Ihmeellistä jorinaa

Aamulla hätkähdin ja heräsin piippaukseen. Älypuhelimestani oli äly kadonnut.

Puhelin ilmoitti minulle että tervetuloa viroon. Sitten aloin miettiä unenpöpperössä, että missä maassa minä sitten olen.Tulin siihen tulokseen että virossa, tai kuten eestiläiset ja melkein kaikki muutkin kutsuvat tätä maata, eestissä. Sitten mietin miksi puhelin minut toivottaa tervetulleeksi tänne? No sitten alkoi lanttu leikkaamaan. Puhelimessa on eestin ja suomen sim kortit. Suomalainen vaihtoi johonkin toisen operaattorin verkkoon ja toivotti samalla tervetulleeksi. Sinänsä olen tänävuonna ollut eestistä pois yhden käden sormilla laskettavat päivät.

Vettä sataa, hyvä juttu.

Nurmikot tykkää vedestä ja aivan villiintyvät kasvamaan. Kesä on tulossa, minäkin olen päässyt kesälaitumille.

Kävin satamakapteenia jututtamassa, tämä kysyi että olenko merkannut milloin moottorivene on tullut?

Katso, tuoolainen vene, perässä pieni suomenlippu . Enhän minä mitään ollut huomannut, ehkä jonkun suomalaisen jolla saaremaalla kesämökki.

Veneet on vähän kummalliseksi mennyt. Tämä on yhden kuressaarelaisen kummipaatti. Oli ostanut sen ruotsista kuulemma. Perässä 2 kpl perämoottoreita, 300 hevosta/moottori. Äijä on kuulemma jotain majoitustoimintaa kehittelemässä tuonne Abrukan saarelle. Pyyhkässyt pari kertaa tuota kaivettua ojaa näytösluontoisesti. Tuo on sellainen paatti että täydellä vauhdilla se kanava käy kyllä ahtaaksi. Nyt ovat laittamassa siihen 6 solmun rajoituksen, äijä on pahana. Mitä tuollaisella sitten voi tehdä jos ei kaahata?

Kumma kapine.

Sateenkaari vei sateen mennessään, meillä paistaa aurinko.

Ensimmäinen asuntovaunu suomen kilvissä on saapunut, kevään merkki.

Taidan laittaa rattaan säkkiin.

Pariin päivään on tullut kuressaaressa mittariin yli 50 km.

Alkaa tuo rengaskin kulumaan, pitäisiköhän tätä ajamista vähän rajoittamaan? Tulee kalliiksi kumit ja niitä on vaikea löytää.

Liput liehuvat komeasti, on tullut aika nostaa purjeet. Vihreät poliitikot ovat kyllä ajatelleet rajoittaa purjehtimista veroilla. Haittavero purjeveneille. Kuulemma sen tuulen voisi käyttää paremmin tuulimyllyissä, eikä haaskata turhanpäiväiseen kruisailuun ja keikistelyyn purjeilla….

Utuinen aamu Kuressaaressa. Joissain veneissä on suomenlippu, muttei ne suomalaisia ole. Ihan paikallisia vain ovat, suomi on näköjään mukavuuslippu maa.

Ulkona on näköjään 13 kraadia lämmintä.

Veneessä on lämmin. Tai eihän 13 kylmä ole, mutta se on sumussa kostea. Naftalla toimiva lämmitin puhaltaa lämmintä kabiiniin.

Minäpä aloin keittämään ärjyä aamucappucinoa, pieleen meni. Kaasu loppui balloonista.

Olinhan minä tähänkin varautunut. Kaasua oli samanlainen pullo varalla, se vain tilalle.

Jopas alkoi tuli loimottaa keittiössä.

Kaivoin tämän vauhtipyöräni esille säkistä, lähden hankintamatkalle.

Otin tuon sporttikelloni ja panin ranteeseen ja lähdin kuntoilemaan. Minä en ole kehityksen kärryiltä tipahtanut ja jälkeenjäänyt, vaan olen mukana ensimmäisten joukossa käyttämässä älylaitteita. Kyllä nyt kunto nousee kun tuosta katsoo menoa.

Keskustaan on tullut 10km/h nopeusrajoitus. Monet näkyi ihan sitä 10 ajavankin.

Minä vetäisin rattaalla kaksinkertaista nopeutta tuohon näyttölaitteeseen.

