Ihmeellistä jorinaa

Purjehdin hienosti Kotkasta Helsinkiin. Nyt on vain jälleen pientä hienosäätöä. Internetti takkuaa, se on pientä. Suurempi murhe on kun moottorin laturi lakkasi lataamasta, tutkin vikaa. Mikäs tässä hätä, olen laiturissa sähkön päässä, mutta kyllä tuo laturi pitää kuntoon saada. Kiirettä pitää…

Aurinko oli jo noussut kun läksin, sinne jäi saari seljän taakse.

Huristelin jälleen rannikon suuntaisesti, kohti itää. Joillain mökeillä näkyi asukkaita.

Teehetki matkalla merellä. Olin maaliskuussa Georgiassa, eli venäläisittäin Gruusiassa. Neuvostoliiton aikaan kaikki joivat teetä, suurin osa neuvostoliiton teestä tuli Gruusian teeplantaaseilta. Nyt niistä melkein kaikki on metsittyneet. Tbilisin torilla yksi vanha mummo kun näki minut alkoi tarjota teenlehtiä. Kertoi itse keränneensä ne ja valmistaneensa mustaa teetä kokonaisista lehdistä.

Mummo oli kovin innoissaan, maalaiset on köyhia ja vaikkei minullakaan rahaa hirveitä määriä ollut, olin silti varoissani näihin verrattuna. Ostin teetä ison muovipussillisen. Mummo oli kyllä vähän varpujakin riipinyt mukaan, silti ihan hyvää.

Sieltä Gruusiasta tuli sitten ajolähtö kun koronatauti alkoi levitä. Minä tulin jäniksen pakolaukkaa junalla venäjän läpi ja päädyin Narvaan, Eestin rajalle. Eestin rajavartia katseli tavaroitani ja kyseli onko tuo varmasti teetä?

Tästä lähtien juon tuollaista, kun se loppuu haen uutta.

Niin, venematka jatkui, kyllä kevät on hieno. Taustalla Orrengrund.

Päädyin Kotkaan, kuusisen saaren kannaksen vieressä oli mastonosturi ja pääsin maston huipulle rissapyörä remonttiin.

Vähän korkeallahan tuo on, toinen vaihtoehto olisi kaataa masto, siinäkin on oma työnsä.

Sinne koloon johon tuo rissapyörä uppoaa, oli näköjään jäänyt jotain nööliä ja sovitus oli liian tarkka. Täytyy syksyllä yrittää katsoa mitä siellä on pielessä. Ihmeellinen viritys, niin kapea rissa vain sopii. Jotenkin tuntuu omatekoiselta viritykseltä.

Nyt on sitten vene jälleen purjehduskunnossa….

Kaikki kyhäten valmiiksi ja köydet irti, olen jo kuukauden myöhässä.

Pistetäänpäs tähän oikein kuva että purje oli ylhäällä. Ne nousi vähän väkinäisesti ja sellainen hankaava metallin ääni kuului mastosta. Se ei ole hyvä merkki. Vaihdoin nyt keväällä sen viimekeväisen murheen, sen nostimen vaijerin kehrän. Tuli pieni mittavirhe, kun yritin tehdä siitä niin leveän kuin mahdollista. Nähtävästi otti jotenkin kyljestä kiinni ja jumiutui. Purje alas ja toimintasuunnitelma. Telakalla on niin kiireissään etteivät millään ennätä mastoa kaataa. Täytyy suunnitella jotain.

Siitä vain eteenpäin rantoja hivutellen, kevät on niin kaunis.

Muitakin oli liikkeellä, yllättävän paljon veneitä.

Näitä kannattaa väistää, niillä on vaijeri hännässä, niin ja keulassa myös.

Näiden kanssa tulee hyvin toimeen, yleensä molemmat tietävät mitä tehdään.

Sitten on nämä mulkvistit, ohi on päästävä vaikka kuinka kapea kohta. Ohittaminen on perustuslain suoma oikeus, vaikka sitten henki menisi.

Lopuksi, pitkän päivän päätteeksi päädyin tänne. Karttaakin olisi ollut, olivat vain muuttaneet sen karttaohjelman toimintaa ja en osaa enään käyttää. Täytyy joskus tutkia miten se toimii.

Että voi ihmiselle tulla nälkä, ihan vain 13 tunnin purjehtimisesta.

