Risteilylle merimatkan jälkeen.

Odottelin satamakapteenia Kuressaaressa. Liput liehuvat komeasti salossa. Satamakapteeni tuli, laittoi minulle oman hinnastoni mukaisen hinnan jonka maksoin. Toivotti tervetulleeksi takaisin, lupasin tulla.Köydet irti ja läksi.Minulla on jokakerta vähän haikea mieli, kun lähden Saaremaalta. Saarelaiset ottavat minut omakseen ja ovat kovin ystävällisiä minulle.Sinne se nyt kuitenkin jälleen jäi.Jälleen nuo biisonit tuossa ojan penkalla toljottivat, kuin eivät olisi ennen purjevenettä nähneet. Oli muitakin saattajia, tällä kivellä istujalla oli terävä katse.Rävähtämättä tuijotimme toisiamme, kunnes kotka luovutti. Purje vie kohti koillista.Vauhtia sopivasti.Piirivalve kävi tervehtimässä, ei niillä sitten kuitenkaan mitään asiaa ollut. Hävisivät tuijotuskilpailun nämäkin, lähtivät pois.Ei täällä väyliä ole kuin kuressaaresta ulos, sitten väylä loppuu ja mennään omia polkuja.Suunta tänne Muhun saarelle, Kuivastu satamaan.Siellä se Kuivastu alkoi siintää.Laitureissa hyvin tilaa, ei muita vieraita satamassa. Nuo muut on paikallisten veneitä.Näytin satamakapteenille tätä korttiani, löi viimeisenkin reijän korttin. Nuo molemmat satamakapteenit jotka vuorottelevat ovat tosi ystävällisiä. Molemmat on kotoisin Muhun saarelta, paksu saaren murre molemmilla. Mies kiiruhti laittamaan suomenlipun salkoon, yritin estellä ettei minun takiani tarvitse. Laittoi kuitenkinKipaisin tuohon Saaremaa lauttaan.Oli meinaten nälkä, lautalta kokemuksesta tiesin saavani ruokaa.Laivat elävät nopeassa 40 minuutin perioodissa. 27 minuuttia merimatka, 13 minuuttia lastin purku ja uuden lastaus ja jälleen lähti. Minulle sopi sellainen risteily.Ehdin vielä käydä Virtsussa vanhaa vierassatamaa kuvaamassa.Laivat kohtaavat tässä keskellä Väinämerta. Ihmiset vilkuttaa toisilleen.Minä hyppäsin karusellista ulos Kuivastussa. Pää ei kestä risteilyjä, yksinpurjehdusta kestää kyllä…