Neito Saarelainen ja Katariina Jee, molemmat vastassa satamassa

Purjeneuloja tuli käymään, viskasimme purjeen tämän autoon ja veimme tämän neulomolle. Katseli jälleen tämäkin purjemaakari purjettani pitkään, kysyi olenko ollut pallonkierrolla? Ei, kunhan vain tässä kotinurkissa pyörin. Kysyi vielä että olenko mennyt luovimaan purjeella, näyttävät sellaiselta?   Lupasi kuitenkin paikkailla jälleen kerran purjettani.Kävin ostamassa kukan ja kävelin toiveikkaana takaisin rantaan.Palasin veneelle ja mitä minä näinkään? Neito Saarelainen käppäsi laiturilla häntä pystyssä. Oli jotenkin vihaisen oloinen, näki tietysti veneeni ja oli etsinyt minua. Me olemme tämän Neito Saarelaisen kanssa useinkin tulleet vastakkain. Näytin Neito Saarelaiselle kukkia ja kaikki oli taas kuin ennen. Kaikki hyvin jälleen kerran. Nopeasti Neidolla mielialat vaihtelevat, on epävakaa kuin ajomiina, sellainen sarvimiina. En minä sarvimiinoja pelkää, enkä neitoja. Ei tiennyt Neito Saarelainen, että Katariina Jee oli myös jälleen samassa satamassa. Katariina Jee, Toomas Nipernaadi armastus. Minulta on kerran kysytty, oletteko te Toomas Nipernaadi, menin vähän hämilleni ja sanattomaksi. Kysyjä oli Pärnun museon opas.Kävin kaupungilla käppäämässä, remontti on kestänyt jo pari vuotta. Hienot kivilaatat kadulla, en tiedä onko tarkoitus kieltää autot. Taksikuskit ja liikkeiden omistajat on käärmeissään kun katu suljettu.Illalla purjeneuloja toi purjeen takaisin, sanoi että purjehdi varovasti. No minä lupasin että vältän syviä vesiä, ajelen rantojen läheltä.Mikä tuossa nyt vikana? Hyvä purje, yhtenä kappaleena. Vaihdetaan kun samanlailla valo paistaa läpi kuin housun persauksista…