Ihmeellistä jorinaa

Aamulla ihmettelin mikä älämölö ulkoa kuuluu. Venäläiset kuten Eestiläiset kutsuvat venäjää puhuvia ilmisiä. Kyllä nämä Eestiläisiä olivat, Tallinnasta, äidinkielenään venäjä. Olivat veneen ostaneet, miehen puheesta ymmärsin että ekaa kertaa veneellä. Eihän se helppoa ole ekalla kerralla. Lopuksi sain neuvottua lapselle takana, että laske löysää poijuköydestä. Heti onnistui.

Otin auton ja läksin vähän shoppaamaan. On aikomuksena tehdä meriretki.

Siinähän ne tärkeimmät, Atleetti juustoa. Siitä tulee kova kunto ja atleetti vartalo, ei pyknikko kuten juustosta yleensä. Sekä gruusian leipa.

Kuva kauppareissulta, Tallinnassa on paljon kivoja kohtia. En kuitenkaan viihdy pidempään.

Vein Skodan pois, takaisin Bolt taksilla.

Heilautin kättäni karavaanareille.

Ja läksin.

Piti vielä näyttää näille pääkaupunkilaisille kuinka suomipoika lähtee. Otin keulaköydet irti, vedin veneen poijulle ja isopurje ylös. Ensin vauhtia alatuuleen, sitten 180 asteen käännös ja luovien veneiden välistä. Siinä oli hienosti tilaa.

Heilautin kättäni tervehdykseksi, nauroivat näytökselleni.

Sitten mennään, kokka Tallinnanlahdelle.

Fokka ja isopurje kiskovat yhteistyössä.

Aegnan kulmalle asti oli vauhti tuollaista.

Sitten sai käännettyä kohti pohjoista, vauhti parani.

Siinä Aegna, olen tahtonut käydä. Sinne laituriin on paha jäädä, laivan mainingit rikkovat veneen. Nyt pari liikemiestä lahjoitti Kalev jahtklubille 3 poijua ja painot. Meripelastajat kävivät viemässä Aegnan viereen. Nyt voi mennä ja jättää veneen turvallisesti redille, kumiveneellä tai vaikka uiden rantaan. Joku kerta lähden.

Sitten keskitytään olennaiseen elämässä, katsellaan pilviä.

Kauas pilvet karkaavat, kuten Rauli Padding Somerjoki lauloi.

Välillä kiihdytetään ja viihdytetään.

Ja ihmetellään. Miksiköhän tuo Viking xprs koukkasi minun oikealta puoleltani? Suorin tie oli kilometrin vasemmalta puoleltani.

Sen piti päästä tuon rahtilaivan nenän edestä kiertämään. Tuo rahtilaiva tuli reittijako kaistalla. Pitäköhän silloin sitä ylittävän laivan väistää? Pitäisiköhän vähän sääntöjä lukea? No en minä aja laivaa.

Eckerölinen Finbo veti ohitse kohti Vuosaarta.

Finlinesin Finnhawk tuli Vuosaaresta, kun se väylä loppui käänsi eteeni ja lähti kohti Saksaa. Tarkkailin tilannetta, minusta tuntui että se väisti minua. Kuten sen kyllä ihan sääntöjen mukaan pitäisikin. Tosin se on harvinaista.

Siitä se veti.

En tiedä mitä pensaa se polttaa, ihme höyry nousee korsteenista.

Siitä Isosaaren läheltä saaristoon suojaan, kuten salakuljettajat puikkelehdin saarten välistä.

Ei rajavartijat pysy kärryillä kun pääsee saariston suojaan.

Löysin poijun johon jäädä. Olen saapunut suomeen, mitähän täällä voisi tehdä? Miksi minä tänne tulin? No tuuli tuo ja tuuli vie…..

Siitä vain skodan sarviin ja kohti pohjoista.

