Siili tuli kylään, oli nälkäinen ja hyppäsi koiranruoka kuppiin. Tuhisi riemusta ja pisti koiranruuat syöden. Koira ei ollut millänsäkään, katseli vain kun siili söi. Siili minua ensin säikähti ja pakeni, tai siis lyllersi piiloon koirankopin alle. Kohta tuli takaisin syömään. Kyllä meillä yksi siilikin ruokitaan siinä samassa, tervetuloa vain.
Kävin vähän kaupungilla katsomassa tätä samaa maisemaa. Joki soljuu rauhoittavasti.
Joenrantakadulle on tehty kävelykatu. Siellä myös jotain myyntikioskeja. Sekä mainos, mainostetaan sitä kun Tartu on 2024 kulttuuripääkaupunki.
Armenian shaslik on loppu, nyt piti tyytyä puolalaisiin pihveihin. Kyllä nekin hiiligrillissä hyväksi paistuu.
Kävin keväällä yhdessä puutarhassa, ostin chilipaprikan.
Luulin ja uskoin että se on hyvää, meinasin että korostaa pihvin makua. Perskuta, kun oli tulinen paprika. Ihan tulenpalava, ei sitä noin saa syötyä. Kyllä minä chiliä syön, mutta liika on liikaa.
Jäi paprika syömättä, annoin koiralle, ei sillekään kelvannut. Sylki pois ja nenää hieroi nurmikkoon.
Nyt on myrskyä luvassa suomenlahden tälle puolelle. Taidankin hypätä skodan selkään ja lähden katsomaan että vene pysyy laiturissa.
Kerroin koiralle että lähden, tulen takaisin. Muista vahtia majaa. Koira kuuntelee tarkkaavaisesti.
En tiedä tahtoisiko mukaan, jotenkin siihen malliin katsoo vastaan.