Luulin pääseväni valokuvaan ja saavani poliisilta maksua vastaan kuvani, mutta ei. Tuli vain tuollainen suupielet alaspäin naama. Minä olisin kuvan laittanut seinälle ja vanhana muistellut ja kaikille esitellyt ylinopeuttani fillarilla.

Vanhuus ei tule yksin.

Lopuksi saavuin jälleen tänne Saare gaasi asemalle. Sieltä saa kaasua omaan pulloon tai sitten hyllistä myyvät pullon. Irtonaisena kaasua ei saa.

Äijä löi balloonin vaakaan ja töräytti pönttöön 3kg kaasua. Näiden itsetäyttäminen on kielletty, enkä ole varma tuonkaan luvallisuudesta. Siinä on se vaara että tuuppaa kaasua pöntön täyteen. Kun se lämpiää niin se halkeaa jos ei ole paisuntavaraa jätetty. Kyllä ammattimiehet kuitenkin sen osaa täyttää. 8 euroa kiitos ja näkemiin.

Nyt on kaasut turvattu pitkäksi aikaa.

Satamakapteenikin oli ilmestynyt työmaalla käymään. Tämä että riemu nähdä jälleen, minä että myös. Juttelimme pari tuntia niitä näitä. Oskari on mukava mies, meillä riittää juttua vaikka kuinka.

Kaupungilla ei näkynyt yhtään suomen kilvissä autoa.

Kahvilat ovat tyhjillään.

Kutsukylttejä on laitettu olemattomia turisteja houkuttelemaan. Oleme avatud, ootame teid. Turistit, tulkaa suurten rahojenne kanssa, teitä odotetaan…

Minä heräsin vähän kello 5 jälkeen, oli aika lähteä.

Että heippa vain Kuivastu. Tulen vielä takaisin, tiedän sen.

Tõll posotti määrätietoisesti, emme olleet samoilla kursseilla.

Näyttää että aamulla kello 6 on sellainen harvinaisempi tilanne. Piret ei ole vielä liikkeellä vaan on yön ollut kuivastussa minun kanssani. Tõll tulee samaan satamaan. Ne tavallisesti aina kohtaa siinä väinämeren keskellä, kun sivuuttavat toisensa. Nämä eestin vägilased.

Mina tempaisin purjeita ylöspäin.

Horisontti keinahti jälleen matka asentoon ja alkoi meno maittaa.

Liivinlahti, kotilahti. Hyräilin mennessäni saaremaan valssia ja pistin menemään. Soitin huvikseni Kuressaaren satamakapteenille, Oskarille. Kysyin että tiedätkö että olen tulossa? Kertoi että Kuivastusta olivat soittaneet ja kertoneet että nyt se tulee. Oskari sanoi että ei jouda odottelemaan, laittaa minulle suomenlipun salkoon että on kotoisampi tulla.

Lupaili sääukot kovia sateita, ei ollut paha. Välillä vähän sateli, mutta ei ollenkaan kovasti.

Sitten alkoi Kuressaari lähestyä. Hyvä että on karttaplotteri, siitä vain viivaa myöten eteenpäin.

Tuollaistahan se on kartalla.

Ruopattua ojaa eteenpäin.

Joku joskus puhellut että mikäs tässä, hiekkapohja jos eksyy väylältä. Onhan täällä paljon hiekkaakin, mutta kyllä nuo kivet on väylältä tuohon penkkaan nostettu. Tulee äkkipysäys jos tuollaisen posottaa.

Luonnon äänia ja haisua. Paljon lokkeja vastassa.

Viimeiset viitat vielä ja olen perillä.

Liput liehuvat komeasti.

Ja olihan siellä se Oskarin lupaama siniristilippu tuon sinimustavalkean vieressä. Olen löytänyt jälleen kotiin….

Tuollaista lupaili eestin ilmaennustajat. Oli aika lähteä.

Olin muuten ensimmäinen vieras tänävuonna tässäkin satamassa. Että ei jäänyt ketään laiturilla lähtöä vilkuttamaan.

Sinne vain tyyneen, luotan että tuulikin vielä nousee.

Troolarit seisoo jöröttää laiturissa, ohi vain.

Rohukylässä Leiger myös jöröttää laiturissa, Tiiu on tienaamassa.

