Ihmeellistä jorinaa

Aamulla kävin jälleen joen rantaa kulkemassa, katselin kun mies yritti työntää autonsa jokeen. Kävin kysymässä tarvitseeko apua, yritti kuulemma sulkea konepeltiä, ei tarvitse auttaa.Katselin kun on joihinkin seinäelementteihin tehty tuollaisia kuvioita, tarkemmin katsomalla selvisi että neuvostoliiton aikana tehdyssä talossa elementit halkeilivat pahasti. Niitä oli yritetty paikkailla.Yhdessä ikkuvassa oli tuollainen kyltti, päätin mennä katsomaan mitä tapahtuu, ovikin oli auki.Käskivät peremmälle, ja minä astuin.Nuori mies oli innoissaan kun tulin, kysyi mistä olen kotoisin ja kuinka hiukset leikataan. Yritin kertoa että en minä tiedä kuinka niitä leikataan, luotan sinuun ala leikkaamaan. Tämä että haluaisi pestä hiukseni ensin, no pese kun pitää totesin. Sen jälkeen leikkausta, huolellista työtä teki mies, kyseli että onko sopivan lyhyet vai lyhennänkö vielä. Kun lopuksi tämä oli tyytyväinen, kysyi että voinko uudestaan pestä hiukset? No pese jos siltä tuntuu, totesin. Jälleen pesi mies hiukseni, kuivatti ja tahtoi panna jotain vahaa hiuksiin. No laita jos tunnet että hiukseni tarvitsevat vahaa. Lopuksi tuli maksun aika. 13 euroa tahtoi mies rahaa 45 minuutin työstä. Meni vain suuri työ hukkaan kun panin lätsän päähän ja lähdin vetämään fillarilla eteenpäin hiki päässä. Jatkoin seikkailua Klaipedassa, vielä ei ole aika lähteä eteenpäin. Missä lieneekään se eteenpäin sitten onkaan.Päädyin tuollaiseen suureen kauppakeskukseen, siellä oli sopivan viileää.Ei Liettualaiset ainakaan kaikki köyhiä ole, hienot on viritykset.Päädyin tuollaiseen itsepalvelu ravintolaan, kivan näköinen. Vaihteeksi shaslikkia, perunaa ja salaattia. Hyvä ruoka, parempi mieli.Tänään on ollut velttoilupäivä, minä tykkään Klaipedasta….

Aamulla aloin pukea näitä ianikuisia shortsejani jalkaan. Vasta 5 vuotta sitten ostin ne, ne ovan Brittilaivaston työhousut jotka lyhennytin shortseiksi. Niillä on ajettu fillarilla tuhansia kilometrejä ja istuttu päiviä ja öitä veneen istumalaatikossa ohjaillen venettä. Nyt alkoi näyttää että päivä paistaa persauksista läpi. Kuva hämäää, kyllä ne ihan siniset vielä on, ei ne haalistuneet ole.Melkoisen ohueksi on kangas vuosien saatossa kulunut. Aloin miettiä vaihtoehtoja.

Nythän ovat reikähousut muotia, en tiedä saako reikä olla persauksissa vai pitääkö vain polvessa ja reiden etureunassa olla? Vähän epäilen että takapuoli kun vilkkuu housun  reijästä, niin katsovat paheksuvasti. Hylkäsin sen vaihtoehdon. Kävin kaupassa katselemassa shortseja, huonolla menestyksellä. Kun olen näihin vanhoihin tottunut, kaikki uudet tuntuivat oudoilta.Perskuta, sitten keksin, aloin selailla internettiä. Ebay:ssa on myynnissä kaikki maailman asiat, myös Brittilaivaston työhousuja. Tilasin niitä laatikollisen. Nyt kuljen loppuikäni samanlaisissa shortseissa kuin olen viimeiset 5 vuotta kulkenut. Viileämmän ilman purjehdushousuja on vielä monet. Ne on Itävallan armeijan vihreät housut, niitä ymmärsin silloin ostaa aika monet parit.

