Koiralle sanoin: ”Valva maja, tulen tagasi.” Kävelin paikallibussi pysäkille ja hyppäsin bussin selkään.
Bussi vei Tarton keskustaan.
Kävin vielä vilkaisemassa Emajõen rantaa. 
Sitten bussiasemalle, ei ollut tuttuja näkyvissä.
Bussi olikin jo odottamassa, eikun kyytiin.
Ja sitten lähti, Viljandin kautta Pärnuun. 
Matkalla vilahti Võrtsjärvi, Eestin toiseksi suurin järvi.
2tuntia45minuuttia matka kesti. Minä olen tottunut matkustaja, tuollainen ei tunnu missään. Olen virittänyt persiin äärimmäiseen matkakuntoon, se kestää fillarilla tuhannet kilometrit, bussilla, lentokoneella, purjeveneellä ja ties millä.
Sain viestin, että koira odottaa vieläkin portilla, nenä sinnepäin johon äijä läksi. Se on kyllä niin minun perääni. Viestitin että kertokaa nyt sille koiralle, että menee joku viikko, ennenkuin äijä tulee takaisin. Ei kannata nyt nenä portin välissä odottaa niin kauaa.
Vaatimattomia ovat minun seikkailuni. Tämä Trol tuli takaisin kotisatamaansa 1178 päivän ja 40 000merimailin jälkeen. Siinä on ollut purjehtimista.
Minä olen pakannut tavarat ja lähden myös eteenpäin….