Liikennekamerat vain vilahteli silmissä. Kun vilahtelee niin ei mitään hätää, jos välähtää niin se tietää rahanmenoa.

Kohti pääkaupunkia, pilviä oli taivaalla, tuulta ei vielä.

Täällä ei nuorilla ole mopoautoja, vanhukset ajavat niillä.

Yllättävän kovaa kulkee mopoauto.

Ilma oli oikeastaan hieno.

Jos ei olisi säätiedoitusta katsellut niin olisi voinut hyvin purjehtimaankin lähteä. Se olisi ollut vikatikki.

Tuommoinen oli tulollaan.

Vene oli nätisti odottamassa, jätin sen niin kauaksi että ei keula tule laituriin kiinni.

En osaa sanoa paljonko sitä tuulta oli, ensin oli suoraan sivusta tuuli. Laineet tuli yli aallonmurtajan.

Panin veneen kylkeen tuollaisen springiköyden, ottaa vähän kuormaa pois tuolta poijuköydeltä. Kovimmalla sivutuulella kallisteli aikalailla laiturissa. Niin kovasti tuuli otti mastoon.

Ehkä 6 tuntia sitä kesti, en käynyt laiturilla. Veneestä ei päässyt laiturille, oli niin kaukana. Vaahtoa vatkasi kuin tehosekoittimessa.

Kylkikin meni tuon näköiseksi.

Myrsky tuli ja meni, aallonmurtaja suojasi aalloilta. Kun myrsky on mennyt yli, ollaan myrskyn silmässä. Sitä ei jäädä surkuttelemaan, kõsien tarkistus ja valmistaudutaan toiseen aaltoon. Kuten yleensäkin elämässä, kaikki otetaan vastaan. Jos pahalta tuntuu niin korvat luimussa vaan. Raaka peli.

Tuuli on pudonnut ehkä 10m/s, ei tunnu missään.

Elämä jatkuu, laivat tulevat ja menevät.

Tässä kuva sataman kamerasta. Tästä voi halukkaat seuraiila, kun Birgitta on laiturissa. Kunnes se on pois lähtenyt, tuuli on sen vienyt johonkin. Viuh vain ja pois on mennyt tuulen mukana….

Siili tuli kylään, oli nälkäinen ja hyppäsi koiranruoka kuppiin. Tuhisi riemusta ja pisti koiranruuat syöden. Koira ei ollut millänsäkään, katseli vain kun siili söi. Siili minua ensin säikähti ja pakeni, tai siis lyllersi piiloon koirankopin alle. Kohta tuli takaisin syömään. Kyllä meillä yksi siilikin ruokitaan siinä samassa, tervetuloa vain.

Kävin vähän kaupungilla katsomassa tätä samaa maisemaa. Joki soljuu rauhoittavasti.

Joenrantakadulle on tehty kävelykatu. Siellä myös jotain myyntikioskeja. Sekä mainos, mainostetaan sitä kun Tartu on 2024 kulttuuripääkaupunki.

Armenian shaslik on loppu, nyt piti tyytyä puolalaisiin pihveihin. Kyllä nekin hiiligrillissä hyväksi paistuu.

Kävin keväällä yhdessä puutarhassa, ostin chilipaprikan.

Luulin ja uskoin että se on hyvää, meinasin että korostaa pihvin makua. Perskuta, kun oli tulinen paprika. Ihan tulenpalava, ei sitä noin saa syötyä. Kyllä minä chiliä syön, mutta liika on liikaa.

Jäi paprika syömättä, annoin koiralle, ei sillekään kelvannut. Sylki pois ja nenää hieroi nurmikkoon.

Nyt on myrskyä luvassa suomenlahden tälle puolelle. Taidankin hypätä skodan selkään ja lähden katsomaan että vene pysyy laiturissa.

Kerroin koiralle että lähden, tulen takaisin. Muista vahtia majaa. Koira kuuntelee tarkkaavaisesti.