Nyt kun olin selvittänyt tämän pukeutumis ongelman niin lähdin fillarilla ajelemaan Klaipedan kaupunkia katselemaan.Seikkailin Dane joen rantaa yläjuoksuun. Hieno kuva tyynestä joesta. Dane on tuo kapea joki joka alkaa tuosta Curonian Laguunista, jatkuu tuonne oikealle ja kaartaa ylös.Tämä Klaipedasta alkaa Kuurinkynnäs, ihmeellinen hiekkaniemi joka jatkuu Kaliningradiin asti. Avoin tuonne laguuniin siis Klaipedan kohdalta.No odotin lauttaa joka liikkuu 2 kertaa tunnissa ja vie fillareita ja jalankulkijoita yli Kuurinkynkäälle.Ostin euron hintaisen menopaluun Smiltyneen Kuurinkynkäälle ja hyppäsin lauttaan.Sinne mennään.Seikkailin pitkin ja poikin. Kivan näköistä oli.Erikoisia maisemia.Kuvat kertovat, hiekka on hienoa ja sitä on Kaliningradiin asti ja sen jälkeen jatkuu Puolaan. Eikä se kyllä hiekkaranta Puolaankaan lopu.Rannalla varoittelevat virtauksista.Tässä huonosti näkyvässä kuvassa kertovat että virtausta oli 3,5m/s. Tuntuu paljolta kun meri oli melkein tyyni.Tulin takaisin Dane joelle, samaan aikaan huristeli Norjan lipun kanssa moottoriveneellä nuoripari kipparilakit päässä. Voisin lyödä vetoa että tässä ei ole norjalaiset tulleet kylään, vaan Liettualaiset norjaan rekisteröidyllä veneellä siinä ajelevat.

Satama on rauhallinen, yksi Ruotsalainen vene ja yksi Brittilippu vene minun lisäkseni. Tuossa kävi suomalaisia vierellä yöpymässä, mutta lähtivät jo pois. Omituisia höpöttäjiä, tai sitten minä olen itse omituinen, enkä jaksa kuunnella. Kummin vaan, mitäs sen väliä….

Vielä viimeinen päivä tivolia. On tullut oltua meripäivillä ennenkin, muttei näin suurilla.Olen jo muutamana aamuna ihmetellyt näitä jälkiä, mistä ne tulevat?Nyt se selvisi, sataman henkilökunta keräilee roskaa vedestä haavilla ja kantaa roskiksiin. Kiitos heille siitä.Kävin tähän venäläisten laivaan tutustumassa. Tai mitä tutustumista se on, että pääsee kannella kävelemään kierroksen? No olen käynyt laivassa.Lapsilla on laiva miehitetty, no saadaan lisää sellaista merkarhun tuntua kun suurennetaan lakin kokoa. Nämä ovat varmaankin satamavarusteet, luulisi että merellä tuuli vie tuollaisen hatun.Tähän Kolumbialaiseen olisin tahtonut mennä tutustumaan, sinne oli vain sellainen jono etten jaksanut odotella. Salsa soi kovasti laivassa ja meininki oli kova. Hieno laiva oli päältäkin katsella.Vielä markkinat vetivät, vaikka vähän oli jo puhti poissa. Yksillä oli hieno idea, otetaan tuollainen saksinostin ja nostetaan 3 eurolla per henkilö ihmisiä ylös ja lasketaan alas.Alhaalla rahankerääjä käskee laittaa nimen paperiin, ettei firma vastaa mistään mitään. Kuningas idea, täytyy pitää mielessä.Tempaisin mukillisen kvas:sia, ja jatkoin matkaa.Nämä eivät kylläkään olleet meripäiviltä, nämä olivat torilta. Siellä oli kaikki tavarat, auton osista lähtien. Ei nyt ollut tarvetta, vaikka raha poltti taskussa.Alkoi myös ruoan myyjien kauppa jo pahasti tökkiä.Näillä Armenialaisilla alkoi myös vauhti hiljetä. Vanhamies ehti jo grillaamaankin, ei ainoastaan lihapaloja seivästämään. Olisi mielenkiintoista tietää paljonko sitä rahaa tuli heille, vauhti oli välillä kyllä sellainen että oksat pois.Teltat alkaa purkautua ja myyjät häipyä jatkamaan ikuista kierrostaan.

