Ruotsalaisia kävi kylässä. Kyllä on veneilijätkin aika pässejä. Rannalla kävi sen semmoinen kanakaakatus että miten ne nyt tänne tulleet? Eikö ne pitäisi olla karanteenissa ja mitä vielä. Juttuhan on niin että ruotsalaisilla veneilijöillä on oikeus tulla suomeen lain mukaan ja siihen ei kellään muulla ole mitään sanomista. Vähän samaa toimintaa ja kauhistelua kuin olisivat nähneet merirosvolipun. Se on paheksuttavaa ja mitä vielä joidenkin mielestä.
Ne jotka ei totuutta ja maailman pahuutta niin kotiin vain juosten ja kardiinoiten välistä vain maailmaa peläten ja vihaten.
Minä läksin tänne käsityöläismuseoon, siitä onkin vuosikymmeniä kun viimeksi kävin. Kaikki oli aivan unohtuneet.
Tämä pieni osa selvisi turun palosta.
Tänne oli tuotu nähtäville monien ammattiryhmien työhuoneita. Kengäntekijät kellosepät, kultasepät, kammantekijät ja vaikka mitä. Museot on mielenkiintoisia paikkoja. Kuka ei osaa ja tunne menneisyyttä, ei myöskään ole tulevaisuuden ennustamisessa hyvä. Minä jotain tiedän kyllä menneisyydestä, mutten silti aina osaa tulevaisuutta ennustaa oikein.
Sitten otetaan kevyt kenttälounas, päälle ruokalepo ja taas mennään.
Merimuseo, vai mikähän tämä kombinaatti oikein onkaan. Paremminkin merimuseo kyllä.
Paljon näin, paljon jäi näkemättä. Laivoihinkaan en ennättänyt, onneksi lippu on 2 päivää voimassa.
Pitäisiköhän minun nostaa jompaankumpaan saalinkiin ruotsinlippu? Ihan vain siedätyshoidoksi näille rantajeesustelijoille. Tai siis toiseen saalinkiin laittaa merirosvolippu, toiseen ruotsinlippu.
Kategoriat:Uncategorized|Kommentit pois päältä artikkelissa Merirosvolippu salkoon
Että saavuin tänne rautatieasemalle. Täältä lähtevät junat.
Aseman edessä on höyryveturin pyörät, tai siis koko akseli jätetty muistoksi.
Näyttää täällä Turussä päin olevan niin että veturit vetää turkuun päin ja takaisin työntää junan hännästä.
Siinäpäs ärhäkän näköinen veturi. Se lähti Tampereen suuntaan, minä läksin Helsinkiin päin.
Siinä sitä sitten mennä posotettiin, yläkerroksessa.
Matkalla oli kulttuurimaisemaa, näiden pallomiesten leikkikenttiä.
Sitten Helsinki, alta pari tuntia matkantekoa ja jo ollaan pääkaupungissa.
Kävin katselemassa pääkaupungin nähtävyyksiä. Tämä oli hieno, sähköinen tavarankuljetus fillari. Kyllä saa paketti kyytiä, jos kyljessä ei lue Posti niin voi vielä löytää perillekin.
Suunnistin nostureiden mukaan, Hietalahden kautta Länsisatamaan.
Länsiterminaali T2, vilkas paikka kun laiva tulee tai lähtee.
Kun ei ole just laivan aika, on aika hiljaista. Kun laiva tuli, unohdin kuvata, katselin vain haltioissani.
Läksin takaisin samoja jälkiä. Tämä on asematunnelista, on pitänyt aidata penkki ja laittaa kyltti. Asiattomilta oleskelu kielletty. Olen joskus odotellessani tuossa istunut, nähtävästi istuminen katsotaan asiattomaksi aina.
Juna painaa 120km tunnissa yhteisellä matkalla kohti Turkua takaisin.
Tätä minä kuvailin Fõrin kannelta. Nämä posottavat suoraan fõrin keulaan, ei osunut kun fõri jarrutti. Veneen vuokraukseen ei tarvita minkäänlaista osaamista eikä kokemusta. Voisi vuokran antaja edes lähtiessä sanoa että väistäkää sitä ketjulossia. Ei silti, on niitä muitakin sääntöjä olemassa vesiliikenteessäkin.