En tiedä tahtoisiko mukaan, jotenkin siihen malliin katsoo vastaan.

Tuollaista näytti yöllä nettikamera, että sellaista siellä suomessapäin on. Minä en lähde suomeen, seuraava on skodareissu.

Kiirettä pitää. Lazyjackia piti vähän korjauttaa, vetoketju alkoi hajoamaan. Purjeompelijalle koitin selittää miten pitäisi korjata. Hyvä siitä tuli lopuksi.

Kovasti meitä valvotaan Piritan laitureilla. Uusi kyltti tullut. Juovuksiin ei saa olla, vierailta pääsy kielletty, aurinkoa ei saa ottaa, uida ei saa, kalastaa ei saa, lemmikkejä ei saa olla, lasipulloja ei saa olla mukana. Kaikille kulkuneuvoille 3 solmua rajoitus. Aika kovat on ehdot. Eikä näitä paljon noudateta. No kalastajia ja uimaporukoita ei ole. Kaikkea muuta kyllä harrastavat.

Sadepilveä toisen perään, vähän haittaa harrastusta.

Lopuksi sain valmiiksi, vielä keulaan vähän lisää köyttä varoiksi. Sekä laskea keulaa kauemmaksi rannasta.

Lippu pois perästä, hyljätyn aluksen tuntomerkiksi.

Ei kun sateeseen skodalla, kyllä se vettä pitää. Ihan hyvä 10 euron autoksi vielä. Ne entiset viat on korjaamatta ja uusia on tullut. Muunmuassa pyöränlaakeri on alkanut huutaa, ovenkahva kadonnut ja penkisäädön nuppi kadonnut. Eihän siit ole kuin viikkoja kun viimeksi ajoin. Tätämenoa kun vikoja uusia tulee niin kohta loppuu skodan taival. Toiveikkaasti kuitenkin läksin taipaleelle.

Suomalaiset on eksyksiin kaupungilla, kuin päättömät kanat. Parempi vetää heti ohi poukkoilijoista.

Vesikuuroja tuli varmaan 10 matkalla.

Sateiden välissä näkyi hetkittäin sinistä taivalta. Skoda vetää kuin viimeistä päivää, ehkä tajuaa autokin sen viimeisen päivän olevan lähellä. Elämän ehtoopuolella taivalta. Koirille ja hevosille ollaan armeliaita, kuula kalloon kun alkaa elämä liian vaikeaksi. Autoja ja ihmisiä annetaan henkitoreissaan kärsiä. Kun menee oikein pahaksi niin siinä kärsii ympärilläkin kaikki sitä kidutusta katsoessa.

Koira riemastui kun tulin, oli saanut uuden pallon, sitä piti esitellä.

Koira on niin seurankipeä, on näköjään odottanut takaisin.

Viime kesänä tuli käytyä Klaipedan meripäivillä, siellä oli yhdellä Armenialaisella perheorkesterilla maailman paras shaslik. Sitten viimetalvena tuli käytyä siellä Armeniassa paikanpäällä, The Shaslik syömässä. Joku kuka ei asiasta ymmärrä, sanoo että shaslik kuin shaslik. Mutta suotakoon se ymmärtämättömille. Syököön makkaransa.

Shaslikit tulelle, ne pannaan vartaisiin tällaiseen hiiligrilliin, vartaaseen ja grillissä vielä rakoset joilla nämä miekat saadaan pysymään oikeassa asennossa.

Siinä se on, Armenian shaslik. Kun maailma makaa tähän malliin, niin se on tehtävä itse. Kuvan laitan tähän niille, jotka eivät tästä mitään ymmärrä. Katselkoon…..

Ensin meni aamu pilalle kun ei ollutkaan espressokahvia. Piti olla jossain 2 pussukkaa, mistään ei löydä. Join murukahvia aamulla, ei ole hyvä idea.

Sitten loppui kaasu tästä puolalaisesta kaasupullosta.