Minä tiedän millaista se on, kun pannaan iso remmi päälle ja aletaan tosissaan myymään. Ja tiedän sen helpotuksen huokauksen, kun tavatat on pakattu ja karavaani lähtee taipaleelle. Sinne häipyi markkinaväki, kuin saippuakuplat tuuleen. Vips ja niitä ei enään näe.Siellä missä karavaani on kulkenut, ei ruoho kasva. Minä en lähtenyt karavaanin mukaan, vaikka vähän katselinkin…

Tällainenhan tämä Old Castle satama on. Vanhaa vallihautaa, keskellä tuollaiset linnoituksen jäänteet.  Musiikki raikuu lavalta jonkun sadan metrin kaukaa, loppui yöllä kello 2.Aamulla oli siivouspartiot liikkeellä, yöllä oli vähän roskaa kertynyt. Kohta taas kaikki oli valmiina Klaipedan meripäivien jatkoon. Minä myös olin valmis.Ensimmäisen kierroksen tein kun pakolaiset nukkuivat vielä. Silloin ei ole vielä yleisöä ja sopii fillarilla ajella. Kohta se jumalan teatteri pyörähti käyntiin. Huuto kuului kun ihmisiä pyöritettiin aparaateissa.Muusikoita esiintyi kadunkulmilla ja monella esiintymislavalla, kaikki panivat parastaan.Onpa hulinaa, hyvä että sekaan sopii. Ihmisiä ihan tolkuttomasti, alue oli suuri osa keskustaa ja joen vartta.Sitten alkoi nälkä vaivata. Kaikkea oli tarjolla, sianpotkasta lähtien.Minusta on välillä tullut vähän nirso syömisten kanssa, jos ruoka ei ole mieleistä, niin ei sitten syödä. Jauhomakkara markkinoilla on taaksejäänyttä elämää.  Jos ei kunnon shaslikkia löydy, niin etsitään, tai tehdään vaikka itse. Valinta on vaikea, näitä ruokapaikkoja on markkinoilla kymmeniä ja kymmeniä.Sitten se löytyi. Ihmisiä kiltisti jonottamassa kioskiin. Ei muilla ollut jonoa, tällä oli. Hyppäsin jonon jatkoksi ja katselin meininkiä. Vanha mies pisteli shaslik palasia vartaaseen, tasaisen tappavaan tahtiin teki. Pani sitten vartaan grillin päälle kypsymään. Tuo nuorempi mies lisäili hiiltä ja vartioi lihojen kypsymistä, veitsellä kokeili koska on kypsä.Hyvinvoivan näköinen nainen kyseli asiakkailta mitä salaattia ja kastiketta laitetaan. Oli kovin kuumissaan, välillä toivat vieresestä teltasta tälle kotikaljaa tuopin. Tämä tempaisi tuopin ja taas mennään.Tämä Armenialainen perheorkesteri oli huippuunsa viritetty, selvät sävelet. Tuo yksi essunainen pesi vartaita, haki tuosta takaa teltasta lisää salaattia ja kypsensi öljyssä perunoita. Kantoi lisää liha ämpäreitä vanhalle miehelle, joka löi tavaraa grilliin. Kaikki tiesivät mitä tehdä. Silloin kun on ostohaluisia ihmisiä jonossa, niin niitä ei saa laskea pois, vaan silloin pannaan iso remmi päälle. Hinta ja laatu kun kohtaavat alkaa kauppa käydä. Kukaan näistä ei muuten rahaa käsitellyt, nämä hoitivat syötävät ihmisille. Vieressä oli toinen teltta josta sai juotavat ja ottivat rahat.Ja tässä tulos, kuva vähän hämää. Tuosta normaalikokoisesta muovihaarukasta voi arvioida annoksen kokoa, se oli valtavan suuri. Ja makua  oli, se oli täydellinen shaslik.

