Moolokin kita meressä

Että saavuin tänne rautatieasemalle. Täältä lähtevät junat.

Aseman edessä on höyryveturin pyörät, tai siis koko akseli jätetty muistoksi.

Näyttää täällä Turussä päin olevan niin että veturit vetää turkuun päin ja takaisin työntää junan hännästä.

Siinäpäs ärhäkän näköinen veturi. Se lähti Tampereen suuntaan, minä läksin Helsinkiin päin.

Siinä sitä sitten mennä posotettiin, yläkerroksessa.

Matkalla oli kulttuurimaisemaa, näiden pallomiesten leikkikenttiä.

Sitten Helsinki, alta pari tuntia matkantekoa ja jo ollaan pääkaupungissa.

Kävin katselemassa pääkaupungin nähtävyyksiä. Tämä oli hieno, sähköinen tavarankuljetus fillari. Kyllä saa paketti kyytiä, jos kyljessä ei lue Posti niin voi vielä löytää perillekin.

Suunnistin nostureiden mukaan, Hietalahden kautta Länsisatamaan.

Länsiterminaali T2, vilkas paikka kun laiva tulee tai lähtee.

Kun ei ole just laivan aika, on aika hiljaista. Kun laiva tuli, unohdin kuvata, katselin vain haltioissani.

Läksin takaisin samoja jälkiä. Tämä on asematunnelista, on pitänyt aidata penkki ja laittaa kyltti. Asiattomilta oleskelu kielletty. Olen joskus odotellessani tuossa istunut, nähtävästi istuminen katsotaan asiattomaksi aina.

Juna painaa 120km tunnissa yhteisellä matkalla kohti Turkua takaisin.

Tälläisiä liikkuu. Lana vuokraveneitä.

Tätä minä kuvailin Fõrin kannelta. Nämä posottavat suoraan fõrin keulaan, ei osunut kun fõri jarrutti. Veneen vuokraukseen ei tarvita minkäänlaista osaamista eikä kokemusta. Voisi vuokran antaja edes lähtiessä sanoa että väistäkää sitä ketjulossia. Ei silti, on niitä muitakin sääntöjä olemassa vesiliikenteessäkin.

Tuollainen moolokki on tuossa laiturin päässä, maailma pelastuu.

Meriroskis.

Oli se muutaman roskan onnistunut löytämäänkin, enimmäkseen kyllä levää. Kumma kapine, pumppu joka siivilän alta pumppaa vettä, jotta roskat voi pudota tuohon aukkoon. En ole varma pelastaako se maailman…

Kategoria(t): Uncategorized. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.