Ihmeellistä jorinaa

Aamulla keksin että jauhesammutin pitäisi katsastaa, mutta siinä on jo se 10 vuoden paineastia katsastuskin edessä. Hyppäsin bussiin ja matkustin hobujaamaan.Vaihdoin ratikkaan ja matkustin Tondi pysäkille, Tondi ärikeskukseen.Ostin uuden sammuttimen veneeseen. Kyllä minä tiedän että varmasti, jos joku viranomainen tulee tarkistamaan sammutinta, alkaa valittamaan että siinä on Eestinkielinen käyttöohje. Olen varautunut selittämään, että minä ja miehistö osaa Eestinkieltä. Eikä miehistö edes osaa suomea. Uskon että tämä liettualainen sammutin toimii yhtä hyvin kuin kiinalaiset halpasammuttimet joita suomessa myydään. Sitäpaitsi tämä maksoi sen 12 euroa, sammutinluokka on sama kuin suomessa vaaditaan. Empä usko kyllä sammutinta tarvitsemani.Sitten otin ja lastasin putkikassin täyteen tavaroita ja läksin.Sinne jäi vene laituriin, lipun otin pois liehumasta.Tilasin Bolt taksin, Bolt näyttää hinnan etukäteen. Tuossa taksissa oli taksikyltti katolla, mitään logoja ei kyljessä. Tosi agressiivinen umpivenäläinen taksikuski, veteli kuin hullu ja soitti välillä torvea toisille.  Autossa oli taksimittari, mutta se ei ole Bolt ajossa päällä. Tällä piraattitaksilla oli lainmukainen hinnasto. Lähtö 5 euroa, kilometri hinta 1 euroa. Se on ylin hinta, mitä lain mukaan saa taksi pyytää rahaa. Se on kaksinkertainen normaaliin taksaan verrattuna. Aiemmin takseilla oli vapaa hinnoittelu, tahtoi joku joskus lähtöhintaa 15 euroa ja 5 euroa kilometri. Pettivät sillä ihmisiä, nyt tuli sitten maksimitaksat. No minä maksoin sen 6 euroa jonka Bolt pyysi, normaali hinta bussijaamaan. Tällä mittarilla se 7 km olisi maksanut 12 euroa.Otin suuntaa, neuvostoliiton aikaisella marssikompassilla.Bussijaaman ovesta sisään.Yksi Lux Ekspres oli kohdalla, se ei ollu minun Lux autoni.Mutta minun autoni tuli, Lux Ekspres, hiphuraa.Bussiin, hyvät penkit vaikka otinkin vain tämän normaali penkin. Sitten mennään.Päädyin Tartoon, koira riemuitsi tulostani. Kiehnäsi kylkeen ja kiljui. Kävimme vähän liikkumassa.Tänään on Eestin taasiseseisuvus päeva, eli itsenäisyyden palautumisen päivä. Eestissä on kaksi itsenäisyyspäivää. Palju õnne Eesti vabariik….