Nyt täytyy tunnustaa että aiemmin olin sitämieltä, että vain Azerbaitsanilaiset osaa shaslikin. Mutta kyllä Armenialaiset osaavat, paras shaslik jota olen syönyt, hintaa 7 euroa. Näin kauan on pitänyt elää ja tänne asti tulla, että löytää maailman parhaan shaslikin.

Että tänne vain meripäiville kokeilemaan. Meripäivät Klaipedassa jatkuvat, vauhti kiihtyy…

Minun piti herätä vähän aiemmin että sain yksin purjehtia. Jos Katariina Jee miehistö olisi lähtenyt samaan aikaan, niin ei olisi saanut autopilotilla huolettomasti huristella. Mutta sinne jäi kaikki nukkumaan, kun kello 5 irroitin köydet.Noissa sotalaivoissa on jotain häirintälähettimiä. Joka kerta kun olen ne ohittanut, alkaa karttaplotteri huutamaan että satelliitti on kadonnut. Tämä oli kolmas kerta ja joka kerta on niin tapahtunut. Sain rauhassa jatkaa matkaa.3 pyöräisessä veturissa oltiin hereillä.Sitten se tapahtui, purjevene moottorilla alkoi lähestyä takaa. Onneksi sitten käänsi Liepajaa kohti, ei alkanut minua  ärsyttämään yrittää.Loistot takaa tielle ohjaa.Työläiset huristivat töihinsä, siinähän menevät.Minä nostin purjeen ja aloin purjehtimaan kohti etelää.Vähän oli heikkoa tuuli, kuitenkin liikkui.Reittiä katselin näistä kopioimistani kartoista, kyllä niillä pärjään. Ei viitsi ostaa uusia näin pienimuotoisten seikkailujen takia.Vetäisin tuon Liettuan vieraslipun saalinkiin. Söin joutessani tomaatteja, hyviä tomaatteja Latviasta.Aa, näinhän minä purjeveneen. Saksalaiset luovi vastaan. Jostain syystä heillä oli reivi vetäisty purjeeseen. No kyllähän se välillä sen 7 metriä taisi tuulla. Mutta vain ajoittain.Uhkasivat iltapäivä kuuroilla, ei kuitenkaan näkynyt.Lopuksi alkoi Klaipedan satama näkyä. Ilmoitin rajavartioille vhf radiolla että olen tulossa, jostain syystä ovat kiinnostuneita. Jos heille ei kerro, tulevat ja pysäyttävät. Tahtovat tietää veneen nimen, kotisataman ja edellisen sataman. Montako ihmistä veneessä ja mitä kansallisuutta.Nämä aallonmurtajat ovat aika järeän näköisiä, muuten ei kestä.Ohi tankkerin joka pesi tankkejaan.Sitten alkoi ihmetyttää, mitä täällä tapahtuu? Purjelaivoja juhlaliputuksessa. Jos minulla on suuri suomenlippu, niin näillä Kolumbialaisilla vasta se suuri lippu oli. Hurautin Curonian lagoonista tuonne jokeen.Joki on aika ahdas, kansaa tolkuttomasti rannoilla.Kääntösilta avautui ja pääsin satamaan. Satamakapteeni ei tullutkaan vastaan vaikka ilmoiten tuntia aiemmin että olen kello 17 satamassa. Satama on aika ahdas manooveerata. Vastaan tuli purjevene joka hinasi toista konevikaista. Ahtaaksi meinaa käydä. Soitin satamakapteenille ja kysyin että mihin parkkeeraan. Tämä pyyteli anteeksi, sanoi että kohta 11.Minkä vieressä minä silloin olinkin. Siihen köytin veneeni kiinni.Ei täällä montaa tyhjää rakoa ollut, nämä on vissiinkin kaikki vuokrattu kausipaikoiksi. Rannalla on vilinää, olen saapunut Klaipedan meripäiville. Baltian suurimmat meripäivät on meneillään. Klaipeda here i come…