Tuollainen moolokki on tuossa laiturin päässä, maailma pelastuu.
Meriroskis.
Oli se muutaman roskan onnistunut löytämäänkin, enimmäkseen kyllä levää. Kumma kapine, pumppu joka siivilän alta pumppaa vettä, jotta roskat voi pudota tuohon aukkoon. En ole varma pelastaako se maailman…
Kategoriat:Uncategorized|Kommentit pois päältä artikkelissa Moolokin kita meressä
Ruissalon telakalla tuli aika täysi, aika valui yli pääläristä. Silloin on hyvä lähteä.
Sinne jäi Håkanin telakka, kova poika yrittämään tämä Alfons.
Minä posotin moottorilla ylävirtaan Aurajokea. Kaikenlaista kalustoa näkyy olevan joessa.
Hinaajia ja rajavartioston laiva.
Vanhempi hinaaja nimeltä Tolvana, hyvä nimi.
Sotalaivat ja vanha koululaiva, Suomen Joutsen.
Lopuksi päätin että tässä välissä on oma kohtani. Ei kun siihen.
Oisin voinut laittaa köyteni niin että naapuri saisi sen helpommin pois. Olisi ihan kohteliastakin niin. Mutta jos naapuri panee köyteensä tuollaisen kiristyssilmukan, niin en minäkään ala yrittämään helpottamaan tämän elämää. Millä minä köyden pujotan tämän köyden alle? Olisi tehnyt sellaisen kiristymättömän silmukan niin olisi onnistunut.
Mutta nyt on tehty päätös, lähden käymään rautatieasemalle ja siitä vielä junailemaan. Junalla on hauska matkustaa. Muistelen niin…
Kategoriat:Uncategorized|Kommentit pois päältä artikkelissa junalla on hauska matkustaa
Aamu alkoi täällä Ruissalon telakalla. Ei täällä ole kuin minä yöpymässä. Päivällä käy ravintolassa istuksimassa ihmisiä veneillään.
Aamulla se Armastukseni Amorella taas lipui Turkuun.
Tunti ja 10 minuuttia myöhemmin se oli taas matkalla. Tiukat on aikataulut.
Minä ennätin sillävälillä jo Ruissaloon kun tämä pyyhälsi ohi.
Olen minäkin ollut tuolla Amorellalla useammankin kerran, tiedän mitä on olla matkalla laivalla. Siellä ne ovat takakannella ihmiset meritunnelmissaan. Ei ne tiedä purjehtimisen riemuista ja suruista mitään. Suotakoon se heille tietämättömille. Hyvää matkaa amorella, näemme vielä.
Kävin ensin fillarilla Ruissalon kärjessä, sieltä takaisin ja Turkuun.
Matkalla näkyi kaikenlaisia, myös karavaanareita. Istuivat autojensa vieressä pellolla, nämä kulkijat.
Sitten oli näitä tosi urheilijoita.
Näillä on tiukka etiketti kuinka pitää käyttäytyä ja miten pukeutua kun aletaan harrastaa. Muutaman kerran olen jollekin golfin pelaajalle leikkimielisesti alkanut kyselemään harrastuksesta. Se on vikatikki, ovat jotenkin tiukkapipoista porukkaa. Kyllä mölkkymiehet on leppoisia näihin verrattuna. Eikä siihen mölkkyyn mielestäni kuulu erikoisia etikettejä eikä noin helkutinmoisia kenttiä rakennella. Hyvä kyllä mölkky on mölkky.
Saavuin keskustaan, siellä oli tuollainen yksisuuntainen katu.
Näkyy suomeenkin tulleen, tämä että voidaan laittaa fillareita vastavirtaan ajamaan. Se on hyvä asia, ei tarvi kierrellä ja ei autot takaa ohita.
Katselin ohimennen nähtävyyksiä, tässä Suomen Joutsen.
Sekä tälläinen venäläinen hyökkäys sukellusvene. Ärhäkän näköinen.
Tämän minä olen ennenkin nähnyt ja kuullut.
