Tämä vastasi että kokeile.

Minä kaivoin 50 eurosen, löin tiskiin ja sanoin että odotan milloin tulee purjehdustuuli, lähden kun tuuli tulee. Tämä sanoi että sovittu. Nyt vain odotellaan tuulta, kiirettä ei kuulemma ole, lokakuussa sammutetaan valot satamasta. Silloin on kuulemma vieraat yleensä lähteneet viimeistään.

Juttelimme vielä niitä ja näitä, tämä kysyi miksen vaihda Eestin lippua veneeseen. Sanoin että Eestiläisillä on niin pienet liput, en halua sellaista. Tämä että tämän työnantajalla on paljon isompi lippu veneessään kuin minulla.Kysyin että onko vene 60 jalkainen? Ei ole, tuli vastaus, vene on 80 jalkainen.

Tämä satamakapteeni on usein talvet sillä tämän sataman ja paljon muutakin Eestissä omistavan veneessä välimerellä palkattuna kipparina.Kesällä tämä liikemies osti tuon viereisen sataman kuljeksimasta. En tiedä paljonko maksoi, hintapyyntö oli miljoona euroa plus alvit päälle. Tällä kyllä on rahaa ostella satamiakin jos siltä tuntuu. Huhut kertoo, että on aikeissa rakennuttaa joitain hotelleja myös tähän vierelle.Minä haahuilin tyhjenevässä kaupungissa, turistit on kaikonneet. Tuo veneen kylki on jo pidenpään häirinnyt, kellastunut kylki,kasvaa jotain levää.Kaivoin työkalut esille, veteen viskasin vähän oksaalihappoa.Tuosta keulasta kerran pyyhkäisin, taikaaine oksaalihappo vie sen leväkasvuston sekunnissa puhtaaksi.Hyvä tuli, suurin vaiva on että venettä pitää ajaa toinen kylki ja sitten toinen kylki aisaa vasten. Sitten vielä aisa on lyhyt, pitää takaa molemmin puolin käyttää aisassa kiinni niin on puhdas.Sellaista on elämä,joku ostaa miljoonalla sataman, pistää vielä remontteihin suuret summat. Sitten tulee joku kulkija, sanoo tuossa on 50 euroa, sanoo että viskaa pois satamasta kun olen koko rahan edestä ollut….

Aamulla minä nousin ensimmäiseksi, sitten purjeet, viimeksi aurinko.Katselin että mitä möykkyjä on mastoissa.Variksia.Melkein joka mastossa oli varis, parhaimmassa kaksi varista. Mitä lie tarkkailivat.Tässä se aurinko nousee Pärnun aallonmurtajan takaa.Vastakorjattu purje vetää vimmatusti.Jos matka on pitkä, niin on mentävä vähän kovempaa niin matka joutuu. Kuivastussa näytti mittarit parhaimmillaan keskituulta 10 ja puuskia vähän enemmän. Hyvää kyytiä.Mikäs se on purjehtiessa kun on pelit ja vehkeet. Tietokoneessa on ohjelma jossa on merikartta. Voi tuollaisen nuppineulan laittaa kartalle haluamaansa kohtaan.Ja katso, ihme on tapahtunut. Kun tulet kohdalle niin se nuppineula sojottaa meressä. Niiden mukaan vain sitten suunnistat.Jotkut ovat tämä terävä puoli ylöspäin. Ei ole vielä selvinnyt mitä ne tarkoittavat.Yhtään huvivenettä ei näkynyt matkalla. Ainoastaan nämä Töll, Piret ja Tiiu,. Leiger näkyi myös kaukaa, seisoi Rohukülan satamassa.Rukkirahun kanaalista läpi ja kohta alkoi jo Haapsalu häämöttää. Ennen satamaan tuloa ehti aurinko taas laskea. Sinne molskahti Väinämereen mollikka. Seuraavaksi laski purje. Minä haahuilin satamassa, kunnes tajusin mitä satamassa tehdään. Satamaan mennään nukkumaan. Jos joku on kiinnostunut kartasta, niin tässä sitä sitten on.

Koiralle sanoin: ”Valva maja, tulen tagasi.” Kävelin paikallibussi pysäkille ja hyppäsin bussin selkään.Bussi vei Tarton keskustaan.Kävin vielä vilkaisemassa Emajõen rantaa. Sitten bussiasemalle, ei ollut tuttuja näkyvissä.