Olihan minulla tällainen eestiläinen kaasuballooni täysi, mutta siihen tulee erilainen paineensäätäjä. Aloin vaihtaa paineensäätäjää, sitten on letku liian pitkä. Menee väkisin mutkalle niin että kylki lommahtaa. Ei viitsi katkaista, sitten ei taas saa puolan pulloa seuraavalla kerralla kiinni. Pitäisiköhän minun hommata toinen samanlainen eestinpullo ja viskata tuolla puolalaisella vesilintua?

Kaikkein helpoin oli kun soitin tutulle autotrokarille. Kerroin että olen hädässä, tarvitsen auton. Tämä että tule, saat saman skodan kuin viimeksi.

Oleg vei minut Bolt taksilla autotrokarin luokse. Skodalla kaasutankkilaan, autoja siellä tankataan, mutta tankkaavat myös kaasuballoonit. Äijä naputteli summan korttimaksulaitteeseen, 6.7 euroa. Sitten tunki 6 litraa kaasua ballooniin, laski välillä tuuletusraanasta vähän kaasua pois että neste virtaa tilalle. Kuviahan tästä ei sitten ole, kamera jäi veneelle. Mielikuvaa kyllä on päässäni kun venäjää puhuva äijä laskee kaasua ulos niin että kiehuva kaasuhöyry nousee pilvenä.

Vähän tuollaisia pilviä nousi kaasuballoonista.

Ja tuollaisia.

Kävin vähän vakoilemassa asuntovaunu eläjiä, siellä istuivat vaunun vieressä. Renkaista ja tien urista puhuivat.

Samoin kävin kävelemässä Kalev Jahtklubilla, muutama vieras näkyi olevan. Kävin juttelemassa suomalaisten kanssa, kysyivät koska tulit viron puolelle. Kerroin että vuonna 2012, katsoivat omituisesti. Mutta niin se on…..

Yöllä oli ilmestynyt 3 purjevenettä. 2 oli suomesta ja 1 tallinnasta. Kävin jututtamassa toisia suomalaisia. Kysyin että olenko oikeassa, olette matkalla Pärnuun? Olivat joo, Muhuväinä regatta alkaa kohtapuoliin. Kuulemma laukkasi ratsu yössä. Nämä olivat oikeita purjehtijoita.

Kaikki ei kyllä olleet, yhdet merimiehet oli lähdössä, tarjosin apua kun vieressä oli H vene tuulen alapuolella. Ei tarvi apua. No hyvä hyvä kun pärjäätte. Sitten alkoi tapahtua aivan käsittämättömiä. Mies irroitti veneen perän aisasta, kylki ajautui H veneen takakulmaan ja moottoriin kiinni. Sitten otti ja laittoi koneen käymään vasta. Sitten hihkaisi että keula irti. Pakki päälle ja näiden vene liukui sitä H veneen perämoottoria vasten. Koko 12 metrinen vene taisi saada pitkän skraadin kylkeen. Ei minulla siitä harmi, mutta ajattelin että jos rikkovat vielä sen Eestin poikien H veneen. Tuolla taktiikalla ei ole toiveitakaan onnistua sivutuulessa. Toivottavasti ei tulla vierekkäin koskaan.

Sitten minäkin lähdin, tuulet näytti 12,9 metriä/s.

Sinne jäi Dirhami. Kyllä siellä voi yön nukkua, tai tuulta pidellä. Mutta ei siellä kyllä jaksa yhtään kauempaa olla.

Fokka ylös ei siellä kyllä ihan siltä 13m/s tuntunut, olisin perstuntumalla veikannut muutamaa metriä vähemmän. Fokka vetää vimmatusti.

Osmussaari on käymättä, kuulemma 1,5 metrisellä pääsee. Minulla on liian syvällä uiva vene.

Tuollainen hökötys tuli takaa moottorilla, oli kauempana kun avasi keulapurjetta.