Dirhamin satamakapteeni aloitti sen nipottamisen jo eilen, kun tulin, niin antoi keltaisen tarralapun ja että kirjoita veneen nimi, montako ihmistä, mistä tulee, minne menee ja veneen pituus. Minä kirjoitin veneen nimen ja annoin paperin. Sanoin että tulen Kuivastusta, menen Tallinaan ja olen yksin, 9,6metrin veneellä. Tämä vaati kaikki kirjoittamaan. Sanoin ei ole prillejä, en kirjoita enempää.  Lopuksi kelpasi kun vähän aikaa tuijotettiin toisiamme. Se satamakapteenihan kirjoittaa siihen omaan kirjaansa ne samat asiat siitä paperilappusesta ja viskaa sen lapun roskiin. Kirjoittakoon kuullun perusteella. Nyt aamulla sama mies tuli vastaan kun kävin vessassa, kysyi olenko lähdössä? Kerroin olevani. Kysyi että mihin aikaan? Sanoin että kun olen kahvin juonut. Mutta mihin kellon aikaan? Perhana, ei ole kelloa, älä ala pelleilemään kanssani, katso ikkunasta jos haluat minuutin tarkkuudella tietää lähtöni, kohta lähden.Viskasin sen viimeisen vekkarini yksipäivä roskapönttöön. Satamakapteeni luovutti. Tyhmyyksiin en lähde mukaan.No, kahvit juotu ja läksin, sinne jäi satamakapteeni nipottamaan minuuttiensa kanssa. Harmittaa kun se roskis tuli tyhjennettyä jo päiviä sitten, olisin vienyt sen risan kellon tälle. Katselisi siitä aikansa kuluksi viisareiden heilumista.Tässä jo purjeet ylhäällä ja sitten mennään.Että siinä 6 ja 7 solmun välillä keikkui nopeus.Yhdessä vaiheessa tuntui että nyt menee jo kovaa, autopilotti ei pysynyt suunnassa. Rakensin reivin, katsoin kännykällä netistä, että Tallinnan matalalla tuulee 11m/s. Ajattelin että pitää säästää purjetta, ettei joka satamassa tarvi paikkailla.Siitä minä purjehdin ohi Pakrin saarten ja Paldiskin kärjen.Siinä Paldiskin niemen kärki.Yleensä valokuvista ei näe kuinka tuulee, tästä näkee. Tuuli vei tämän ohittajan pärskeet mennessään.Piirivalve kävi katsomassa, ne on nyt ahkerasti käyneet vierellä viime päivinä. Ruokatauko merellä, tai ei siis mitään taukoa vaan vauhdissa kefiiriä tonnikalaa ja näkkileipää.Lopuksi alkoi tuollaista näkyä horisontissa.Tuonne on matka, Pirita. Kuka tietää mitä nuo risuaita karttamerkit ovat? Minä en tiedäKalevi Jahtklubi, sinne.Kalevilla pitävät vieraspaikkoja, näillä oli keväällä 17 omaa venettä jonossa että saavat vakipaikan. Silti jättävät vieraille olisiko 10 kohtaa, joita eivät anna jäsenille vakipaikoiksi. Nämä 17 jonottavat ja seisottavat veneitään Pirita Top:issa, tuolla huoltoaseman puolella. Kyĺlä tämä Kalev on paljon parempi.Köytin veneen aisaan kiinni, kävin tervehtimässä uutta satamakapteenia. Tämä hämmästyi, kun kuuli että olen jahtklubin jäsen. Kerroin lähteneeni 2 kuukautta sitten Pirita Topista seikkailemaan, nyt tulin takaisin. Nyt oman kerhon, omassa satamassa….

Auringon noustua oli oikea aika jatkaa matkaa.Sitä se uneni tiesi, Piret oli käynyt yöllä viereeni nukkumaan. Lähtö oli oikea ratkaisu, Töll lähestyi jo kun etenin paikatuilla purjeilla. Kiertelin vähän omia polkujani. Tuossa Rukkirahun kaakkoispuolella, Kuivarahun pohjoispäässä piti hakeutua väylälle.Siinä kun kääntää myötäisestä vähän sivulle niin jo taas vauhti kasvaa. Tässä ohittelin Rohukülaa, naapurin tyttö Tiiu oli lähdössä. Ennätin tämänkin jaloista pois. Nämä saarten laivat on nimetty Eestin muinaistarujen sankareiksi.Taas osuin lähelle väylää, ainoastaan vähän merkin väärältä puolelta.Aurinko paistoi välillä kuumasti, kaapista kylmä Gira, Liettualainen kotikalja.Matka vei oli Haapsalun lahden, en tahtonut Haapsaluun.Tallinn Radio huuteli moneen kertaan satamatiedoituksia: ”Lohusalu sadam, satama tarjoaa erilaisia palveluja, satamamaksu 25 euroa. Tänään tantsuõhtu, piletit 15 euroa.” Ja sitärataa. Päätin etten mene Lohusalun tantsulle, pelkäsin, ettei purjehtija sieltä ehjänä selviä. Pitää paeta savupiipun kautta.Päätin jäädä tänne Eestin luoteiskulmaan, lähelle Osmussaarta. Sinne sitten vain, silmät kiinni kun plotterin kanssa kulkee. Näyttää niin kiviseltä.Käsittämättömän paljon ihmisiä aallonmurtajalla vastassa. Mitä ihmettä täällä tapahtuu?Veneitä, telttoja ja ihmisiä.Mutta täällähän on Dirhamin kalamiesten päivä. No parempi kuin tantsuõhtu, luulen niin.Vähän kuin markkinat.Palokunta antoi lasten sammutella kaasuliekkiä tuollaisilla vesisammuttimilla. Tosi hyvä idea, saa kokeilla sammutinta käsissä.No mutta, viranomaiset, poliisi ja piirivalve amet. Läksin seisoksimaan veneen vierelle, kutsuivat kylään.Kertoivat kuinka valvovat rajoja, ettei kukaan tule schengel alueen ulkopuolelta luvatta. Juttelivat veneensä tekniikasta ja työstään.