Tuulikin oli noussut, iso ylös.

Fokka vetää ja isopurje tuuppaa.

Välillä ihan hyvääkin kyytiä.

Aika vastaista vain on tuuli. Tietysti joku sanoo että minne tuuli vie, mutta näyttää että joka toinen päivä pitäisi kääntyä takaisin. Ei tässä vielä takaisi käännytä. Ja jos niin käy niin tehdään täyskäännös ja edetään jälleen.

Vesikin on jo lämmennyt, ei hohkaa enään niin kylmää.

Ilma taas vaihtelee, välillä 20 välillä muutama aste.

Oli muuten piirivalvekin kytiksellä, odotin että tulevat tutustumaan jälleen. Mutta ei, tyytyivät tarkkailemaan tilannetta. Kai ne kiikarilla katsoi, että siinä se lippalakki äijä taas mennä viilettää. Luovia vetää oikein sydämen pohjasta Väinämerellä, on kuin kotomerellä konsanaan.

Lopuksi aloin olla perillä, Piret kävi kylkeään näyttämässä.

Eipä ole tungosta täälläkään. Soittelin aiemmin satamakapteenille, kertoi olevansa kotona, tulee jossain vaiheessa käymään. Oli kovin mielissään kun soitin, kertoi että ei ole vielä ketään vierasta käynyt.

Paikallisten veneitä oli 2 vedessä.

Rannallahan näitä seisoi, hyljätyn näköisiä ovat.

Kai tuokin takaisin veteen taas nostetaan, mastoa siinä ei ole. Tai on, mutta ei taida kestää purjehdusta.

Jokunen luovi ja perillä.

Että sellaista Väinämerellä…

Niin se aurinko nousi idästä. Pilviä taivaalla ja taivaanrannassa oli auringon nousun kohdalla pilvetön kaistale.

Minä lähdin kaupungille katsomaan nähtävyyksiä kun kerran täällä olen. Piispanlinna on yksi niistä.

Sekä kerrostalo, sen yläkerrassa on vesitorni, tai sellainen vesisäiliö.

Lähdin seuraamaan ratakiskoja, osaan kävellä kiskojen välissä korvat tarkkana kuunnellen.

Mutta eihän nämä kiskot enään mihinkään vie, ne loppuvat tähän.

Tästä eteenpäin vanha ratapohja on Läänemaan tervise tee. Eli sellainen jalka ja fillarireitti.

Asemalla seisoo myös tälläinen masiina. Näyttää venäläiseltä höyryveturilta, muttei ole. Tämä masiina on tehty Saksassa 1943 vuonna ja jäänyt neuvostoliittoon sotasaaliiksi. Eipä liiku tämäkään.

Jos täältä haluaa pois niin vaihtoehdot ovat: taksi, bussi tai purjevene.

Turboahdin kiekaisi falsetissa, kun MK reisi bussi lähti vetämään kohti itää.

Minä jatkoin askareihini, olisi paljon tehdä, mutten ole työhullu. Jätän isommat myöhemmäksi.

Otin saalingista tuon eu viirin risan alas.

Kylläpäs se olikin kulunut. Tuulta ja aurinkoa nähnyt.

Hienolta näyttää.

Varmaankin nuo paikallisetkin kohta nostavat veneensä vesille.

Panin fillarin kasaan ja heitin keulapunkkaan.

Haapsalussa tuli fillaroitua reilu 60 km.

Olen vähän ajatellut että jos lähdenkin.

Niin teenkin, lähden eteenpäin….

Hienohan Haapsalu on, oikein hieno kaupunki.

Tässä Haapsalun suuri keksijä, tohtori Ka Hunnius. Keksi sellaisen asian kuin mutahoito, se olikin hyvä keksintö. Kyllä tässä Haapsalun lahdessa mutaa riittää. 1800 luvulla ei ollut lääketiede sillä tasolla kuin nykyjään. Uskoivat kovasti merenmudan parantavaan voimaan. Voisin lyödä vetoa, että jos nyt tutkittaisiin ei sillä moneenkaan sairauteen ole mitään positiivista vaikutusta. Voipi olla että on paremminkin myrkyllistä sellainen haiseva merimuta. Mutta uskossa on hyvä elää ja uskoa vaikka mudan parantavaan voimaan.