Kone työnsi takaa ja keulapurje veti.

Yllättävän paljon keikkui Logoon 44 vekotin. Minä olen luullut että tuollaiset on hyviä purjetimaan, mutta koneella tuo veti. Nähtävästi minun purjeen näkeminen sai rullan avaamaan. Tuossa istutaan niin korkealla että luulisi huimaavan aallokossa.

No minäkin vähän kiihdytin, mutta sillä oli kyllä joku 12 solmua vauhtia, yllättävän kovaa.

Vauhdissa ruokaa, se on vähän hankalaa.

Soppaa kattilaan.

Gruusian torimummon myymää chiliä, niin että soppa on punainen.

Se syöminen on kaikkein vaikeinta, meinaa keikkua soppa lautaselta yli laitojen. Sain kuitenkin nälissäni sopan pelastettua suuhun.

Oli merellä muitakin, kaikenmaailman tankkereita Baltiskin luona redillä.

Siinä Baltisk. Vastaankin tuli yksi vekotin, se hyppäsi aaltoon.

Jo alkoi kaupunki näkyä, en kuitenkaan tohtinut keskikaupungille.

Otin suuntaa tänne Piritaan, minulla on täällä oma venepaikka. Tai ei nyt omaa kohtaa, mutta maksettu kohta. Periaatteelle, tule kun tulet, lähdet kun lähdet, laita missä tilaa on. Nyt ei tarvitse satamakapteeneille valehdella, kun kysyvät että mikä on kotisatama. Kotisatama on Pirita. Tosin kun sanon sen, niin kysyvät miksi minulla on suomenlippu, ei voi olla Pirita?

Aallonmurtajan aukosta sisälle, tuollainen tuli vastaan .Eestin pojat on kovia purjehtijoita.

Tässä minun polkuni tänään….

Samat naamat satamassa, ei lähde kukaan pois, eikä tule uusia. Tuulet puhaltaa 10-15m/s puuskissa myrskylukemiin. Ei huvita purjehtia.

Eikä tässä ympäristössäkään ole mitään.

Tai on, on tämä kauppa. Mutten löytänyt mitään mitä olisin tarvinnut. Ostin kuitenkin kananmunia, syön niitä yksitoikkoisuuteen.

Polkua eestaas.

Merenrannalla lentää hiekkaa ilmassa. Aika puhuria on 14m/s tuulessakin.

Naapureiden kanssa juttelen välillä, suomalaisia ovat.

Ihmettelen tätä vanhaa kalalaivaa. Oudosti on puuvene tehty. En muista nähneeni että laudat pannaan näin pystyasentoon. Mikähän tässä idea.

Odotan uutta päivää, ehkäpä alkaa tapahtua…

Tuli aika Hiiumaalla täyteen, aika alkoi valua päälärin reunojen yli. Meinasin alkaa viskoa kiviä mereen. Nähtävästi täällä on ennenkin ollut purjehtijoita, jotka ovat tekemisen puutteessa alkaneet loopia kiviä akvatooriumisse. Varuiksi näitä tarroja on sitten vähän joka tolppaan liimattu.

Ravasin rantaa eestaas, kunnes satamakapteenin toimisto aukesi. Tai siis satamakapteeni livahti ovesta sisään, puoli tuntia ennen aukeamista. Ryntäsin perään ja kerroin että olen lähdössä, minun pitäisi ehkä maksaa. Minulla oli täältäkin sellainen sarjakortti, esittelin sitä ja kysyin täytyykö se nyt tuhota loppuun?

Neito sanoi että jätetään yksi yö vielä, jos tulet takaisin. Lohdutukseksi antoi tuollaisen Eestin ja Latvian satamaoppaan.

Irroitin köydet ja läksin tihkusateiselle merelle.

Sinne jäi Hiiumaa, suomeksi Hiidenmaa. Minä käytän sitä Hiiumaa, kuulostaa paremmalta.