Se Tuuli oli käytössä vain vuoden. Olin silloin Kotkan edustalla sumussa. Sumun keskeltä alkoi kuulua hillitön turbiinien ulina. Luulin että lentokone laskeutuu niskaani. Tuuli ilmestyi sumusta, vaikuttava näky. Nyt on vain ropellit jäljellä.
Vähän kuin tämä, erikoisen näköinen vekotin. Sikari nimeltään.
Vuodelta 1929 sikari.
Vetelen fillarilla eestaas. Paljon nähtävää tässä entisessä pääkaupungissa, josta kuulemma sivistys lähti….
Kategoriat:Uncategorized|Kommentit pois päältä artikkelissa Telakalla vaihteeksi
Läksin kävelemään Rymättylän keskukseen, tuossa oli eilen ihmisiä terassilla.
Paikan nimi on Rymiksen Mummola. Tuoksuu kalja ja tupakka kuten Rymättylän mummolassa? Minulla on toisenlaiset muistikuvat mummolasta. Koko kirkonkylä oli autio, ketään ei liiku missään. Oli aika lähteä.
Otin keulaköydet irti ja poijuliinalla vedin veneen vauhtiin ulospäin laiturista. En tahtonut herättää naapureita, jotka kylläkin illalla kertoivat heräävänsä aikaisin. Kauempana vasta kone käyntiin. Kello oli jo 7 kun läksin.
Mennä posotin tyynessä kelissä, ei ketään missään liikkeellä.
Vanaveden viivat vain jäävät kun jatkan matkaa.
Ohi mökkisaaren.
Tätä näkymää osasin jo odottaa, Siljan Galaxy se sieltä pilkistää.
Jatkoin matkaani, seuraavan saaren takaa alkoi paistaa laivan keula. Amorella, armastukseni.
En tiedä tietävätkö Amorellalla kuinka useasti katselen sen kulkua.
Voisi sanoa että Amorella on minulle kuin Katariina Jee Toomas Nipernaadille. Ehkä vaikea ymmärtää, kuka ei ole lukenut tätä August Gailitin kirjaa. Hyvää matkaa Amorella, vielä kohtaamme, milloin missäkin. Ihailen sinua kaukaa.
Kuka sanoo että merimetsot tuhoavat saaria, rangat jäävät pystyyn. Tuohan on aivan saman näköistä.
Sitten alkoi määränpää näkyä, soitin Alfons Håkanssille, että voinko tulla kylästämään?
Toivotti tervetulleeksi, sanoi että laita veneesi mihinkohtaan haluat.
Siinä se nyt on Ruissalon telakalla köytettynä, lippu piti ottaa pois kun otti tuulessa kiinni tolppaan. Hajoaa lippu sellaisesta.
Turussa on kirkonmiehet järjissään, laskevat kirkkoon käymään.
Enhän minä sinne asumaan jäänyt, kynttilän sytytin kuten usein ennenkin. Seikkailu jatkuu….
Kategoriat:Uncategorized|Kommentit pois päältä artikkelissa Amorella Armastukseni
Aamulla läksin, kuten melkein joka aamu lähden. Tälläkertaa ei tarvinnut moottoria käynnistää, ankkuri ylös ja purjeet ylös.
Sitten mennä viiletetään myötäiseen.
Vauhtia reilu 4 solmua. Ei solmua tunnissa, vaan solmua. Solmua tunnissa kuulostaa kiihtyvyyden yksiköltä, samoin kuin m/s². Ei sovi veneilyyn, kuulostaa etanan kiihdytykseltä.
Aamupalaksi maalaismoniviljapatonki.
Tuonne kypsymään.
Siinä se on, kulkurin aamupala. Gruusian tee ja maalaispatonki.
Tiemme kohtasivat jälleen tämän Amorellan kanssa. Tai ei kohdannut, vaikka näköetäisyydeltä liippasi. Laivojen kanssa on periaatteessa helppo kohdata, ne eivät yleensä tee mitään ihmeellisiä kommervenkkejä. Mennä tököttävät vain omia aikataulujaan ja reittejään.