Hyvä idea poiketa tänne…

Odottelin satamakapteenia Kuressaaressa. Liput liehuvat komeasti salossa. Satamakapteeni tuli, laittoi minulle oman hinnastoni mukaisen hinnan jonka maksoin. Toivotti tervetulleeksi takaisin, lupasin tulla.Köydet irti ja läksi.Minulla on jokakerta vähän haikea mieli, kun lähden Saaremaalta. Saarelaiset ottavat minut omakseen ja ovat kovin ystävällisiä minulle.Sinne se nyt kuitenkin jälleen jäi.Jälleen nuo biisonit tuossa ojan penkalla toljottivat, kuin eivät olisi ennen purjevenettä nähneet. Oli muitakin saattajia, tällä kivellä istujalla oli terävä katse.Rävähtämättä tuijotimme toisiamme, kunnes kotka luovutti. Purje vie kohti koillista.Vauhtia sopivasti.Piirivalve kävi tervehtimässä, ei niillä sitten kuitenkaan mitään asiaa ollut. Hävisivät tuijotuskilpailun nämäkin, lähtivät pois.Ei täällä väyliä ole kuin kuressaaresta ulos, sitten väylä loppuu ja mennään omia polkuja.Suunta tänne Muhun saarelle, Kuivastu satamaan.Siellä se Kuivastu alkoi siintää.Laitureissa hyvin tilaa, ei muita vieraita satamassa. Nuo muut on paikallisten veneitä.Näytin satamakapteenille tätä korttiani, löi viimeisenkin reijän korttin. Nuo molemmat satamakapteenit jotka vuorottelevat ovat tosi ystävällisiä. Molemmat on kotoisin Muhun saarelta, paksu saaren murre molemmilla. Mies kiiruhti laittamaan suomenlipun salkoon, yritin estellä ettei minun takiani tarvitse. Laittoi kuitenkinKipaisin tuohon Saaremaa lauttaan.Oli meinaten nälkä, lautalta kokemuksesta tiesin saavani ruokaa.Laivat elävät nopeassa 40 minuutin perioodissa. 27 minuuttia merimatka, 13 minuuttia lastin purku ja uuden lastaus ja jälleen lähti. Minulle sopi sellainen risteily.Ehdin vielä käydä Virtsussa vanhaa vierassatamaa kuvaamassa.Laivat kohtaavat tässä keskellä Väinämerta. Ihmiset vilkuttaa toisilleen.Minä hyppäsin karusellista ulos Kuivastussa. Pää ei kestä risteilyjä, yksinpurjehdusta kestää kyllä…

Purjeneuloja eilen tuodessaan paikattua purjetta, sanoi että takuuta ei sitten ole. Kehotti hankkimaan uuden purjeen. Minä sanoin että voithan katsella ja mittailla ja tehdä tarjouksen.Tämä tuli ja aloimme mittailemaan, huomasimme että kyllä tämä purje on kuin ne edellisten sortsien perasaus. Aivan harsolla purjeella purjehditaan.Neuloja sanoi ettei voi minua laskea merelle tuollaisella purjeella, halusi liimailla paikkoja purjeeseen. Sanoi ettei uskalla ommella, neulanreijätkin alkavat repeillä.Tämä sanoi että tekee minulle tarjouksen uudesta purjeesta, sellaisen tarjouksen josta en voi kieltäytyä. Sen jälkeen juttelimme purjehduksesta ja elämästä. Tämä alkoi ehdotella että tule minulle töihin, saat prosentit joka myydystä purjeesta. Tarvitsi suomenkielen taitoista myyjää ja kontakti henkilöä. Voivotteli kun ei osaa suomea.Kieltäydyin kohteliaasti, vetosin että sinun pitää ensin tehdä minulle se tarjous josta en voi kieltäytyä. Sen jälkeen jos tarjous on sellainen josta en voi kieltäytyä, niin sinun pitää tehdä se purje minulle. Jos purje on sellainen kuin purjeen pitää, niin sitten voisin sellaista myydä.Annoin purjeneulojalle pullon venäläistä vodkaa sanomalehteen käärittynä. Sanoin että otat tuosta moukkuja illalla ja mietit sitä tarjousta. Älä minulle höpötä kankaiden nimiä ja muuta, en minä niistä mitään ymmärrä. Kysyt minulta sellaiset kysymykset että osaat tehdä purjeen minun tarpeisiini, sellaisista materiaaleista että tulee hyvä. Jos vanhat merkit paikkansa pitää, niin se purjeentekijä tekee oikeasti sellaisen tarjouksen josta en voi kieltäytyä.Kiertelin kaupungilla, kävin kirjastossa lueskelemassa lehtiä. Katselin kun Ukrainalaiset kivimiehet rakensi kivilaatoista jalkakäytäviä. Tekee äijät pitkää päivää, urakka on pahasti myöhässä.Ryntäsin nälissäni tuonne kahvilaan.Tiskillä kysyin että mitä on syödä. Neito sanoi että hakkiliha kastme. Hakki on naakka, hakkiliha ei tarkoita jauhettua naakanlihaa, vaan jauhettua naudan tai porsaan lihaa. Eläin taas on looma, mutta kun puhutaan looman lihasta niin se tarkoittaa naudanlihaa. Sain kuitenkin annoksen, kun en alkanut virisemään.Ruoka oli hyvää, maksoi 3,5 euroa.Satamassa on samat veneet, ketään ei ole tullut, yksi eestiläisten pieni paatti läksi merelle. Satamakapteeni sanoi lähtevänsä kotiin, minä lupasin olla satamakapteenina jos, joku vieras tulee.