Oli vähän vaikeuksia päästä Suomeen. Lopuksi kuitenkin asiat selkiytyivät ja hyppäsin laivaan ja matkustin erilaisilla kulkuneuvoilla Tammisaareen. Purjevene odotti telakalla ulkona, äijät olivat ihmetelleet olinko sairas kun en ollut vielä tullut. Telakan omistaja kyllä tiesi, informoin että tulen kun pääsen.

Siitä sitten vain vähän sitä Bilteman vahaa kylkeen.

Mastoon laitoin uusia vantteja, helppo juttu.

Tämä taas on jonkun viherpurjehtijan masto. Nähtävästi vanha puhelintolppa, näyttää vielä tolppakengän jäljet olevan jäljellä. Toisaalta tuollaiseen on helpompi kiivetä tarvittaessa kuin minun mastooni.

Lopuksi kaikki on valmista.

Telakan nuorempi sukupolvi ajelee trukilla, itse isäntä nostelee nosturilla veneet veteen ja mastot paikoilleen.

Homma käy niin sutjakkaan ettei ehdi edes kuvia ottaa. Naureskelimme telakan omistajan kanssa, jos pomolla ja asiakkaalla molemmilla on lippalakki niin homma käy. Jos jommalla kummalla on vaikka joku kipparilakki niin persilleen menee.

Minä aloitan jälleen uuden lehden elämässä, lähden vaihteen vuoksi kesäksi purjehtimaan.

Sateenkaaren pää näkyy, lähden sitä tavoittelemaan. Olen vaikeasti pidäteltävissä, on sitäkin yritetty viimeaikoina, huonolla menestyksellä. Menen sinne minne mieli juolahtaa. Perästä kuuluu….

Kevättä pukkaa, jäät eivät ole lähteneet, niitä ei ole ollutkaan. Kurkiaurat ja joutsenet lentävät kohti pohjoista. Minä olen jumissa meren takana, purjeveneeni Birgitta on meren vastarannalla. Jos jollain pääsisin suomeen, niin pitäisi olla karanteerissa 2 viikkoa.

Kyllähän elämässä talvellakin tapahtuu.Välillä kuukausi Thaimaassa. Kävin 3 kertaa seikkailemassa Gruusiassa, välillä Azerbaijanissa ja Armeniassa. Koronavirus alkoi pistää rajoja kiinni, taksi persiin alle ja Gruusian vanhaa sotatietä Vladikavkazin suuntaan. Venäjän rajavartiat ottivat kiinni ja kuulustelivat tunnin rajalla. Kaikkea tyyliin: tunnetko ketään Armenian turvallisuuspalvelusta? Mitä teit 1976 vuonna armeijassa? Mikä on sotilasarvosi?

Tunnin päästä lopulta laskivat eteenpäin. Junalla seikkaillen muutamia tuhansia kilometrejä Pietariin, jossa tottuneesti jälleen Yandex taksi persiin alle ja Ivangorodiin ja sieltä kävellen Narvaan. Raja oli aivan tyhjä, kuin kauhufilmistä kun kävelin raja-asemien väliä.

Tämän talven seikkailut ovat olleet ikimuistoisia, olen toteuttanut unelmiani. Olen tavannut äärimmäisen ystävällisiä ihmisiä Kaukaasiassa. Olen hetken mielijohteesta käynyt Armeniassa taksilla 90 kilometriä suuntaansa, että pääsin Turkin rajalle näkemään Ararat vuoren. Olen matkustanut yön junalla päästäkseni maistamaan Azerbaijaniin saslikkia. Olen ollut rajalla jossa rajavartija antoi lahjaksi viinipullon maahan saapuvalle, olen ollut rajalla jossa nahkatakkimiehet vievät kuulusteltavaksi. Passissa näyttää olevan 84 leimaa, tilaa olisi vielä, mutta yksikään raja ei ole auki.

Eli tilanne on sellainen, että jos joku on kiinnostunut seikkailuistani Birgitan kanssa, niin pitää vain lukea vanhoja juttuja. Mutta kyllä vielä veneelläkin tempaistaan niin että perästä kuuluu, kukaan ei vain tiedä koska sellainen tilaisuus tulee….

