Ihmeellistä jorinaa

Läksin jälleen aikaisin joka aamuiselle aamulenkille, rattaalla tietysti.

Kiertelin pieniä hiekkateitä kohti Roomassaarta.

Lintu torni, sieltä voi käydä lintuja bongaamassa.

Kaislikossa näkyi paljon lintuja, toisella puolella näkyi linnan siluetti.

Neuvostoliiton aikaisia bunkkereita. Silloin jo pelkäsivät että nato hyökkää maahan. Naton rajat olivat rauhallisia, ei ollut ongelmia. Muilla rajoilla oli välillä, nekin neuvostoliiton itse aiheutettuja ongelmia.

Roomassaaressa kävin tälläistä katsomassa. Suomen numeroissa, Rigmoor, kotisatama Houtskär. Tänne oli tuotu lepositeisiin riippumaan.

Pumppu painaa vettä ulos samaa kyytiä kuin raoista sisään vuotaa.

Roomassaaresta vetäisin Nasvaan.

Ja siitä vielä eteenpäin.

Kivoja fillari maisemia.

Silloilla on tarkkaa, pitää kieltää kalastus ja hyppääminen. Mitä siitä nyt tulisi jos veteen hyppäisi tai kalastaisi?

Aina vain eteenpäin.

Saavuin autiolle leirintä alueelle. Kyllä siellä henkilökuntaa oli, asiakkaita ei.

Ihan kivan näköinen paikka.

Autio on.

Kävin vähän rantoja kävelemässä.

Laineen jäljet on hiekassa, nyt myös jalanjäljet.

Läksin takaisin Kuressaareen, vilkutin naapureille kun lähtivät eteenpäin.

Sinne lähtivät, Pieksämäelle sanoivat menevänsä. Eipä taida kuitenkaan paatilla mennä. Oskari läksi kotiinsa, taas kyseli että jos näen veneitä niin jos otan ne vastaan. Lupasin.

Saksalaisia kuulemma piti tulla, tuli Liettualaisia.

Tuli oikein 2 kappaletta. Kiittelivät minua, kerroin olevani suomalainen. Yksi näistä kertoi käyneensä ahvenanmaalla ja Hangossa. Minä kysyin että onko teidän kotipaikka Klaipeda. Mies naurahti iloisena, sanoi itse olevansa Klaipedasta, veneen kotisatama on Nida. Kerroin olleeni Klaipedassa monta kertaa, en yhtäkkiä muista edes kuinka monta kertaa. Viime kesänä viimeksi.

Aamulenkki rattaalla Vikerkaaren, eli sateenkaaren laitaa.

Siitä kaartaen Tuulen tielle.

Lentokentästä, pahkasikojen pesästä ohitse. Yksi karavaanari kertoi käyneensä fillarilla lentokentällä, ei kuulemma jaksanut ylämäkeen polkea satamaan. Epäili että oli kaukana Roomassaari.

Minä tälle karavaanarille, ei siellä ole minkäänlaista mäkeä. Ei sitten yhtään.

No kaukana kuulemma on. Minä ettei ole kaukana, yksi suora ja olet kohdalla.

Minä että ei siitä ole kuin kullin luikaus. Uskovainen karavaanari vähän pahoitti mielensä. Näytin kuvaa ja kerroin että kullimäe on suomeksi haukkamäki. Mutta ei auttanut enään, miehen mielikuvitus rikkoi keskustelumme.

Tämä kuva on tullut aiemminkin kuvattua ja julkaistua.

Panin kuvan ja jutun siksi että tänään on Leinapäivä, surunpäivä. Tänään on tämä päivä. Muistetaan 1941 14 kesäkuun kyyditettyjä, 1949 maaliskuun kyyditettyjä. Neuvostoliiton ilmavoimien, ruotsiin pakenijoiden mereen hukkumisia Teloitettuja ja vankileireillä kuolleita. Taisteluissa eestin puolesta kuolleita. Se on pitkä lista, jokaisella eestiläisellä on suvussa kokemuksiä tästä.