Kaupunkihan on täynnä kaikenlaisia hotelleja ja mitä lie mutahoitoja turisteille. Nyt ei kyllä niillä mene hyvin. Suunnilleen kaikki on suljettu. 2 suomen rekisterissä autoa olen päivän mittaan huomannut. Tosin jos vakituiseen täällä elää, ei ole järkeä suomen rekisterissä pitää autoa.

Kyllähän Haapsaluun kannattaa tulla, ja kaukaa tullaankin normaali aikoina.

Tämä vene nimeltä Old Lady ei varmaankaan kovin kaukaa tullut meloen.

Tästä kuljin ohitse, siinä talossa oli kyltti että satamakapteeni asuu siinä. No se on kyllä Veeteede ametin satamakapteeni. Elikä suomeksi jotenkin valtion vesiteiden satamakapteeni. Ei tämän Grand Holm sataman satamakapteeni. Eikä se veeteede satamakapteenikaan siinä asu, se on sen toimisto.

Kommunisti aikaan, eli eestiksi nõukka ajal, oli hyvä mennä jonoon jos sellaisen näki. Jos oli jono, se tarkoitti että jotain hyvää oli tarjolla. Minä menin heti jonon jatkoksi.

Ja kas, niinpäs olikin hyvät kalat. Heti ostin niitä.

Hyvä ruoka, jälleen.

Vetelin jalgrattaalla ympäri kyliä, yhtäkkiä tuli hieno kukan tuoksu nenään. Tuomi kukkii. Jos nyt ei ole vielä saanut venettä vesille, eikä ole kesän rientoihin lähtenyt alkaa kohta olla myöhäistä. Vielä huonommin menee niillä joilla ei ole edes venettä hankittu, kaukainen kangastus vain mielessä. Elämä pitää elää silloin kun siihen on mahdollisuus….

Kävin vielä vähän juosta kirmaisemassa Dirhamin rannalla.

Hiekkaa ja tuulen tuivertamia mäntyjä.

Ja paljon käpyjä. Joskus lapsena tuli paljainjaloin juostua metsässä Nyt vanhemmiten jalat on tullut huonommiksi, käpy sattuu jalkapohjaan niin että huuto pääsee. Kävyt on jotenkin muuttunut kovemmiksi. On tyydyttävä vain kengät jalassa kävelemään, tai tarkkaan katsomaan mihin astuu.

Tuli lähdön aika, kävin vinkkaamassa satamakapteenille että olen lähdössä. Tämä kun näki minut ovella, niin kysyi sovittelevasti: ”Oletko Jukka lähdössä.” Eilen kun tulin niin tuli vähän sanomist,a kun olisi taas pitänyt paperilappuseen kirjoittaa kaikki tiedot. Kieltäydyin ja sanoin ettei ole prillejä, kirjoita vaan ihan suoraan siihen satamakirjaasi. En voi sietää komentelua. Minäkin sovittelevasti että olisinhan minä voinut siihen valkoiseen paperiin ne nimet ja numerot voinut laittaa, mutta luulin että osaathan sinäkin kirjoittaa. Nauroimme ja tämä toivotti uudestaan tervetulleeksi. Kai tällä oli hermot tiukalla kun koko talven odotellut että kun tulisi joku kylään ja kun tulee niin vittuilee tullessaan.

Tempaisin purjeen nostonyöreistä purjeita ylös ja läksi.

Minä jatkoin tätä ikuista kierrostani pitkin Baltian rannikkoa.

Vauhti vaihteli 3,5-7 solmun välillä. 3,5 kn vauhdissa horisontti on melkein vaakatasossa, 7 solmussa alkaa kokka kohista ja maisema kääntyy matka-asentoon.

Autopilotti vie ja salaatti maistuu. Aurinko paistaa lämpimästi poskeen.

Välillä reitin varrelle sattui kepukoita, jotka näyttivät mistä väylä kulkee.

Tässä Haapsalun lahdella soitin satamakapteenille, olen tulossa, onko tilaa? On on tilaa, pane vene mihin tahdot.

Rantautumisen hetkellä tuuli nousi, kuten usein käy. Pukkasin veneen aisapaikalle, siihen on helppo tulla.

Kävin vielä juttelemassa satamakapteenin kanssa, sanoi tervetuloa, maksa kun jaksat.

Rantautumisen kunniaksi kylmä Ukrainen alkoholiton olut.