Aika tuli täyteen, tempaisin tempaisemalla keulaköydet irti. Käänsin kokan kohti Eke-Marin telakkaa ja läksin. Vilkaisin olan yli ja heilautin kättäni Tammisaaren satamalle. Ei siellä kukaan vastannut, ei siellä ketään ollut.Muistelin kesän seikkailuita, sitten päätin kääntää nenäni kohti tulevaisuutta. Mitäs sitä vanhoja muistelemaan, etsitään uusia seikkailuita.Tuonne suunta kohti nosturin kärsää.Sinne oli minulle jätetty tyhjä kohta. Kävin päivällä telakalla katselemassa, omistaja oli paikalla ja sanoi että nosturin alle järjästävät kohdan.Siinä sitten odottelin että koska miehet tulevat töihin ja aletaan tositoimiin.Vaikka minulla tahtoo jäädä polttoaine suotimia vaihtamatta joka vuosi, niin ei tässä kuitenkaan mitään hätää ole. Tuon veneen omistaja oli keväällä pesemässä veneen kantta. Nyt syksyllä vene on samassa asennossa, keulapurje on vain kannelle laskettu. Luukut näyttää olevan auki. On kuulemma myynnissä, en tiedä miten ostajaehdokkaat suhtautuu kun tuollaisena näkee?Onhan täällä muitakin kesän seisseitä.Löysäilin näitä vantteja.Kiertelin näitä vanttiruuveja eestaas.Yhdessä vanttiruuvissa oli tuollainen halkeama. Ei mitään paniikkia, ei siitä ole kuin kolmannes vasta säröillä. Kyllä tuolla vielä vuosia purjehtii. Viilaa särön loivemmaksi, niin ei murru vantti.Katselin kun huolsivat tuollaista huvivenettä. Todellinen huvivene, ei sillä varmaan järkevää käyttöä ole. Perässä 3 peräprutkua, jokaisessa 300 hevosta. Yhteensä 900 hevosvoimaa.Edessä on tuollaiset tuomiopäivän pasuunat. Niillä voi moottorilla ajavalle purjeveneelle antaa merkkiä, että väistä minä tulen oikealta. Siis jos kuljettaja sattuu sen peräaallon ihailunsa ohella huomaamaan purjeveneen edessään.Sitten tulivat työläiset töihin, Veneen nosto sujuu niin sutjakasti ettei paljon ehdi filmailla.Vene kentälle odottamaan hallien täyttymistä, että saadaan keväällä ulos aikaisin. Keskustelin telakan omistajan kanssa, lupasi hoitaa veneen ulos hallista heti kun piha kuivaa. Veneeseen pientä huoltoa. Tärkeimmät tavarat reppuun, reppu selkään ja menoksi, portilla vielä taakse vilkaisu. Kesän riemut takana, talven riehat edessä. Sellaista elämä on….

Nostan venettä talviteloille, kirjoitan iltapäivällä kuulumisia…

Tammisaaressa alkoi syyskuu. Olen tullut siihen tulokseen, että elämässä voisi välillä tehdä jotain muutakin kuin veneillä. Lähdin katselemaan mitä olisi tarjolla.Tuollainen outo eläin mollotti tienposkessa. Onkohan tämä nyt se shakaali, joita suomesa kuulemma on nähty?Päädyin leirintäalueelle, katselin miten niissä eletään. Matkailuautoja oli paljon. Enemmän kuitenkin näitä matkailuvaunuja. Tässäkään ei ollut kilpiä, muuttuvatko ne vanhemmiten sitten asuntovaunuiksi?  Onko niin että matkailuvaunulla matkaillaan ja asuntovaunussa asustellaan?Tämäkin kärry oli tuossa seissyt kauan, liian kauan. Näkee kun lika pinttynyt katolle ja pensaat kasvaa vaunun alta. Ihmisiä kulki ja tervehtivät iloisesti, olin nähtävästi karavaanarin näköinen. Jos karavaanariksi alkaisin niin ei se vaunu varmaankaan vuosia seisoisi paikallaan. Ei, miksi minä karavaanariksi alkaisin? Pois se minusta.Kiertelin rannoilla ja katselin hyljättyjä, surullisen näköisiä veneitä. Ei veneitä saa hyljätä noin.Veneet, erityisesti purjeveneet on tehty liikkumaan. Voihan niitä välillä satamassa jossain seisottaa, kun käy tutustumassa uusiin paikkoihin.Täällä toisella puolella niemeä on pienempien veneiden satama.Kävelin takaisin veneelle.Matkalla bongasin vielä oudon kasvin. Mahtaako olla se uusi lääke kannabis hamppu? Täytyykin myydä jollekin hampparille, tai siis nistille kalliilla hinnalla.Mutta nyt on tilanne sellainen että lähden päivällä tuonne salmen toiselle puolelle. Laskettu aika on huomenna, tiistaina ja nostamme veneen ylös…