Bussi olikin jo odottamassa, eikun kyytiin.

Ja sitten lähti, Viljandin kautta Pärnuun. Matkalla vilahti Võrtsjärvi, Eestin toiseksi suurin järvi.

2tuntia45minuuttia matka kesti. Minä olen tottunut matkustaja, tuollainen ei tunnu missään. Olen virittänyt persiin äärimmäiseen matkakuntoon, se kestää fillarilla tuhannet kilometrit, bussilla, lentokoneella, purjeveneellä ja ties millä.Sain viestin, että koira odottaa vieläkin portilla, nenä sinnepäin johon äijä läksi. Se on kyllä niin minun perääni. Viestitin että kertokaa nyt sille koiralle, että menee joku viikko, ennenkuin äijä tulee takaisin. Ei kannata nyt nenä portin välissä odottaa niin kauaa.Vaatimattomia ovat minun seikkailuni. Tämä Trol tuli takaisin kotisatamaansa 1178 päivän ja 40 000merimailin jälkeen. Siinä on ollut purjehtimista.

Minä olen pakannut tavarat ja lähden myös eteenpäin….

Kävin autolla huristelemassa tuossa lähellä, kaitseväki oli liikekannalla.  Tuollainen miehistönkuljetus ajoneuvo oli ensimmäisenä jonossa, vasemmalla kaistalla. Meinasin hurauttaa oikealta ohi, nämä alkoivat hivuttautua eteen. Olihan niillä suuntavilkkukin, ei vain näkynyt maastoutumis verkon alta.Joka tapauksessa näiden kanssa jää toiseksi. Kolhuakaan tuolle ei saa tehtyä. Jos yrittää jollain itkupotkuliikenneraivo kohtauksella alkaa, siinäkin jää kaitseväen kanssa toiseksi. Kohti itärajaa suuntasivat, eli oikealla asialla ovat.Kaupungilla myös käväisin. Koulut alkavat kohta,  suojatien eteen on jalankulkijoille maalattu ohje ”Pysähdy, katso, varmistu.” Täälläpäin ovat autoilijat kyllä jalankulkijoille kohteliaita. Pysähdyin kuvaamaan tuota tekstiä, niin jo molemmista suunnista autot pysähtyivät tietä antamaan. Mutta kyllähän jalankulkijan pitää varmistaa että autoilija huomaa sinut.

Jos itse ajattelet että menköön auto, hidastat askeliasi, niin se auto pysähtyy kuitenkin. Automies katsoo että tekeekö jalankulkija kiusaa kun alkaa hidastelemaan. Täällä oppii kävelemään suojateille, autot antavat tietä.

Täällä on oppinut autoillessa kyllä suojateiden kohdalla olemaan tarkka. Jalankulkijat kävelevät suojatielle  ja luottavat että autoilijat toimivat sääntöjen mukaan ja antavat tietä. Niinkuin se olla pitääkin, jos ei autosta näe, olet lääkärin tarpeessa, tai ajat liian kovaa.

Maantiellä Eestiläiset kyllä ajavat kuin hullut, jalankulkijoille annetaan tietä.

Koiran kanssa kävin vähän telmimässä, meillä synkkaa hyvin.Nyt alkaa olla taas aika nostaa jalkaa…..

Vettä sataa, sekös minua pidättelee. Sateenvarjo mukaan ja kaunista Tartun kaupunkia katsomaan.Õnne tänavalla asuu onnellisia ihmisiä?Vähän on jo päässyt rapistumaan tämä kulmatalo.Vanhoja ennen sotaa rakennettuja puutaloja.Sekä uudempaa kaupungin keskustaa. Joki virtaa, risteilyalukset odottavat turisteja. Alkaa sesonki kuitenkin olla jo ohi. Aina kekseliäät naakat kyllä pärjäävät. Kaivelevat roskapöntöstä ruokaa, viskelevät  roskat ympäriinsä.Kävin vielä tuolla Rahingen teurastamon myymälässä. Panin terveyskeitot tulelle. Tulee tukeva soppa.Tuolle ystävälleni ajattelin tarjota. Tällä on vähän krouvimpi maku….