Mutta nyt alkaa aika virrata yli päälärin laitojen, on tehtävä päätös. Päätös ei ole lähdenkö vai eikö, päätös on lähdenkö nyt vai myöhemmin, paikatulla purjeella…

Purjeneuloja tuli käymään, viskasimme purjeen tämän autoon ja veimme tämän neulomolle. Katseli jälleen tämäkin purjemaakari purjettani pitkään, kysyi olenko ollut pallonkierrolla? Ei, kunhan vain tässä kotinurkissa pyörin. Kysyi vielä että olenko mennyt luovimaan purjeella, näyttävät sellaiselta?   Lupasi kuitenkin paikkailla jälleen kerran purjettani.Kävin ostamassa kukan ja kävelin toiveikkaana takaisin rantaan.Palasin veneelle ja mitä minä näinkään? Neito Saarelainen käppäsi laiturilla häntä pystyssä. Oli jotenkin vihaisen oloinen, näki tietysti veneeni ja oli etsinyt minua. Me olemme tämän Neito Saarelaisen kanssa useinkin tulleet vastakkain. Näytin Neito Saarelaiselle kukkia ja kaikki oli taas kuin ennen. Kaikki hyvin jälleen kerran. Nopeasti Neidolla mielialat vaihtelevat, on epävakaa kuin ajomiina, sellainen sarvimiina. En minä sarvimiinoja pelkää, enkä neitoja. Ei tiennyt Neito Saarelainen, että Katariina Jee oli myös jälleen samassa satamassa. Katariina Jee, Toomas Nipernaadi armastus. Minulta on kerran kysytty, oletteko te Toomas Nipernaadi, menin vähän hämilleni ja sanattomaksi. Kysyjä oli Pärnun museon opas.Kävin kaupungilla käppäämässä, remontti on kestänyt jo pari vuotta. Hienot kivilaatat kadulla, en tiedä onko tarkoitus kieltää autot. Taksikuskit ja liikkeiden omistajat on käärmeissään kun katu suljettu.Illalla purjeneuloja toi purjeen takaisin, sanoi että purjehdi varovasti. No minä lupasin että vältän syviä vesiä, ajelen rantojen läheltä.Mikä tuossa nyt vikana? Hyvä purje, yhtenä kappaleena. Vaihdetaan kun samanlailla valo paistaa läpi kuin housun persauksista…