On täällä muitakin fillaristeja kuin minä, nuorimies huristeli pyörällään.Mutta minä päätin huristaa tänne kauppahalliin shoppaamaan.Ostin kinkkua leivänpäälle.Sekä ulkoa tomaatteja ja avomaankurkkuja.Tämä neito myi minulle mustikoita, ei tarvinnut itse lähteä keräämään.Söin koko litran, lusikalla vain purkista mustikat suuhun.Kauppahallin eteisessä oli kerjäämässä tällainen rappiolle mennyt kissa. Sillä oli kuppi vieressä, ruokaa laitettu. Oli sitten huonon näköisessä kunnossa kissa, ihmiset käveli 30 sentin päästä ohitse ja tämä kuin nuokkui. Vai oliko se jonkun rappiolle menneen ihmisen lemmikki? En antanut kissalle kuitenkaan mitään. Nähtävästi kauppahallin myyjät ruokkivat sitä. Samoin näkee venäjällä kulkukoiria ja kissoja, ihmiset auttavat niitä ja antavat syötävää.Minullekin tuli nälkä, löysin tällaisen Pakistanilaisten pitämän kebab paikan. Mikäs sen parempaa kuin Pakistanilainen kebab Latviassa?Minä tälle bunjabille että tahdon Liellopa kebabin, tämä että pieni, normaali vai suuri? No normaali tietysti. Seuraava kysymys, normaali vai tulinen? No tulinen tietysti. Vielä kysymys, erityisen tulinen vai normaali tulinen? No erityisen tulinen tietysti.Kun pakettia avasi siitä nousi chilihöyry silmille.Jees, kyllä pakistanilaiset kebabin osaa, eikös se ole ihan pakistanin kansallisruokaakin? Ja oli tulinen, ei oikeastaan voimakkaamman tulista siedäkään sisukset.Ajelin takaisin veneelle, on tullut uusia veneitä, kilpavene jossa sponsorin lippuja.Katariin Jee, hiphuraa. Olemme Katariina Jeen kassa kohdanneet usein, nämä ovat kilpapurjehtijoita. Veneen kippari huomasi minut, tuli tervehtimään, kertoi olevansa matkalla  Klaipedaan Liettuan mestaruuskilpailuihin.

Katariina Jee on Toomas Nipernaadin armastus. Kylläkin sellainen mielikuvitushahmo, mutta Toomas Nipernaadille tosi. Minä kuulin vasta paripäivää sitten että Klaipedassa on ne kilpailut, siksi eivät minulle luvanneet paikkaa Smiltynestä. Vaikka olen vähän kuin kerhon jäsenkin, viime kesästä. Soitin naapurisatamaan, sieltä lupasivat paikan. Että nyt on lähdön hetki. Destination Klaipeda, sitä kysytään vielä…

Aamulla kun heräsin niin tuollainen seikkaili tässä joessa, tai kanaalissa.Huutelivat minulle että onkohan jossain paikkaa? En minä osannut sanoa, kerroin että epäilen ettei noin isoa löydy. Mitenkähän Puolalaiset tuollaisella vehkeellä liikkuvat, kysymättä etukäteen kohtaa? No lopuksi parkkeerasivat tuonne sotalaivojen väliin.Yöt on muuttuneet kuin elokuun öiksi, kastetta kovasti ja hämähäkin seittejä joka paikassa.Tuossa lähellä oli Nesteen huoltoasema, kävin kannulla kantamassa veneeseen lisää polttoainetta.Oikein suomen lippu mittarissa, kerrotaan että polttoaine on kotoisin suomesta.Kävin myös tuolla rannalla katselemassa, hiekka on niin hienoa. Sitä rantaa on sitten satoja kilometrejä.Näitä uimarantoja myös huolletaan, ajavat jollain haravakoneella roskat pois.Marss Nälkä tuli, löysin tuollaiseen pikaruokalaan. Vainuni ei pettänyt.Kanashaslikkia, perunoita, salaattia ja morssi. Hyvä ruoka.Tässäkin kuppilassa astiat jätetään pöytään, ei täällä edes ole sellaisia keräyskärryjä joihin suomessa painostavat itse astiat viemään. Jos minua painostetaan, sanon että pelkään että astiat tippuvat, ja lähden viemään.Täällä tämä on henkilökunnan työtä.Päätin ottaa tuosta hanasta vettä ämpäriin, meinasin pestä paidan. Vesi oli seisonut putkessa pidempään, kasvoi levää aika kovasti. Tarjosin satamakapteenille että maista. Ei kelvannut, lähti pois. Ei se viimekesänä tuollaista ollut. Tosin otin laiturin toisesta päästä, ei ollut tuon auringossa kuumuvan putken sisältöä.Veneitä tulee ja menee, jotkut on kuin haudasta nousseita. Kapteenikin on aika ilmestys, on varmaan ostanut juuri veneen, kun on halvalla saanut.Air Baltic saapui, jäin katselemaan tuleeko tuttuja, ei tullut. Seikkailut Liepajassa jatkuvat…