Korutonta kertomaa. Ehkä tämän takia Eestiläisillä on ollut toisenlainen käsitys Natosta ja Venäjästä kuin suomen tähän astinen näkemys. Ovat kovan koulun käyneet ja oppineet. Suomessa entistä presidenttiä myöten on vähän outo näkemys ollut. Kuulemma Viro on tottunut neuvostoliiton aikoina kollektiiviseen turvajärjestelmään, neuvostoliiton hajottua sitten hakeutuneet natoon sen takia. Virolaiset vähän, tai oikeastaan paljonkin loukkaantuivat siitä puheesta. Ei ollut kuulemma turvajärjestelmä, se oli miehitys. Myös itsenäisyyspäivää juhlitaan eri otteella kuin suomessa, on kokemusta olla miehitetty maa. Suomen kokemus oli olla suomettunut.

Laitetaan vielä tällainen kuva, ei ole ihan tavallinen kivi.

Se on viljakuse kivi. Siinä saa hedelmällisyyttä kun taikoo jyviä hyvään satoon. Sitä myös kävivät laskettelemassa miehdet ja naiset persmäkeä, jopa sai viljakusta. Tämäkin hedelmällisyyden alttari on ihan siinä Kullimäe vieressä.

No pistetään tämäkin. Kävin täällä tällaisessa ruokalassa syömässä.

Ruoka saa ihmiset jonottamaan. Hyvä ruoka ja sopivat hinnat ja annokset.

Täällä pitää tilata pieni annos. Tämä on se pieni. Jos erehtyy tilaamaan suuren annoksen, se on tappavan suuri. Jos väkisin vetäisee suuren niin kaatuu tajuttomana pöydän alle. Hintaa tälle ”pienelle” annokselle tuli 3,9 euroa. Hyvä ruoka…

Aamulla, parhaimpaan aikaan kaikki vain nukkuvat. Minä nousin vieteriukkona ylös.

Lähdin vetämään kuin viimeistä päivää. Eihän sitä koskaan tiedä koska se viimeinen päivä on, jokainen päivä pitää elää kuin viimeistä päivää. Eihän se sitä tarkoita että meidän jälkeen vedenpaisumus, mutta tehdään mitä huvittaa.

Tyyni aurinkoinen ilma meneillään.

Kierrokset vain nousevat tappiin, kun jätkä panee rattaalla suoraa.

Kävin täällä Roomassaaressa ihmettelemässä. Täällä on vähemmän veneitä kuin aiempina vuosina. Sl nosti hintoja, samoin tosin Kuressaaren keskustan satama. Mutta keskusta jäi muutaman kympin vuodessa halvemmaksi ja veneitä siirtyi sinne.

Portitkin olivat tehneet. Eipä täällä varkaita paljon kyllä ole Saaremaalla. vetäisin takaisin Kuressaareen.

Tein veneeseen pientä huoltoa, korsteenista vuosi vettä sisälle.

Katselin kun pari pahkasikaa teki temppuja taivaalla. Muutaman päivän jo lennelleet ja harjoitelleet.

Näissä on aika repivä ääni. En ole koskaan aiemmin näitä nähnyt pahkasikoja, eli näitä A10 Thunderbolt lentokoneita. Lentokoneen pääase on konetykki. Tykkiä ei ole asennettu lentokoneeseen, vaan lentokone on rakennettu tykin ympärille. 7 putkinen tykki ampuu minuutissa 3900 laukausta. Kone kehitetty jo 1972, 50 vuotta vanhaa rautaa, vielä on kova sana.

Oskari läksi kotiinsa, sanoi että jos olet satamassa ja jos huomaat jonkun tulevan ota vastaan. Ei tänne ketään näytä tulevan

Kävin aamulla aikaisin vielä tiluksia tarkastamassa. Mikäs punainen se siellä luuraa?

Eestin mansikka. Ainoa oikea. Kreikan tai Espanjan ei ole mitään. Niitä ei oteta edes ilmaiseksi. Jätin marjan pensaaseen ja jätin pöydälle lapun että antakaa ottolapselleni mansikka.

