Tuollaista lupaili eestin ilmaennustajat. Oli aika lähteä.
Olin muuten ensimmäinen vieras tänävuonna tässäkin satamassa. Että ei jäänyt ketään laiturilla lähtöä vilkuttamaan.
Sinne vain tyyneen, luotan että tuulikin vielä nousee.
Troolarit seisoo jöröttää laiturissa, ohi vain.
Rohukylässä Leiger myös jöröttää laiturissa, Tiiu on tienaamassa.
Tuulikin oli noussut, iso ylös.
Fokka vetää ja isopurje tuuppaa.
Välillä ihan hyvääkin kyytiä.
Aika vastaista vain on tuuli. Tietysti joku sanoo että minne tuuli vie, mutta näyttää että joka toinen päivä pitäisi kääntyä takaisin. Ei tässä vielä takaisi käännytä. Ja jos niin käy niin tehdään täyskäännös ja edetään jälleen.
Vesikin on jo lämmennyt, ei hohkaa enään niin kylmää.
Ilma taas vaihtelee, välillä 20 välillä muutama aste.
Oli muuten piirivalvekin kytiksellä, odotin että tulevat tutustumaan jälleen. Mutta ei, tyytyivät tarkkailemaan tilannetta. Kai ne kiikarilla katsoi, että siinä se lippalakki äijä taas mennä viilettää. Luovia vetää oikein sydämen pohjasta Väinämerellä, on kuin kotomerellä konsanaan.
Lopuksi aloin olla perillä, Piret kävi kylkeään näyttämässä.
Eipä ole tungosta täälläkään. Soittelin aiemmin satamakapteenille, kertoi olevansa kotona, tulee jossain vaiheessa käymään. Oli kovin mielissään kun soitin, kertoi että ei ole vielä ketään vierasta käynyt.
Paikallisten veneitä oli 2 vedessä.
Rannallahan näitä seisoi, hyljätyn näköisiä ovat.
Kai tuokin takaisin veteen taas nostetaan, mastoa siinä ei ole. Tai on, mutta ei taida kestää purjehdusta.
Jokunen luovi ja perillä.
Että sellaista Väinämerellä…