Aamulla heräsin kello 5 jälkeen. Ei ollut kelloa soimassa, lähtövietti herätti.Tempaisin sen aamucappucinon ja läksin. Satama jäi nukkumaan.Utua oli kaupungilla, aurinko nousi öljysataman takaa. Oudon näköistä.Moottorilla tuosta aallonmurtajan aukosta ulos ja suunta kohti etelää.Kohtapuoliin se odottamani tuuli nousi ja nostin purjeet tuulta pyydystämään.Sivumyötäiseen sellaista 4.5-5.5 solmun vauhtia. Sitten vain odotellaan että maisemat vaihtuu.Eipä niissä maisemissa mitään erikoista ole nähdä, hiekkarantaa, metsää ja jotain antenneita. Siitä vain rannikkoa etelään. Söin sitä venäläisen dievuskan myymää yoghurttia ja annan autopilotin viedä.Katselen taivaan pilvien kuvioita ja olen omissa mietteissäni.Sitten näkyi horisontissa kullanvärisiä välähdyksiä. Tämä kuva on kuvattu paljon myöhemmin. Silmä on tarkempi kuin kamera ja erotin tuon venäjän oikeauskoisten kirkon kullatut kupolit auringonpaisteessa. Olin niin riemuissani että kiljaisin: ”Liepaja Liepaja.” Koko päivän kun odottaa näkevänsä ja sitten sen näkee, kultainen väläys kirkon kupolissa.Liepajan satama alkoi näkyä.Siitä vain aallonmurtajan eteläisestä aukosta sisälle, merimetsot vahtivat.Ohi troolareiden ja sotalaivojen.Ohitin myös venäläisen vakoilusukellusveneen. Siinä se möllötti kaijan vieressä.Siinä se on, huvivenesatama. Laiturissa oli yksi vapaa väli, kiinityin siihen.Tällaisen käyntikortin antoi satamakapteeni minulle. Siinä on suuret suunnitelmat millainen satamasta tulee. Vähän on vielä tekemistä, vessat on kontissa, suihkut 600metrin päässä kuntosalilla. Satamavahdilta pitää pyytää lappu jolla pääsee suihkuun.

Varmasti tuleekin uusi satama jos Eu maksaa ja jos ei maksa uutta satamaa sitä ei tule. Ja siitä olen varma että ne veneet ei seiso purjeet ylhäällä laiturissa. Eikä oikeastaan kyllä purjeilla liiku, koska aallonmurtajan sisäpuolella ei saa purjehtia. Jos moottori ei toimi, pitää kuulemma tilata hinaaja.