Välillä kaikki katosi tihkusateeseen, tätä väylää ei ole kartassani eikä plotterissani. Nyt seurailin vain plotterin tulojälkeä.

Ja hips, tässä Püssirahun aukossa näkyvyys tuli takaisin. Nämä Eestin viitat on joskus vähän hämääviä, tähänkin eteläviittaan on pantu nämä harjakset kuviomerkiksi. Kaukaa katsoessa siinä näyttää jököttävän musta-kelta-musta eli itäviitta. Monta kertaa olen ihmetellyt miksei sitä odottamaani etelä ole, vaan näkyy itäviitta.

Kyllä tuossa väyliäkin kulkee, minun reittini oli vasemmasta alakulmasta, oikeaan yläkulmaan. Yli vain wk merkillä merkittyjen hylkyjen. Yllättävän paljon hylkyjä näillämainkin.

Tuli hieno auringonpaiste, sitä ei kyllä kauan kestä. Katselin lähtiessä sadetutkaa, kuljen kahden saderintaman välissä. Sen toisen rintaman mukana kulkee myös kovat tuulet.

Tässä suomenlahden tuuliennuste, tai oikeastaan tämän hetken tuuli. Näyttää kulkevan tuulet päinvastaiseen suuntiin suomen ja eestin rannoilla.

Ne rintamat muuten näkyy silmälläkin, tässä kuvaa kulkusuuntaan, eli itäänpäin.

Tässä taas lännestä ajaa rintama minua takaa. Minä purjehdin hienossa auringonpaisteessa. Minä liikun hitaammin kuin pilvet, ne pilvet vetää muutamaan tuntiin koko Eestin yli ja jatkaa Venäjälle.

Määränpää on lähellä, Dirhamin kalasatama. Sinne ennätän ennenkuin rintama saa minut kiinni ja jyrää yli.

Linjataulut suuntaa näyttää, tuttu polku.

Aallonmurtajan taakse suojaan.

Myöhemmin, juuri ennen rintaman päällekäymistä hinasivat peltiveneellä tuon suomalaisten vehkeen tuolta Osmussaaren takaa satamaan. Koneesta oli kuulemma sähköt kadonneet.

Parin tunnin jälkeen alkoi sataa, kohta sen jälkeen puuskat vinkuu mastossa. Elämässä pitää nauttia niistä muutamankin tunnin hetkistä, myötäistä vain kohti seuraavaa etappia. Etappi kerrallaan, määränpäästä ei mitään hajuakaan….

Tässä vieressä on ollut jo ennen sotia satama, sodanaikana pommittivat sen paskaksi. Nyt EU rahoilla saatiin uusi satama aikaiseksi.

Vieraita on suomesta, eestistä ja liettuasta.

Tässä eestinpojan tyylinäyte. Kävin jututtamassa vanhempaa herraa, kyselin mistä on ja mistä vene? Tallinnan poikia on mies, kertoi tallinnassa jonkun tehneen hänelle tämän hienon veneen. On nyt ekaa kesää vesillä, miehellä on kesähuvila hiiumaalla ja tulleensa tällä loman viettoon.

Muunmuassa tällainen oli myös kalevipojilla, Vancouver 32. Pomminvarma pallonkiertäjän vene, varustuksesta päätellen on myös matkaa tehnyt.

Tässä Liettuanpoikien raaseri, harvinaisen suuri lippu takana. Jostain syystä Baltian purjehtijoiden liput on yleensä A4 kokoa.

Tällaisilla käyvät kilpailemassa, pitäisi joskus vängätä itsensä mukaan kokeilemaan. Epäilen että saa niin vauhdinhurmaa, ettei paremmasta väliä.

Näitä sitten kuljetetaan tällaisilla kärryillä. 3 venettä päällekkäin, luulisi että on kiikkerä kuorma tuulessa.

Niin onhan täällä vielä pari tuollaista mastodonttia.

