Siitä vain skodan sarviin ja kohti pohjoista.
Liikennekamerat vain vilahteli silmissä. Kun vilahtelee niin ei mitään hätää, jos välähtää niin se tietää rahanmenoa.
Kohti pääkaupunkia, pilviä oli taivaalla, tuulta ei vielä.
Täällä ei nuorilla ole mopoautoja, vanhukset ajavat niillä.
Yllättävän kovaa kulkee mopoauto.
Ilma oli oikeastaan hieno.
Jos ei olisi säätiedoitusta katsellut niin olisi voinut hyvin purjehtimaankin lähteä. Se olisi ollut vikatikki.
Tuommoinen oli tulollaan.
Vene oli nätisti odottamassa, jätin sen niin kauaksi että ei keula tule laituriin kiinni.
En osaa sanoa paljonko sitä tuulta oli, ensin oli suoraan sivusta tuuli. Laineet tuli yli aallonmurtajan.
Panin veneen kylkeen tuollaisen springiköyden, ottaa vähän kuormaa pois tuolta poijuköydeltä. Kovimmalla sivutuulella kallisteli aikalailla laiturissa. Niin kovasti tuuli otti mastoon.
Ehkä 6 tuntia sitä kesti, en käynyt laiturilla. Veneestä ei päässyt laiturille, oli niin kaukana. Vaahtoa vatkasi kuin tehosekoittimessa.
Kylkikin meni tuon näköiseksi.
Myrsky tuli ja meni, aallonmurtaja suojasi aalloilta. Kun myrsky on mennyt yli, ollaan myrskyn silmässä. Sitä ei jäädä surkuttelemaan, kõsien tarkistus ja valmistaudutaan toiseen aaltoon. Kuten yleensäkin elämässä, kaikki otetaan vastaan. Jos pahalta tuntuu niin korvat luimussa vaan. Raaka peli.
Tuuli on pudonnut ehkä 10m/s, ei tunnu missään.
Elämä jatkuu, laivat tulevat ja menevät.
Tässä kuva sataman kamerasta. Tästä voi halukkaat seuraiila, kun Birgitta on laiturissa. Kunnes se on pois lähtenyt, tuuli on sen vienyt johonkin. Viuh vain ja pois on mennyt tuulen mukana….