Niin on tämäkin päivä pulkassa, siihen kului koko pitkä päivä…

Eilen saapuessani satamakapteeni voivotteli kun satama on täysi, sain kuulemma viimeisen paikan. Minä ihmettelin että onhan noiden välissä tilaa, jos ei joka väliin venettä mahdu niin joka toiseen hienosti. Väitti vain että täysi on, no olkoon.Kaikkein ensimmäiseksi lähdin kauppahalliin, muistin  edelliskerrasta, että tällä venäläisellä dievuskalla oli hyvää yoghurttia. Sellainen pitää muistaa, että kaikki naiset on aina tyttö kun niitä puhuttelee, eli dievuska.Siinä oli oikeita mansikoita, hintaa tällä oli yli 2 euroa kilo, mutta tämä ei ollut lantrattua, vaan ytyä kamaa. Oikein hyvää, suosittelen.Satamaan on tuo vanha troolareiden laituri kunnostettu. Toisella puolella on veneiden nostokohta, toiselle on laitettu ponttoonilaitureita.Oli niissäkin jo joku vene, paikallisten veneitä.Se nostokone, jolla veneet tarkoitus nostaa oli järeä lukki. Eipä täällä paljoa huviveneitä ole, varmaan eu on tukenut laiturin kunnostusta ja lukin ostoa hyvällä summalla.Näyttää nostavan joka kulmasta 8750kg. Eli pitäisi nousta 35 tonnia, aika kapine. Siinä pitää olla jo laiturinkin kunnossa ettei romahda.Huristin tämän vanhan kalastuskolhoosin ohitse. Näytti olevan suosittu niiden tehtaanmyymälä, mutta en minä mitää osannut sieltä ostaa. Sprottia olisi ollut myynnissä, en minä sprottia osaa syödä. Joskus kokeilin mutta ei.Täällä on mahdottomasti näitä lehmäpatsaita. Luin jostain että se oli joku suuri lehmäparaati 2002 vuonna, sen jälkeen se muoti patsaista oli kuulemma jäänyt päälle.Onhan täällä ihan oikeaakin katseltavaa, vaikkapa tämä aallonmurtaja. Se saatiin kuntoon viimevuonna.Meri on avoin lähin saari on Gotlanti, ei se mitään suojaa aalloilta siltä etäisyydeltä.Aallonmurtaja pitää suojata hyvin, ettei aallot vie sitä myrskyssä mennessään.Kävin ihastelemassa Riepu Serviss firmassa kun ammattilaiset tekee.Kumma korjaamo kun käsin kierretään mutterit auki, ei ole pulttipyssyjä. Perinteinen venäläinen korjaamo. Eiköhän tuo autokin joku Kamaz ollut.Mutta nyt on koittanut hetki, fillari kasaan ja köydet irti, on aika lähteä…

Viereisen veneen porukka kertoi illalla lähtevänsä aikaisin, kysyin milloin on aikaisin? Kuulemma kello 8 on aikaisin, erityisesti sunnuntaiaamuna. Kerroin lähteväni myös ajoissa, toivottavasi en herätä.Eihän silloin puoli 6 aikaan ylhäällä ollut kuin tämä Latvialainen kalamies. Minä join kahvit ja jätin sataman nukkumaan.Yritin olla herättämättä näitä aikaisinlähtijöitä, otin köydet irti ja lykkäsin jalalla veneen liikkeelle ja samalla nousin keulaan. Kun vene oli lipunut pois aisan kohdalta käynnistin koneen.Aivan peilityyntä.Sinne jäi Ruhnun saari ja Ringsu satama.Kyllä tuuli nousee, kun vain uskoo.Sitä odotellessani vaihdoin Latvian lipun takaisin saalinkiin.Ja söin terveys aamupalaa.Ja katso, tuuli tuli ja purje lähti viemään.Tuosta Kolkan majakan vierestä.Siinä se on majakka.Matkaa oli riittävästi, oli aikaa tehdä ja katsella. Aloin katselemaan tuota istuin tyynyäni. Aivan riekaleina, niin on tullut istuttua veneessä.Miksen vaihda istuintyynyä? Veneessä on 4 uutta samanlaista, lisäksi muita tyynyjä yhteensä 8 kappaletta. Sitten vielä tietysti nämä sohvan tyynyt ja sellaiset päälle. Taidan nyt karaista mieleni ja viskata reikäinen roskiin ja ottaa uusi tilalle.Maisemia ei paljon voi katsella, horisontissa vain vähän metsää ja hiekkarantaa näkyy. Välillä vauhti äityi rivakaksi. Sitten alkoi tuollaisia pilviä tulla,Pilvestä alkoi viskata vettä niskaan, minä kyyhötin sprayhoodin takana, antaa autopilotin olla sateessa.Lopulta alkoi Ventspils näkyä.Hurautin ohi näiden öljysataman tankkereiden.Etsiydyin tänne samankokoisten seuraan. Matkaa kertyi 75 mailia, aikaa meni koko päivä….