Tuli aika Hiiumaalla täyteen, aika alkoi valua päälärin reunojen yli. Meinasin alkaa viskoa kiviä mereen. Nähtävästi täällä on ennenkin ollut purjehtijoita, jotka ovat tekemisen puutteessa alkaneet loopia kiviä akvatooriumisse. Varuiksi näitä tarroja on sitten vähän joka tolppaan liimattu.
Ravasin rantaa eestaas, kunnes satamakapteenin toimisto aukesi. Tai siis satamakapteeni livahti ovesta sisään, puoli tuntia ennen aukeamista. Ryntäsin perään ja kerroin että olen lähdössä, minun pitäisi ehkä maksaa. Minulla oli täältäkin sellainen sarjakortti, esittelin sitä ja kysyin täytyykö se nyt tuhota loppuun?
Neito sanoi että jätetään yksi yö vielä, jos tulet takaisin. Lohdutukseksi antoi tuollaisen Eestin ja Latvian satamaoppaan.
Irroitin köydet ja läksin tihkusateiselle merelle.
Sinne jäi Hiiumaa, suomeksi Hiidenmaa. Minä käytän sitä Hiiumaa, kuulostaa paremmalta.
Välillä kaikki katosi tihkusateeseen, tätä väylää ei ole kartassani eikä plotterissani. Nyt seurailin vain plotterin tulojälkeä.
Ja hips, tässä Püssirahun aukossa näkyvyys tuli takaisin. Nämä Eestin viitat on joskus vähän hämääviä, tähänkin eteläviittaan on pantu nämä harjakset kuviomerkiksi. Kaukaa katsoessa siinä näyttää jököttävän musta-kelta-musta eli itäviitta. Monta kertaa olen ihmetellyt miksei sitä odottamaani etelä ole, vaan näkyy itäviitta.
Kyllä tuossa väyliäkin kulkee, minun reittini oli vasemmasta alakulmasta, oikeaan yläkulmaan. Yli vain wk merkillä merkittyjen hylkyjen. Yllättävän paljon hylkyjä näillämainkin.
Tuli hieno auringonpaiste, sitä ei kyllä kauan kestä. Katselin lähtiessä sadetutkaa, kuljen kahden saderintaman välissä. Sen toisen rintaman mukana kulkee myös kovat tuulet.
Tässä suomenlahden tuuliennuste, tai oikeastaan tämän hetken tuuli. Näyttää kulkevan tuulet päinvastaiseen suuntiin suomen ja eestin rannoilla.
Ne rintamat muuten näkyy silmälläkin, tässä kuvaa kulkusuuntaan, eli itäänpäin.
Tässä taas lännestä ajaa rintama minua takaa. Minä purjehdin hienossa auringonpaisteessa. Minä liikun hitaammin kuin pilvet, ne pilvet vetää muutamaan tuntiin koko Eestin yli ja jatkaa Venäjälle.
Määränpää on lähellä, Dirhamin kalasatama. Sinne ennätän ennenkuin rintama saa minut kiinni ja jyrää yli.
Linjataulut suuntaa näyttää, tuttu polku.
Aallonmurtajan taakse suojaan.
Myöhemmin, juuri ennen rintaman päällekäymistä hinasivat peltiveneellä tuon suomalaisten vehkeen tuolta Osmussaaren takaa satamaan. Koneesta oli kuulemma sähköt kadonneet.
Parin tunnin jälkeen alkoi sataa, kohta sen jälkeen puuskat vinkuu mastossa. Elämässä pitää nauttia niistä muutamankin tunnin hetkistä, myötäistä vain kohti seuraavaa etappia. Etappi kerrallaan, määränpäästä ei mitään hajuakaan….