Aamulla join kohvid, irroitin köydet ja läksin. No nuo eivät olleet minun köyteni vaan Latvialaisten. Latvialaiset ovat huolellisia veneensä kiinnityksessä.Minun köyteni on tuo oikeassa kulmasa oleva sininen köysi. Sain sen pikkaisen pujoteltua knaapin kulmasta kiinni. Uskoin veneen pysyvän näinkin kiinni.Ei silti, ei minulla ole tuollaisia kuminauhasta tehtyjä joustimiakaan. Miten minusta tuntuu ettei tuollaisista ole paljon iloa.Sinne jäi Ventspilsin satama, kello oli jo 7 kun läksin, muita ei vielä näkynyt hereillä.Lehmä möllötti aallonmurtajalla, ei ollut liikahtanutkaan välillä.Viimeinen silmäys Ventspilsiin. Olen usemman kerran täällä käynyt, kiva paikka.Purje ylös ja läksi.Pohjoisen suuntia mennään. Vauhti vaihteli, välillä 3 välillä yli 7 solmua.Kopioituja karttoja, kyllä minä tälläkin pärjään.Viimeinen silmäys takana näkyvään Latviaan, kuinkahan monta kertaa olen Latviassa käynyt? Ei taida sormet ja varpaat riittää laskemiseen. Eteenpäin kohti Igaunijaa.Tuollaista piti väistää, Varmaankin olisin edestä ehtinyt, mutta tunnen vastenmielisyyttä mennä tuollaisen eteen. Se on MS Viikki. Suomalainen kuivarahtialus, polttaa nesteytettyä maakaasua. Joskus laivoista tulee oksettava haju kun polttavat rikkipitoista raskasta polttoöljyä koneissaan. Tästä ei mustaa savua noussut. Takakannella oli suuri kaasupönttö. Plotterissa näkyy tuollaisia risuaitoja, mitä lie lautataapeleita? Minulle ei ole selvinnyt mikä tuo karttamerkki on,Kohti Sõrven säärtä, siinä on tuo Sõrven tuletorni.Olen käynyt siellä. Näkyy suuri lintu lentävän majakan yläpuolella.Vhf radiosta huuteli tunninvälein Tallin radio sekä Riga resque radio, varoittelivat kovasta tuulesta joka nousee yöllä. Tiesin ehtiväni ennen sitä satamaan.Katselin pilviä.Yritin houkutella salamimakkaralla lintuja, ei onnistu.Ei myöskään tonnikala houkuta lintuja, söin itse.Huristelin ohi tämän Abrukan saaren, siellä en ole koskaan käynyt. Jotenkin Kuressaari niin lähellä, ettei malta pysähtyä.Lopuksi moottorilla tätä ojaa pitkin Kuressaareen. Soittelin satamakapteenille iltapäivästä, että olen tulossa Latvian suunnasta. Jos merivartijat ilmoittavat suomalaisesta joka on tulossa, se olen minä. Ei tarvitse odotella minua, pärjään kyllä. Satamakapteeni kiitteli tiedosta, olivat jo kuulemma informoineet. Sanoi lähtevänsä kotiin, minä kerroin että voin tuurata kun tulen paikalle.Kuressaaressa oli kuitenkin vastaanottajat paikalla.Tuohon minä köytin veneen kiinnni.Otin vielä purjeen irti ja laitoin säkkiin. Jostain olen kuullut että ukkosella voi purje hajota, olen huolellinen ja minulta purje ei hajoa ainakaan ukkoseen. Sellaista on näet luvassa. Kuinkahan monta kertaa olen ollut kuressaaressa?…

Kello 5 aamulla heräsin kovaan nauruun, pistin housut jalkaan ja otin veneen köydet irti ja läksin. Puolalaiset on kuin Kotkalaiset, kovia möykkäämään. Sillä erotuksella että Kotkalaiset osaa veneillä, puolalaiset eivät. En tiedä mikä heillä niin hauskaa oli, ehkä se kun olivat ehjänä satamaan onnistuneet pääsemään.No sinne jäi satamaan 2 puolan venettä ja yksi ruotsalainen.Sotalaivan rinnalla tuttu piippaus karttaplotterista. Ei se välttämättä sotalaivasta tule, mutta aina samalla kohdalla ja aina sotalaiva siinä ollut.Satamat on mielenkiintoisia myös pimeällä, tai eihän enään pimeää ollut, hämärää vain.