Näiden kanssa on enemmän hankaluutta, jos suuntima pysyy samana niin ollaan törmäyskurssilla.
Käyttäytyvät kuin ampiaiset syksyllä. Syksyllä kun yhdyskunta hajoaa, niin ampiasten elämän tarkoitus katoaa. Työläiset on toimettomia ja ne alkaa vaellella päättömästi ja käyttäytyvät oudosti. Taitaa olla niin, että nämä moottoriveneilijät eivät ole sitä elämän tarkoitusta löytäneetkään ja siksi käyttäytyvät kuin ampiaiset syksyllä. Tuppaavat iholle pyörivät päättömästi.
Näiden pienempien laivojen kanssa on joskus pieniä vaikeuksia, tahtovat välillä tulla näyttämään kuka on kuka. Suuret laivat ei tule kiusallaan lähelle, ne menevät menojaan.
Kun olen tänne lähistölle päätynyt, päätinkin käydä vähän Rymättylässä.
Komeita pytinkejä tekevät tänne, on varmaankin ihan arkkitehdin suunnittelema.
Katselin kun kirkontorniin oli asennettu vähän jatkoa, ei nähtävästi muuten jumalalle kantaudu virrenveisuun hartaus. Näin ymmärsin kun näin tämän.
Mutta se olikin harhakuva sekä erehdys, kuten moni muukin asia, näissä kirkon asioissa. Se olikin ihan telemasto, maallisia viestejä näillä lähetellään.
Niin sitten päädyin tänne Kirkkolahteen.
Laiturissa kyltti, vieraspaikka.
Siinä se on, vene vieraspaikalla. Kävin vähän katsomassa paikallista kuuluisuutta, mölkyn ammattilaista. Minä en ollut koskaan ennen tavannut tämän lajin ammattilaista, nyt ihan omin silmin. Kärsivällisesti opetti minulle mölky saloja. Minä luulin että siinä jotenkin halolla tai kartulla lyödään kyykkää pitkin kenttää, niin että roikina käy. Mutta tämä olikin hienostunut peli ja harrastus.
Ei siitä mölkystä mitään tullut ammattilaista vastaan, hävisin 16-0.
Ei tule minusta mölkyn ammattilaista, tuskin edes harrastajaa. Tuskin edes sellaista kunnioitettavaa laivuriakaan. Kunhan seikkailen omaksi ilokseni. Kun matkat joskus loppuvat, niin jorinat ei jää jälkipolville kiusaksi. Hautakiveenkään ei kukaan laita että seikkailija.
Mutta Rymättylän kirkkoa teki mieli katsomaan, en ollut koskaan onnistunut sisälle pääsemään.
Enkä päässyt sisälle nytkään. Koronan takia kirkko näköjään suljettu, ainoastaan jumalanpalveluksen jälkeen pääsisi. Miksi korona ei tartu jumalanpalveluksessa, kun täysin palkein virsiä vedetään? Miten se korona tarttuu, jos pakana käy kirkossa katsomassa miltä näyttää? Suu kiinni vain kattoon tuijottaen. Mitähän tähän sanovat uskossaan vahvat vanhurskaat kirkon päättäjät? Olisi kiva vähän keskustella, onkohan jossain muussakin maallisissa ja kirkollisissa asioissa käynyt väärinkäsityksiä näillä uskon oppineilla?…
Kategoriat:Uncategorized|Kommentit pois päältä artikkelissa Kirkot kiinni
Aamulla nukuin myöhään, heräsin kyllä, mutta ei huvittanut nousta ylös. Lopuksi kyllä läksin kaupungilla käymään.
Fillarilla tietysti.
Kuljin tuota ojan laitaa.
Siinähän ne tärkeimmät, kirkkokin oli kiinni.
Oli aika lähteä kohti uusia seikkailuita.
Ohi tämän kombinaatin, hieno kombinaatti on kaupungilla.
Katselin pilviä.
Sekä vastaantulevia veneitä. Tässä veneessä on kyllä masto, en ole kuitenkaan varma onko se purjevene? Ei sillä kyllä purjeitakaan ollut paikallaan, koneella paahtoi hienossa sivumyötäisessä.