Yksi naapuri sanoi, että kun on hyytelöä tankissa, niin se pitää heti myrkyttää. Muuten hajoaa kaikki. Minä katselin netistä ja tosiaan, on oikein päivystysnumero johon voi soittaa ja kysyä neuvoa. Eli siis hälyyttää myrkyttäjät.Sama naapuri kysyi, että kai laitan Mobil 1 koneeseen. Kun kerroin laittavani vain tavallista mineraaliöljyä, alkoi moittimaan. Pitää olla synteettinen ja Mobil1. Kerroin että ohjekirja ei suosittele synteettisiä. Vaikeni sitten, kun kysyin, mistä tämä epäilee tietävänsä paremmin öljynlaadun kuin koneen valmistaja? Väkevä oli mies uskossaan. Uskoi Mobil ykköseen ja pelkää diesel bakteeria.

Sama Kubotan ohjekirja muuten kertoo että koneessa ei saa käyttää yli 5% biosekoitusta, takuu ei korvaa jos hajoaa. Mistähän minä saan sitä polttoainetta mitä valmistaja suosittelee? Tavallista mineraaliöljyä vielä jostain löytää. Tein kaikkea pientä, irroittelin vhf antennin johdot.Tämähän alkaa näyttää hyvältä, ihan huollon näköistä touhua.Kävin välillä käppäilemässä ja katselemassa. Tuonne on taloja rakennettu.Hienoja taloja.Vähän pelkään että uudet kortteerin omistajat ovat nipoja. Aina on niin käynyt että sitten pitää saada maisema kuntoon. Eihän se nyt menettele että ikkunasta näkyy telakka. Vaikka telakka olisi ollut vuosikymmenet siinä, ennen taloa.Tahtovat talojen omistajat olla kyyliä, nämäkin laittavat tuollaiset peilit. Voi katsella kadulle sivuille panematta päätään ikkunasta ulos. Reissumies senkun porskuttaa. Ei pelkää dieselbakteeria, eikä usko Mobil ykköseen…

Olen jotenkin tässäkin asiassa pudonnut kärryiltä. Kohta on Tammisaaressa pride juhlat.Eikös se pride ollut jotain homojen juhlaa ja marssia oikeuksia vaatien? Mitä tämä Lasten pride on? Puisto pride ja nuorten pride? Sateenkaari messu ja sitärataa. En oikein ole kehdannut keltään kysyäkään, luulevat jotenkin takapajuiseksi ja taantuneeksi. Vai onko tämä joku uudenmpi versio muinaistulien yöstä?Läksin reissunpäälle, ensiksi rautatieasemalle.Tuollainen pride juna pysähtyi, ihmisiä ryntäsi ulos ja minä sisään.Katselin siinä junan ikkunasta maisemia, ihmettelin miten ne voivat noin likaiset olla. Tai siis varmastikin voivat, mutta miksei niitä pestä? Tuo ei ole ihan viikoissa tullut, on pidenmmän ajan patinat ikkunoissa.Päädyin tuollaiselle asemalle, vaihdoin toiseen junaan.Tämä oli hieno juna.Pääkaupunki Helsinki, täällä näki joskus aina tuttuja rautatieasemalla. Se oli silloin se, missä lie kaikki ovat?Vielä pieni pyrähdys metrolla ja kohta samoja jälkiä takaisin.Junaa oli muitakin odottamassa.Konduktööri kuulutti että juna on loppuunmyyty. Minä en ollut paikkalippua ostanut. Olen tottunut kulkija, tiedän mistä etsiä paikka jossa istua.Tulin takaisin Tammisaareen, ei ollut elu sillä aikaa muuttunut.Aloin tutkia miksi kone sammui jokupäivä sitten.Tankki on vähän kallellaan tämän luukun suuntaan, tuohon etureunaan valuu vesi jos sitä on tankissa. Siellä näytti olevan muutama lusikallinen vettä pohjalla, sen päällä kasvoi tuollaista bakteerikasvustoa. Tuo ämpäri on litran vetoinen, eli kökköä oli muutama ruokalusikallinen tankissa. Ei se mitään vielä tuki suodattimia, ainakaan pohjassa möllöttäessään. Kaapaisin pohjalta irtonaiset tavarat. Pitää ottaa ja tyhjentää tankki jollain imurilla joskus. Sitten joskus, kuten muutkin tärkeät asiat…