Aamulla fillarille Tarton kaupunkiin. Vesi virtaa väsymättä joessa Peipsin puoleen.Joen rannalle on rakennettu kiva ulkoilureitti. Sitä on kiva seikkailla.Ohi Raekoja Platsin, eli raatihuoneen torin.Ujulaan, jossa on pieni venesatama. Siinä seisoo tämä Jõmmu.Kävin myös katsomassa onko kiskoilla liikuttu. Oli aivan lähipäivinä oltu liikeellä.Torilla vielä katselemassa, kun Suomen turistit käyvät ostoksilla aamupalan jälkeen. Tutulta kuulostaa Suomenkieli. Fillaroin vielä tästä Sõbra tänavan, eli ystävyyden kadun kautta. Joskus ihmettelin kun rannikolla kävivät aikoinaan seeprakauppaa. Ihemettelin miksi se on seeprakauppaa. Kyllä se nimi on varmaankin tullut, kun kauppiaat on toisilleen hokeneet että sõbra sõbra ja taputelleet toisiaan olkapäille kuin kohtaajat.Lopuksi takaisin kotipihalle. Koira valvoo rattaan vieressä, tietää että rattaalla se lähtee jos ratas seisoo pihalla…

Keräsin reppuuni tarvittavia asioita ja jätin veneen ilman purjeita laituriin. Purjeet on purjeneulojan käsittelyssä, olisi kyllä samanakin päivänä tehnyt, mutta kerroin että olen muutaman päivän pois.

Aamulla soitin taksin, soitin vahingossa suomen sim kortilla. Sanoin haluavani Bussiasemalle, kerroin olevani Pärnu Jahtklubin Ringiteen puoleisella portilla. Tämä heti luuli että olen eksynyt suomalainen ja sanoi että ymmärrän, taksi tulee. Eikä ollut kuitenkaan ymmärtänyt ja lähetti taksin väärälle portille. Taksikuski oli kysynyt keskukselta että missähän se suomalainen on, sitten oli että ainiin, se onkin toisella portilla.

No taksi löysi minut ja lähti viemään bussiasemalle. Sen reilu parin kilometrin jälkeen olimme kohdalla, suhari pyysi 3.2 euroa. Olin reteä ja pyöristin 4 euroon, tippiä reilu 20%.Saavuin tänne upouudelle bussiasemalle.Hieno on, baltiassa ei bussi ja rautatieasemalla juopot ja laitapuolen kulkijat häiritse maksavia asiakkaita. Vartijat tulevat ja viskaavat niska-perse otteella pihalle että heilahtaa, jos et ole matkustavaisen näköinen. Minun antoivat rauhassa odotella bussia, vaikka olinkin kuin halvasti pukeutunut puolalainen merimies. Kuten se Pärnu Jahtklubin satamakapteeni jotenkin kautta rantain antoi ymmärtää.Lux Expressin bussi kurvasi laituriin, komeat on myös bussit. Ihmiset kyytiin, bussiin ihan jono.Sitten mentiin, kyyti oli hienoa. Katselin maisemia, 2tunti 45 minuuttia myöhemmin olin Tartussa. Jälleen taksi ja suharille ohje että kotiin. Koiralla oli riemu, kun taksi jälleen toi kulkurin maailmalta takaisin. Koira kieri maassa ja ulisi, minä olin vähän hillitymmin. Koira tahtoi nuolla poskeani, minä vain kämmenellä vähän koiran poskea silitin. Riemuisa kohtaaminen, kuten aina. Kyllä me vähän painimme kuitenkin. Ei kun grilli tuleen, koira vahtii tarkkaan tekemisiäni. Myöhemmin käväisin autolla kaupungilla, kun hyppäsin autoon niin koira suuttui. Nosti sellaisen metelin, kun luuli että lähdin takaisin reissun päälle. Naapureilla verhot heiluivat, kun kardinoiden välistä katselivat että onko rosvoja liikkeellä, kun koira niin pahana on.

Kun tulin 10minuutin kuluttua takaisin niin kohtaaminen oli vähän, vain vähän, rauhallisempi.

Kotikaupunkini Tartto, kodulinna Tartu…

Aamulla tuuli oli kadonnut, läksin käväisemään kaupungilla.Satamassa oli paljon veneitä, mutta kaikki Pärnulaisten. Tuohon viereen on rakennettu laituri myös risteily aluksille. Mutta ei tuohon mikään itämeren risteilijä sovi. Minulle ei oikein ole selvinnyt millaisia ja mistä risteilijöitä odotellaan. Toisaalta eihän niiden edes tarvitse tulla, rahat on tienattu Eu tukina jo sataman rakentamisella. Kuva on muuten otettu sillalta.Siis tältä pärnujoen ylittävältä sillalta. Siinä on myös nostosilta laivoille, muttei se enään toimi. On tänne tullut ennen rautatietkin, tai siis tulee vieläkin, mutta seisake on monen kilometrin päässä kaupungista. Tämä kapearaiteinen tuli tähän kaupungin keskustaan.Bussilla kaikki kulkee, bussi asema onkin aivan uusi.Kaupunki on aamulla aivan autio, ihmiset heräävät vasta päivällä.