Sieltä Karostan kirkon takaa aurinko nousi. Kuvaan ei tarttunut hieno kullan kimallus kirkontornista. Näiden hetkien takia kannattaa ostaa vene ja käydä vähän seikkailemassa. Voi sitten vanhana kiikkustuolissa kertoa kaikille jotka vain suostuvat kuuntelemaan.Purjeet ylös ja menoksi.Kaksi venettä näin koko päivänä. Toinen tuli vastaan ja toinen tuli jostain Gotlannin suunnasta rantaa kohti.Välillä tuuli vei hienosti, välillä piti laittaa koneella.Ei saa saslikkia merellä, grillatessa palaisi koko vene. Sapuskat on yksinkertaisia, otetaan purkki eestin hernesoppaa. Viskataan kattilaan ja vähän vettä päälle.Sekä vähän chiliä, niin että soppa on punainen. Chilistä tulee hienostunut maku hernesoppaa.Liettualaista kefiiriä ja Eestin hernesoppaa. Matka joutuu.Ja taival jatkuu, pohjoisen suuntaan.On aikaa katsella pilviä.Kunnes alkoi näkyä Ventspils satama.Siitä aallonmurtajan aukosta sisään, vihreä loisto jää oikealle, kuten aina sisään tullessa. Tuonne pääsee kävelemään, siellä oli ihmisiä vilkuttamassa minulle. Katsoivat kun lippalakkimies tulee mereltä.Lehmä oli myös, se ei vilkuttanut. Katsoi kuin mikä lie.Ohi kaikkien laivojen tänne vanhaan kalasatamaan. Tai onhan tämä vieläkin kalasatamana, mutta ei kesällä mitään tapahdu.Sinne ajoin vapaaseen väliin veneeni. Olin jo laiturissa kun satamakapteeni hokasi että vieras tuli. Muutama vieras, suurin osa Ventspilsin omia.Kävin vielä illalla Bolt taksilla kaupassa ostoksilla.Umpivenäläinen taksikuski, no eihän meillä paljon asiaa ollutkaan. Tämä näkee tilauksesta mihin asiakas tahtoo, senkus lähtee viemään.Komea koppalakki miehellä.

Niin se aika vierii, tunnit vain mennä viuhahtavat.

Aamulla läksin joutessani torilla käymään, torit on mielenkiintoisia paikkoja.Pyhäpäivänä on vähän hiljaisempaa.Monet miehet kävivät ostamassa kukkakimput kotiin. Minä päätin lähteä sinne Karostaa katsomaan. Se on mielenkiintoinen kaupunginosa, tai oikeastaan kaupunki.Viimeksi kun kävin tämä silta oli remontissa, ei päässyt ylitse.Nyt se avataan laivoille jonkun kerran päivässä.Silta vie yli Karostan kanavan.Tuo on kanavaa maallepäin, se on käsittääkseni osin käsin kaivettu.Tämä kuva on merelle päin. Kaukana häämöttää uloin aallonmurtaja. Se on valtavan kokoinen rakennelma. Se sana Karosta tulee sanoista kara joka on sota, sekä satama joka on osta. Eli karaosta, sotasatama, karosta.Hienoja rakennuksia joita ei ole saatu säilytettyä. Tässäkin katto tullut jo sisään. Ikkunat ja ovet on muurattu kiinni ettei vandaalit käy. Kaikissa on muuten pihat niitetty, ei kasva pujoa eikä pensasta.Vanhoja kävelyteitä, ne on näköjään alunperin olleet tiilipintaisia. Neuvostoaikana lyöty asfaltti päälle.Nuo vanhat tsaarinajan rakennukset on komeita, nämä neuvostohirvitykset on kauheita. Näitä molempia on kymmeniä ja kymmeniä, varmaankin satoja yhteensä. Joillekin neuvosto elementtitaloille on saatu villa päälle ja rappaus. Toiset on samanlaisia kuin valmistuessaan, rakennusvaiheessa ei oikein saanut tolkkua, että puretaanko tätä vai rakennetaanko.Kirkkoa kävin katsomassa, panin kynttilän palamaan.Tämä mies päivysti kirkon portilla, hihkaisi ”helou mister.” Kysyi mistä olen, sanoin että arvaa. Ensimmäinen arvaus oli puolalainen, toinen ruotsalainen ja kolmas oli suomalainen. No autoin niin paljon että viittasin kädellä pohjoiseen. Tahtoi tietysti rahaa, tälläkertaa annoin sen euron miehelle.Minä huristelin fillarilla ympäriinsä ja ihmetelin. Tämä on muuten vanha sairaala, joka toimi neuvostoaikana vankilana. Kovana sellaisena.Kävin vielä uudestaan katsomassa tätä pohjoista aallonmurtajaa. Se pitää olla järeää tekoa että kestää myrskyt.Näitä autotalli osuuskuntia on ripoteltu kaikkialle entisen neuvostoliiton alueelle. Aika kyhäelmiä, tavaraa ei ollut saatavilla ja talli oli saatava. Olen Eestissä jutellut paljon vanhojen ihmisten kanssa, uskomattomia kertomuksia neuvostoajoista. Miten mikään ei toiminut, mutta kaikki järjästyi.Käytössä olevia teollisuusratoja Karostan kanavan laidoilla.Jossain taas oli varoituslaitteet, muttei kiskoja tien yli. Oikean puoleinen semafoori on junille.Olihan siellä pöpelikössä kiskot. Joskus kauan sitten oli liikuttu.Jokapaikassa on portit ja aidat. Tämä on joku vanha sotasatama.Kävin vielä taivastelemassa rautatieasemalla. Hieno on asema.Juna Riiasta tulee Liepajaan perjantaina, takaisin sunnuntaina. Ei mene hyvin tällä rataosuudella. Rahtia kyllä kulkee.Kävelin tuonne Lotte kahvilaan ja sanoin että anna minulle ruokaa, olen nälkäinen.Fillari on pakattu, kilometrejä tuli 25.Nyt olen vähän kahden vaiheilla, lähden vai en lähde…