Minä odottelen sopivaa keliä. Voi tulla pitkä odotus, matalapaine on kohdalla, seuraava tulossa. Tuuli vinkuu mastossa ja vettä viskaa välillä niskaan.

Normaali kesäpäivä, tähän tottuu….

Täässä Kuivastussa on kaksi satamakapteenia, vuorotellen tekevät päivän töitä. Tällä toisella satamakapteenilla ei oikein mene hyvin. Myöhemmin kun läksin toimistoon, niin tämä ei löytänyt Birgitta nimeä tietokoneelta. Yritti ja yritti, minä lopuksi että anna minä autan. Löytyihän se sieltä.

Kohta tämä tuli paperi kädessä kysymään veneilijöiltä, että joku ei antanut puhelin numeroaan. Tuli minullekin, yritin kysyä että eikö olisi helpompi kun katsoisit minkä nimisestä veneestä se numero puuttuu? Tämä läksi ja tuli kohta takaisin ja löysi puhelinnumeron puuttuvan veneen omistajan. Siinä illanmittaan tapahtui vielä muitakin aivan ihmeelisiä asioita. Ei hyvältä näytä, tosin ei satamakapteeni nyt mitään ihme vaaraa taida saada tehtyä vaikkei muisti aivan partaveitsen terävästi leikkaisikaan.

Ringsu satamakapteeni, eli tämän Ruhnun saaren sataman satamakapteeni otti lopputilin. Kuulemma kyllästyi ja kertoi lähtevänsä Norjaan töihin. Siis jo viimevuonna. Että siellä olisi nyt työkohta jos joku haaveilee majakanvartijan tai yksinäisen saaren satamakapteenin tittelistä. Kesällä tehtään kahdessa vuorossa töitä, tai vuoropäivinä, miten sovitaan. Palkkaa tulee 850 euroa kuussa. Vähän epäilen, että kuivastussa myös aukeaa kohta työpaikka.

Sinne jäi osa veneistä kaijalle, minä en ole vielä valmis satamakapteeniksi jäämään.

Regula jäi reserviin seisomaan, minä lähdin eteenpäin.

Ensin täydellä purjeella.

Sitten kohta alkoi päässä huimata ja ensimmäinen reivi peliin.

Vauhti senkuin paranee. Sitten mennään taas niin että tukka hulmuaa. Tai hulmuaisi, jos tukkaa olisi enemmän ja ei olisi lippalakkia reuhkaa päässä. Nyt vain tuuli yritti lippalakkia mereen viskata.

Yksi vene tuli vastaan, tuollainen katamaraani. Takana näkyi vähän aikaa 2 purjevenetä, johonkin hävisivät kohta. Minä vedän sydämen kyllyydestä sivutuulessa Väinämerta kohti pohjoista. Tuuli vain suhisee korvissa.

Vormsi ja Hiiumaan välistä ylös.

Ohi tämän Harilaid saaren. Sinne menen vielä käymään jokukerta. Tänäänkään ei ollut se kerta.

Katselin pilviä, nuo näyttää merkkiä, että jotain on tulossa.

Tähän Püssirahu silmään minut toi purje, siitä loppui minun karttoihini merkitty väylä. Oli siellä väylä tiesin, mutta vastatuuleen en lähde luovimaan tuntemattomalle väylälle kivikkojen väliin. Purjeet alas ja moottorilla.

Turvassa silti ollaan, turvavesi keppi kertoo sen.

Siellä se sitten näkyi, Kärdla, Hiiumaan pohjoisreunalla oleva kaupunki.

Satama oli täynnä suomalaisia, yhdet tuttavat Baltian seikkailuiltani tapasin. Nauroivat että olivatkin ihmetelleet missä lippalakki luovija on, kun ei oltu törmätty. Tässä halukkaille veteen piirrettyä viivaa, yleensä se katoaa kun taakse jäänyt. Että sellaista täältä….