Tämä oli kyllä kova sana. Ilmiselvä hylky, siinä vain meni eteenpäin.
Purje vei minua hienosti, paahdoin tiukkaan vastaiseen.
Välillä joku hieno mökki vilahti ohi, tai siis minä livahdin mökin ohi.
Saarten välissä luovia, hienot on maisemat täällä.
Sitten osasinkin jo asettaa itselleni päämäärän, lähdenkin Seilin saarella käymään.
Tuossa tornissa on muuten Airiston linja valot, ei linjataulu, vaan kirkkaat valot. Sekä kalasääsken pesä. Sekä pesäkamera. Yritin katsoa vauhdissa, onko kalasääski kotona.
Ei ollut petolintu pesässään, kylläkin joku ihme linssilude keekoili taustalla. Mikä lie laitapuolen luovija, esittelee auringossa valkoista purjettaan. Ei pysy kaidalla väylällä, luovii elämän karikoiden välillä. Kaikkia rajatapauksia niitä vapaana liikkuu.
Meinasin ensin mennä tuonne Asemalaiturille, oli liian paljon veneitä.
Joten tulin tähän kirkkolaiturille käymään.
Tässä oli tuollainen kioski/kahvila, kysyin pitääkö maksaa jos vain käy kääntymässä saaressa? Ei tarvitse, yöpyminen on maksullista.
Se oli hyvä, tuo maksu oli kyllä aika kova. Viimeksi kun kävin niin kirkkolaiturissa sai ilmaiseksi olla. Pois sellainen ilmainen norkoilu on saatava, kova hinta päälle niin talous pelastuu.
Olen joskus käynyt tässä kirkossa, yöllä. Tulin syysyöllä tuohon rantaan ja kävelin kirkolle, ovet olivat auki.
Ovessa oli tuollainen lappu. Suljettu koronan takia, sinne kuitenkin pääsee kun lähtee 9 euroa maksavalle tutustumis käynnille. Kyllä nyt jotain kusetetaan koronan varjolla.
Miten korona tarttuu kirjossa jos yksin menee, miksei se tartu näissä maksullisissa kiertokäynneissä.
Eikä tartu saaren kioskeissa eikä ravintoloissa. Nähtävästi raha suojelee tarttumiselta, anna mun kaikki kestää. Uskooko ihmiset kaikki mitä niille kerrotaan? Nettiin voi kuka tahansa pistää mitä tahansa, pitääkö kaikki uskoa? Kannattaisi vähän miettiä itsekin.
Läksin vähän mieli mustana, lippalakki silmillä kävelemään.
Tielle oli pantu tuollaisia esteitä.
Ne oli tehty köyhälle vaivaiskansalle. Tuosta ei kävelykepin kanssa mennä. Keppi solahtaa rakoon ja vaivainen kaatuu turvalleen. Tässä sopii vain sellaiset rahamiehet rinta pystyssä kulkea. Kaikki on viritetty bisnestä varten.
Oli tuollainen varoitustaulu, varoittelivat joistain oudoista ympäristötyypeistä.
Yhteen sellaiseen outoon ympäristö tyyppiin oli törmätäkin, onneksi huomasin ajoissa tuon laitapuolen kulkijan. Sillä oli perin outo katse kun painoi menemään kuin hirvi vesaikossa.
Olin saanut tarpeekseni tästä hapatuksesta. Katsoin kartasta, tuossa Kirkkolaiturin (742) yläpuolella oli sopiva lahti. Lähden sinne.
Tässä ankkurissa. Kirkkolaiturissa ei hullujen eikä spitaalisten haamut häiritsisi yöuntani. Päinvastoin, ne varjelevat untani. Bisnesmiesten rahanahneet haamut saa yöllä näkemään painajaisia….
Kategoriat:Uncategorized|Kommentit pois päältä artikkelissa Bisnesmiesten riivattu saari.
Aamulla heräsin ajoissa, ajattelin että tempaisen moottorilla kunnes tuuli nousee. Ajattelin mennä Õro saarelle. Ei kun köydet irti ja kone käymään. Nostin ankkurin ja panin pykälän silmään.