Aamulla muuten kävi satamakapteeni tervehtimässä kun tuli töihin. Kyseli että miten menee, kävinkö Puolassa? Kun myöntelin niin kysyi kävinkö ostamassa halpoja puolalaisia vaatteita? Hämmästyin suuresti, näytänkö siltä että ole halvoissa puolalaisissa vaatteissa?

Tämä että ei hän sitä tarkoittanut, Puolasta tuodaan paljon vaatteita Eestiin.

Soitin myös tuossa vieressä olevalle purjeneulojalle, tule katsomaan isopurjettani. Tämä katseli purjetta ja kysyi että kuinka vanha se on. Kerroin olevan 12v vanha. Tämä että oletpa paljon purjehtinut, purje on kuulemma sen näköinen. Lupasi kuitenkin parannella lattataskut kuntoon.

Kumma päivä kun minä olen nähtävästi puolan lookissa, purje on kuulemma maailmaa nähnyt. Satamassa tulevat purjehtijat treenaavat innokkaasti. Eipä paljon tapahtunut tänään, laiskotti en eilisen Kuressaaresta tulon jälkeen…

Aamulla kävin vielä pienen kävelyn syntymäkaupungissani Kuressaaressa. Joku oli jättänyt vanhainkodin veräjän auki, vaivaiset olivat lähteneet joukolla liikkeelle. Seisoksivat kadun varressa ja toljottivat ohikulkijoita, jotka taas tuijottivat takaisin.

Kävin satamakapteenin juttusilla, kerroin lähteväni Kõiguste satamaan. Maksoin oman hinnastoni mukaisen maksun, ja nostin satamassa purjeet ja lähdin. Siitä vaan ojaa pitkin täysin purjein, vauhtia oli 3 solmua. Säätiedoitus lupasi 8-14m/s tuulia, puuskissa 18. Nyt alkuun oli pari metriä tuulta.Kohta kun pääsin Abrukan kulmalle niin yksi reivi isopurjeeseen. Tunti eteenpäin niin toinen reivi. Sitten aloitettiin purjehtiminen. Köigusten kohdalla tilanne arvio, tuuli on hyvä ja vauhtia riittävästi. Soitin MRCC Tallinna ja kerroin että jos kaipaavat Kõigustessa, niin suunnitelmat muutuivat. Uusi määränpää Kihnu. Sivumyötäisessä vauhdinhurmaa, kovimmillaan loki heilahti 8.9 solmua. Se on kovaa kyytiä.Jälkeenpäin katselin että Virtsun sataman viralliset tuulimittarit näyttivät kovimmillaan keskituulia 13m/sekunti ja puuskissa 17 tuulia. Silloin kulkee niin että hippulat vinkuvat. Kuvia ei saa siinä vauhdissa otettua, autopilotti ei osaa ohjata sekuntiakaan. Itselläkin aivan täysi työ, ei kamera pysy käsissä.

Kihnun kohdalla jälleen tilanne arvio, ei Kihnuun voi tuolla tuulen suunnalla ja voimakkuudella mennä. Laituriin osuu tuulet ja aallot. Jälleen Tallinnan meripelastuskeskukseen ilmoitus, matka jatkuu Pärnuun. Tallinna kiitteli tiedoista, että hyvä kun ilmoitit. Kihnun kohdalla tuo pilvi sai kiinni, vaikka matkantekoni oi kuin rusakon pakolaukkaa. Menoa eikä meininkiä. Pilvi heitti oikein kunnon kuuron niskaan. Sitten aurinkokin jätti minut yksin tuuliselle merelle. Sinne upposi aurinko Liivinlahteen.12 tunnin purjehtuksen jälkeen saavuin Pärnuun. Vähän oli jo pimeä. Matkaa kertyi 142km gps mukaan, eli 77 mailia. Keskinopeus oli matkalla 6.4 solmua.