Illalla sovin satamakapteenin kanssa että lähden kello 6. Silta avataan ennen kello 8 vain pyynnöstä, tasatunnein. Ennen kuutta kävin palauttamassa avainkortin, pyysin avaamaan sillan.Sillat avautuvat edessä.Ja sulkeutuvat takana. Aurinko oli juuri noussut kun läksin taivaltamaan. Hienon näköistä.Takaa Curonian laguunista vyöryvät sumulautat, eivät saaneet kiinni.Huitaisin ohi tuon merivartioston, niille on syytä kertoa radiolla, kuka, mistä, minne ja niin edelleen. Jos ei kerro, tulevat ja pysäyttävät ja kysyvät. Norjalainen risteilyalus tuli vielä vastaan ja sitten alkoi avomeri. Sitten tuuli nousi ja purjehditaan. On aikaa keskittyä vaikka purjehdukseen.Ohi Palangan, tuolla se pitäisi olla. Vähän utua, ei näy. Ohi Butingen öljyterminaalin. Siinä ei ole satamaa vaan suuri poiju jossa pumppaamo. Siihen laiva kiinni ja perään tuollainen hinaaja pitämään paikallaan. Hinaaja odotteli asiakkaita, kuin taksi tolpalla.Vaihtelin noita viirejä eestaas.

Sitten kuului terävä kiljaisu, minä että mikä se oli? Lintu lensi ja vinkui.Samassa tajusin, lintu vinkaisi että ”Liepaja? Jees jees, hyppää kyytiin. Lintu hyppäsi kyytiin. Oli reppana niin väsynyt, että ensimmäiseksi pani nokan kainaloon ja otti nokkaunet. Minä juttelin linnulle hiljakseen, nuku nuku nurmilintu. Nuku sinä, minä jaksan vielä valvoa. Lintu nukkui sen 5 minuuttia ja alkoi tepastella ympäriinsä.Yritin tarjota linnulle kauraryynejä, ei ollut kiinnostunut. Salamimakkaraa olisi ollut, sitä en tarjonnut.Siinä me purjehdimme kaksi yksinäistä kulkijaa merellä. Minä juttelin linnulle, tämä vastasi että ”viik.” Sitten alkoi Liepaja näkyä, lintu hermostui hiljaiseen etenemiseen ja pyrähti siivilleen. Kiersi kerran purjeveneen ja lensi kohti Liepajaa. Minä toivotin linnulle hyvää matkaa, toivottavasti kohtaamme joskus jossain.Tuosta aallonmurtajan eteläisestä aukosta sisään. Nuo ovat kyllä eri lintuja, kuin minun matkakumppanini.Ohi kalamiesten.Ohi majakan ja ohi troolareiden.Ohi hinaajien.Ohi sotalaivan.Sotalaivan kohdalla joka ikinen kerta kartta kadottaa satelliitit. Kännykkä väitti kerran, että olen vietnamissa kun ohitin laivaa.Tyhjä laituri, tai oli siinä yksi kumivene. Satamakapteeni tuli illalla tervehtimään. Totesi ensimmäiseksi että ”Hello again.” Muisti minut reilu 2 viikon jälkeen. Kysyi milloin lähdet eteenpäin? Vastasin rehellisesti, ei harmainta aavistusta…