Aamulla heräsin ajoissa, ajattelin että tempaisen moottorilla kunnes tuuli nousee. Ajattelin mennä Õro saarelle. Ei kun köydet irti ja kone käymään. Nostin ankkurin ja panin pykälän silmään.
Käänsin tästä vaihdekeppi/kaasukahva masinasta lisää kierroksia koneeseen. Mitään ei tapahdu, moottori käy tyhjäkäyntiä. Mitäs nyt? Perskuta kaasuvaijeri poikki.
Tottuneena viritysten tekijänä panin nyörin ruiskutusvivustoon.
Toisesta vetäisemällä lisää kaasua, toisesta nyöristä kun vetää niin tyhjäkäynnille. Vähän kuin ohjakset. Purjeveneessä on skuutit, moottorilla ohjakset. Vai voisiko näitä myös kutsua moottorin skuuteiksi? Skuutista kun vetää niin yleensä vauhti kovenee, jos ei liikaa vedä.
Siitä sitten saariston läpi samalla soitellen firmoille, mistä uusi vaijeri. Volvoliikkeessä olisi ollut, hintaan 97 euroa. Jatkoin soittelua, Paraisilta löytyi vähän pidempi vaijeri. Nokka kohti Paraisten kaupunkia.
Poikki se on. Paraisilta ostin myös vaihdevaijerin, yhteensä 53 euroa. Vaijereiden katkeaminen pahahassa kohdassa voi olla paha juttu.
Niiden paikalleen laitossa oli vähän suurempi homma.
Moottorista piti jopa polttoainesuodin ottaa pois että sopi ruuveja kiertämään.
Lopuksi sain kaikki paikalleen.
Sekä työkalut pois.
Matka jatkui, ohi lounasiviitan.
Sekä koillisviitan, hyvin ollaan kartalla.
Lopuksi saavuin tällaiseen kivan näköiseen kaupunkiin.
Tuossapa tyhjä kolo minulle.
Paikan nimi on Pargas Parainen.
Siinä venesatama.
Kävin vähän kävelemässä kaupungilla, olinko väsynyt, vai miksi ei oiken saanut fiilistä?
Olihan täällä kaikki tarvittava, myö oja kaivettu läpi kaupungin. Ei tämä nyt kyllä oikein Emajõen tunnelmaa saa.
Kaupunki on kuuluisa yhdestä asiasta. Helvatin suuri monttu, josta kaivetaan tuollaista kiveä.
Että Pargas…