Käänsin tästä vaihdekeppi/kaasukahva masinasta lisää kierroksia koneeseen. Mitään ei tapahdu, moottori käy tyhjäkäyntiä. Mitäs nyt? Perskuta kaasuvaijeri poikki.
Toisesta vetäisemällä lisää kaasua, toisesta nyöristä kun vetää niin tyhjäkäynnille. Vähän kuin ohjakset. Purjeveneessä on skuutit, moottorilla ohjakset. Vai voisiko näitä myös kutsua moottorin skuuteiksi? Skuutista kun vetää niin yleensä vauhti kovenee, jos ei liikaa vedä.
Siitä sitten saariston läpi samalla soitellen firmoille, mistä uusi vaijeri. Volvoliikkeessä olisi ollut, hintaan 97 euroa. Jatkoin soittelua, Paraisilta löytyi vähän pidempi vaijeri. Nokka kohti Paraisten kaupunkia.
Poikki se on. Paraisilta ostin myös vaihdevaijerin, yhteensä 53 euroa. Vaijereiden katkeaminen pahahassa kohdassa voi olla paha juttu.
Niiden paikalleen laitossa oli vähän suurempi homma.
Moottorista piti jopa polttoainesuodin ottaa pois että sopi ruuveja kiertämään.
Tälläinen hieno tapahtuma kuulemma Hangossa, kannattaa pysytellä kaukana. Muutenkin näkee sellaisia hulluja esityksiä täällä suomen rannikolla väylillä. Sitten jos on oikein hullujen kokoontumis ajot niin kyllä on hullua ja hulluja riittää.
Aamulla satoi vettä, vedentulo taukosi ja silloin on oikea hetki lähteä. Pitäisiköhän ottaa tuohon firmaan yhteyttä? Hoitaisivat talous asioitani, voisi sen puoleen kevyin mielin purjehtia.
Ei kun köydet irti ja menoksi, kevein mielin. Sinne jäi Hanko.
Joku kertoi saunassa, että tämä on suomen suurin vierassatama. En tiedä.
Tässä Tulliniemen kohdalla purjeet ylös ja matka jatkuu.
Ohi tämän luonnonsuojelu alueen, siellä on suuret autokentät.
Kaikki oli vastaantulijoita kun läksin Hangon läntiselle.
Silmä erotti paljon enemmän veneitä kuin kameran linssi, kaikku tulivat myötäiseen.
Paitsi tämä katepillari ajoi ohitseni.
Siinä tyylin näytteitä.
Tätä vähän ihmettelin, siinä oli 2 tutkaa, jotain satellittiantenneita, suuria tutkaheijastimia ja kaikkea mahdollista käkkyrää.
Aloin lähestyä Hiittistä.
Tässä otin purjeet alas, olin tuonne laituriin menossa. Näytti jotenkin oudolta.
Jo se oli pitänyt yhteyslaituri purkaa pois. Kai ne oli mökkiläiset kateuksissaan valittaneet että se on vanha ja vaarallinen, pitää hävittää. Kateeksihan se mökkiläisellä tulee, kun näkevät joidenkin ilmaiseksi jossain laiturissa kiinni olevan. Vanhahan se oli, mutta huonompiakin on nähty.
Mieli mustana läksin pois.
Läksin seuraavaan lahteen, pari kalliota piti kokeilla, ennenkuin löytyi se oikea.
Siihen köytin veneen kiinni. Odotan milloin mökkiläinen tulee sanomaan, että hänen mökkinsä on lahden toisella rannalla. Mökkiläiset on välillä tiukkapipoista porukkaa.
Vastaan että kyllä minä ymmärrän että olet pakkotyössä mökillä ja kyllähän se harmittaa, kun toinen liikkuu tuulen lailla huolettomana paikasta toiseen. Pane kardiinat kiinni ja mene perunakellariin odottamaan, huomenna olen jossain muualla…
Kategoriat:Uncategorized|Kommentit pois päältä artikkelissa Hajottivat laiturin, perskuta
Tuollaista näytti päivän epistola. Vastaista Hangon suuntaan.
