Aamulla olikin tällainen maisema ikkunasta. Haapsaluun oli tullut syksy sumuineen. 
Sumussa alkaa nähdä näkyjä, kuten tämä kangastus. Jääkarhu Iibislintu selässään Takalahdella. Outo ilmestys.
Sitten yhtäkkiä havahduin, jokapaikassa oli hämähäkin verkkoja.
Pahaa aavistellen jatkoin kuitenkin matkaa, osasin kyllä jo vähän aavistella.
Aika oli pysähtynyt Haapsalussa, jopa aurinkokellossa oli hämähäkin seittejä. Oli aika jatkaa matkaa, kun vielä osasin lähteä. Muuten voi jäädä paikalleen, ei huomaakaan kuinka vuodet vierivät ympärillä.
Veneen kyljessä hämähäkin seittejä. Äkkiä köysiä irti ja koneet käymään.
Perskuta, jopa virtalukossa hämähäkin seittejä. Tempaisin kuitenkin avaimesta ja kone lähti käyntiin. Moottori sentään vielä toimi, vaikka aika oli pysähtynyt. 
Kun köydet olivat irti ja pääsin laiturista, niin se kammo sumukin katosi.
Kun köydet oli irti oli paniikki ohi ja hämähäkin seitit puhdistettu pulloharjalla, pystyin selkeästi miettimään mitä tapahtuu. Olin rynnännyt suinpäin kauheaan tyyneyteen, vaikka olin koko syksyn satamamaksutkin maksanut. Ruokaakin olisi myös voinut käydä ostamassa jääkaappiin.
Ei ketään näy missään.
Ei sitten yhtään ketään.
Vormsin kurkussa vesi virtasi vastaan, poiju teki vanavettä- Vesi virtasi sinne Haapsalun suuntaan. 
Tuollaista se on.
Nyt jälkeenpäin miettiessä, olisi voinut pysähtyä tänne Dirhamiin. Jotenkin en osannut pysähtyä vaan jatkoin. Tuulikin nousi muutamaan metriin, en alkanut kuitenkaan suomenlahtea luovimaan.
Posottelin ohi noiden Pakrin saarten. Nuo saaret olivat Neuvostoliiton aikaan pommikoneiden harjoitusmaaleja. Sinne oli kasattu kaikenlaisia rakennuksia, tankkeja, laivoja, tykkejä pommikoneiden maaleiksi. Suurin osa pommeista oli harjoituspommeja mutta kyllä sinne kylvettiin ihan trotyyliäkin ja paljon.
Onnettomuuksia oli myös paljon, koneita tippui kun miehet olivat väsyneenä lentäneet Vladivostokista asti pommittamaan. Välillä tahtoi myös pommikuormat pudota vääriin kohtiin, esim Paldiskiin.
Ainoat ihmiset näin liikkumassa tuon Paldiskin redillä seisovan rahtilaivan kannella.
Lopuksi saavuin Lohusaluun, satamakapteeni tuli laiturille vastaan. Kyseli tiedot ja minä kerroin. Sanoi laittaneensa saunan päälle kun näki minun saapuvan.
Ei olisi tarvinnut minun takiani laittaa, mutta kun oli laittanut niin kävin saunassa.
Löylyäkin heittelin niin että tuntuu.
Ulos lähtiessä aloin katsella tuota ovea tarkemmin.
Ei perhana, tuollainen suuri hämähäkki viittoili minulle. En minä ymmärrä viittomakieltä, mutta taitaa olla niin etten voi tännekään jäädä. On tullut jälleen aika lähteä eteenpäin…