Ja jäätelö tietenkin. Purjeveneet liikkuvat auringon, tuulen ja jäätelön voimalla vaikka maapallon ympäri.

Aamulla Lohusalun satamaan tuli talonmies. Kävin miehen kanssa juttelemassa, kertoi olevansa yleismies. Tekee sähkötöitä, huoltoa ja mitä vain tarvitaan. Kysyin että oletko myös talvella täällä? Kertoi olevansa. Koko orkesteri on kesät talvet töissä. Vartiomies joka on kopissa ja tuli vastaan on 24 tunnin vuoroissa, tämä yleismies jantunen käy päivätöissä. Sitten aamulla tulee myös satamakapteeni istuksimaan ja johtamaan työpöytänsä ääreen. Ennen kuulemma oli 2 yleismiestä sekä siivooja. Nyt ei ole enään kuin yksi kunnossapitäjä.

Kyllähän siinä yhdelle miehelle vauhtia riittää kun vaikka näitä vessan hanoja vaihtaa.

Näyttää laituria olevan vieraille 60 metriä. 3 metriä leveitä sopii sitten 20 kappaletta, leveämpiä vähemmän.

Noille vakipaikalla olijoillehan ei tarvitse muuta palvelua kuin lasku lähettää. Uskomaton homma, kesät talvet töissä henkilökunta. Kai tätäkin eu tukee sitten oikein suurilla rahoilla.

Katselin karttaa, tässä ollaan.

Tuonne on matka.

Tuosta vierestä viistetään.

Ei kun menoksi, heilautin kättä koko orkesterille. Jäivät odottelemaan seuraavaa pysähtyjää että saisivat palkan tienattua.

Purje ylös ja hiphuraa.

Silloin tempaisi tuuli purjeeseen, horisontti keinahti vinoon ja tuuli tuiversi hiuksia ja ulisi korvissa.

Olihan täällä muitakin, tankkeri matkalla Paldiskiin.

Tuonne se kiersi niemen taakse satamaan. Minä panin menemään nuoruuden innolla, tai siis tuuli vei minua.

Merivesi oli jo 9,2 asteista.

Kajuutassakin yli 22 kraadia.

Tässä Põõsapean niemen kärjessä soitin Dirhamiin että olen sitten tulossa. Satamavahti sanoi että tervetuloa.

Satamassa ovat tehneet vähän ruoppaustöitä, hirveä kasa hiekkaa.

Vanha ponttoonilaituri on rannalla, uutta rantamuuria on rakennettu satoja metrejä. Toimistosta tuli 2 miestä vastaan, toinen oli satamakapteeni. Sanoivat että pitäisi laittaa suuren laivalaiturin kylkeen paatti. Ei perskuta, se on 2 metriä korkea laituri. Pitäisi kiivetä niitä autonrenkaita ylös. Kieltäydyin ja vein veneeni tuonne. Sanoivat että aamulla tulee ruoppaaja, kerroin lähteväni pois kun se tulee.

Täällä Dirhami, tässä jälki sinne

Kesä on saapunut Piritaan, lämpötilat nousivat kerralla sopiviksi.

Turisteja oli tullut satamaan kärryillään, aika ankea leirintäalue kyllä. Eikä ole muita palveluja kuin vessa jossa käsienpesu allas.

Ryhdyin selaamaan karttojani. En ole tullut laskeneeksi montako karttaa minulla on. Se kasa painaa ainakin 10 kiloa, suurin osa löytötavaraa. Tai sitten almuja.

Eckeröline pisti aamulla pökköä pesään kylmään pannuun, vähän lykkää ekosauhua.

Tuossa iltapäivällä kun sain lopuksi köydet irti oli Tallinnan matalalla tuulet suunnasta 180 ja nopeuksia toistakymmentä.

Isopurje tempaisten melkein ylös, eka reivi kyseessä.

Fokka myös ylös, sitten mennään taas. Fokka kiiltää, vesi roiskuu purjeeseen ja se on aivan vettä valuva.

Minä kaikkosin satamasta aika kyytiä, sinne jäi Pirita seljän taakse.

Näin ennen lähtöä satamakapteenin, vihjaisin että tulen vielä takaisin. Kerroin että laitan veneen johonkin vieraspaikalle. Tämä että muistaa kyllä veneeni, laita mihin vain.