Katselin että tuuli alkaa nousemaan. Halusin lähteä heti, koska jos tuuli nousee keulan puolelta ja olen yksin lähdössä, on vaara että keula osuu naapuriveneeseen. Ei se mitään riko vain herättää nukkuvat ylös.
Kello oli kyllä jo 7, mutta unikeot nukkuvat vielä. Minä irroitin keulaköydet, vedin poijuliinalla itseni pois veneiden välistä ja sitten vasta kone käyntiin.
Sinne jäi satama nukkumaan, jälleen kerran. Tuo satama on muuten rauhoittunut, siellä oli illalla hiljaista. Kukaan ei kännipäissään huutanut ja meuhkannut. Ihan kiva oli, mutta olen jotenkin niin levoton sielu, etten jaksa olla paikallani.
Heilautin vielä kättäni, kurvatessani kallion taakse. Ajattelin jos joku kuitenkin sattuu heräämään.
Tuuli oli vastainen koko matka, siitä vain sitten moottorilla. Vaikka mielipuuhaani on ihmetellä miksi joku ei purjehdi vaikka hyvä tuuli, tässä on aina valmis selitys. Täytyy vaikka akkuja ladata.
Mitenkäs tämä hyvässä myötäisessä näin tuli moottorilla? Jostain olen kuullut että katamaraanit on hyviä purjehtimaan?
Vastaan tuli kymmeniä veneitä, suurin osa kuitenkin purjeella.
Kuten tämä, laiva on hieno kuin taulu.
Raa’an päälle on pari miestä kiivennyt raakapurjeita kerimään kokoon. Tässä on miehet rautaa, todellista toimintaa.
Sitten osa on näitä, sanonko mitä. Takaa vain kohti, suora suuntauksella. Mietin että mihin suuntaan alkaisin väistämään? Jos väistän väärään suuntaan ja tämä kuitenkin herää ja alkaa väistää samaan suuntaan. Hyppäänkö mereen? Ajaako se päälleni kun olen meressä. Hyppäänkö hyttiin piiloon? Jos se ajaa perään niin jäänkö nalkkiin veneen sisälle. Otin vinssin kahvan ja ajatteli että heitän kahvan ikkunasta läpi. Väisti se kuitenkin eikä ajanut perääni. Tervehti iloisesti kädellä heilauttaen. Minä puin nyrkkiä takaisin. Minä muistan sen äijän naaman, jos kohdataan laiturilla joskus, niin tönäisen mereen. Jämpti on niin.
Mitäs noista väliä, senkus vetelevät niin paljon kuin sielu sietää. Kun pysyvät jollain järkevällä etäisyydellä.
Minä vetelin tuota sisempää 5 ja 3 metrin väylää. Olisi pitänyt mennä tuonne ulos luovimaan. Jostain syystä en kuitenkaan mennyt. Vaan vetelin koneella vastaiseen.
Yksi erikoinen purje oli yhdessä veneessä. Spinaakkerin näköinen, lentävä purje ilman puomia. Tuollainen ilmaläppä edessä, pitää nähtävästi oikeassa asennossa. Mistähän tuollaisen saisi?
Aikomuksena oli ensin vetäistä ohi Hangon kaupungin, tuttava soitti ja kertoi olevansa Hangossa. Otinkin suunnan Hankoon, en ole aikoihin täällä käynyt.
Aallonmurtajan aukosta sisään. Täällä ei aallot vello, saa keulaköydet laitettua paikoilleen.
On täällä veneitä, on myös paljon tyhjiä kohtia.
Tuosta löydin hyvän kohdan, samanhenkistä porukkaa. Jotenkin tämäkin satama on rauhoittunu., Joskus vuosia sitten kun kävin täällä saunassa, oli sellainen kilpalaulanta kuka oli kovimmassa myrskyssä ollut. Nyt oli vain pari äijää saunassa, ihailtiin ikkunasta avautuvia maisemia. Kehuttiin että hyvät maisema ja hyvät löylyt. Hyvä kun tulin käymään täälläkin…
Kategoriat:Uncategorized|Kommentit pois päältä artikkelissa Sataman saunassa