Ilma oli hieno, tuulenpuuskat vain oli aika repiviä. Eipä näkynyt kuin yksi työvene matkalla.

Lopuksi alkoi määränpää olla lähellä. Soitin satamakapteenille kiusallani ja kysyin onko satamassa tilaa. On tilaa sanoi, tule vain.

Tai ei nämä ole satamakapteeneita. Nämä on satamavahteja. Istuvat tuolla tornissa 24 tunnin vuoroissa, 7 päivää viikossa, 365 päivää vuodessa. Ihmettelin mitä te teette talvella? Vahtivat satama alaa kuulemma.

Äijä kävi hakemassa suomenlipun ja nosti salkoon. Kertoi että olen ensimäinen ulkomaalaisella veneellä tänävuonna. Yksi eestiläineinen vene oli kuulemma viikonloppuna ollut.

Että tuollainen taipale,. Yhdellä reivillä, kahdella luovilla perille…

Juna on laitettu kuntoon ja pöllejä vaihdettu sitten viimenäkemän.

Kävin vähän seikkailemassa.

Ajattelin että löydän täältä jotain mielenkiintoista. Tälläisissä rappioromantiikan paikoissa on mielenkiintoisia asioita.

Vanhoja merimiinan kuoria. Missähän se Petkan trotylikätkö muuten on? Tämä kehui purkaneensa miinoja. Trotyli sulaa kun miinan laittaa kiehuvaan veteen, sitten se valuu ulos miinan sisältä. Petka kertoi löytäneensä ja tyhjentäneensä useampiakin.

En minä trotyliä tarvitse, mutta tälläistä minä olenkin etsinyt. Ydinkäyttöinen, strodium 90 voimanlähteenä käyttävä majakan paristo. Kuori on vähän jo kärsinyt, mutta kyllä se vielä tuntuu toimivan. Tuntuu lämpimältä kädellä koitettaessa, eli potkua on vielä akussa. Siitä tulee hyvä akku veneeseen. Parempi strodium akku on, kuin mitkään muotimiesten litium akut.

Tuolla niitä lojui metsässä, otin vain yhden mukaani.

Oli siellä käynyt muitakin etsijöitä kaivelemassa. Mitä lie löytäneet?

Katsoin että nyt on aika lähteä saaresta. Tuulta on kohtuullisesti.

Läksin taipaleelle, suuntana Tallinna. Seikkailut tässä vain ihan kotivesillä.

Fokka ylös ja taas mennään.

Aika vastaista on, yllättävän hyvin pelkällä fokallakin liikkuu.

Siitä takaisin Piritan satamaan. Navakka sivutuuli rantautua, olisinhan minä yksinkin pärjännyt, mutta toiselta laiturilta tuli äijä auttamaan. Minä olin tämän kanssa kättä heilutellut kun olimme toisiamme nähneet. Nyt ensimmäisen kerran satuttiin jutulle. Tämä sanoi että tuli apuun kun tietää millaisia haasteita on single hand purjehtijalla. Single hand tarkoittaa yksikätistä, mutta purjehdus termeissä se on yksinpurjehtija. Tämä mies oli tuplasti single hand purjehtija. Tällä ei ollut vasempaa kättä.

Tämä oli purrellaan lähdössä Prangliin, minä tarjouduin apuun, väitti ettei tarvitse apua. Sanoin että kun sinä tahdoit minua auttaa, et voi kieltäytyä minun avustani.

Mies kertoi asuvansa purjeveneessään kesät. Kertoi merkanneensa minut viimekesänä, mutta että sitten olin pois lähtenyt. Mukavan tuntoinen mies, täytyy käydä juttelemassa kun kohtaamme.

Naapuri veneilijöiltä oli keulapurjeen nostin katkennut ja sitä yrittivä yksipäivä vaihtaa. Minä olin jo katsellut omaa nostintani, mutta ajattelin että menee vielä. Kun näiden touhua seurailin, päätin itsekin vaihtaa jo nyt.

Siitä se lähtee, olen tottunut pleissaaja.

Vähän jäi lyhyeksi nostin. Tuollalailla ompelemalla ja teippaamalla siitä tulee hyvä.

Ruokapaikat oli pari kuukautta kiinni, nyt saa onneksi jo syödä. Sailors home.

Hyvä ruoka, parempi mieli.