Sitten tulikin jo kiire. otin elektrirattaan läheltä telineestä ja kävin vielä repun hakemassa kotoa. Sitten mentiin niin että elektrit vain vinkuu.

Tartu bussijaam.

Ihmisiä oli jo odottamassa bussia.

Nysse tuli. Go bussin linja 149. Tartu Viljandi Pärnu Lihula Kuivastu Orissaare Kuressaare reittiä kulkeva bussi.

Ei tämä Luxille vedä vertaa. Vanhemmat bussit, ei tietokonetta ei kahvia, hinnatkin korkeammat kuin Luxilla. Mutta kyllä tämä mukavampi on kuin kävellä, tai omalla autolla.

Niin vie Go bussi minua läpi kesäisen Eestin. Hyräinen hiljakseen hyvää mieltäni, olen elossa matkalla eteenpäin.

Virtsun satamassa bussi pysähtyi, odotimme lauttaa muutaman minuutin. Sitten Saaremaan suuri poika, Töll saapui.

Laivalla on kiivas tahti. Ihmiset autoista ulos, portaita 3 kannelle. Nälkäiset jonoon ja ei nälkäiset muutenvain istumaan.

Täällä ymmärretään tälläistä tavallista kulkijaa. Lautasellinen ruokaa siihen viipale uunilihaa ja salaattia. Yhteensä 6 euroa. Koitappas käydä lentokentällä syömässä. Lentokentät on tehty bisnesmatkustajielle hinnat sen mukaiset. Mitäs väliä se jos firman luottokortilla maksaa, mutta kun omasta taskusta maksaa vähän tökkää.

Kohtasimme tämän Saaremaa kangelase Töllin naisen, Piretin.

Siitä se sitten ristely on ohitse ja Kuivastu satama edessä. Matka jatkuu.

Matkusti jälleen bussilla tänään melkein 6 tuntia yhteensä, mieli levänneenä saavuin Kuressaaren satamaan. Kävin satamakapteenia tervehtimässä. Alkoi vihjailla että voisinko illalla vähän katsella, pari purjevenettä pitäisi tulle. Olenhan minä satamakapteenina, mikäs siinä.

Sieltä niitä veneitä lykkää, toivotin tervetulleeksi Kuressaareen. Autoin köydet kiinni, kerroin että tuossa on suihku huoneen koodit ja sitä rataa.

Aamulla jälleen työmaalle. Hullujenhuoneessa vielä nukkuvat, eivät ole irti päässeet.

Mutta siitä aletaan pikkuhiljaa valmistautua turneeseen.

Ihmisiä kulkee, mutta harvakseltaan. On hiljaisempi päivä.

Minulle jäi aikaa seikkailla. Kävin Rakveren linnoitusta katselemassa.

Ihan vain ulkopuolelta, ovet olivat kiinni näin aamusta. Ajattelin tulla myöhemmin, mutta se sitten jälleen jäi.

Tämä on Tarvas, se on Rakveren sympoli. Suomen kielestä se sana on hävinnyt käytöstä. Viron ja suomenkieli on pettävän saman kuuloisia, sanojen merkitykset sitten ovatkin erilaisia. Pistetään vaikka sellainen, että voin jollekin ostajalle sanoa että: ”Sa ei pea raha raiskama.” Suomeksi tarkoittaa ettei pitäisi rahaa tuhlaamaan, tai haaskaamaan.

Poliisit olivat teltassaan. Läksin kyselemään että mitä te myytte? Kuulemma jakavat neuvoja. Jos lähdet metsään, mitä pitäisi olla mukana ja miten varustautunut. Kompassi olisi hyvä, juomaa ja vähän evästä. Ladattu puhelin ja taskulamppu ja pilli. Joutuvat välillä kyllästymiseen asti etsimään syksyllä sienestäjiä ja muita.

Yksi laitapuolen kulkija, nuori mies tuli olut lasin kanssa ostoksille. Minä että pliis, pysy kauempana. Tulee tupenrapinat kun kaadat oluen pöydälle. Tämä, kovasti rapistuneen näköinen mies tempaisi kerralla sen sahdin tapaisen huiviin. Alkoi kysellä että jos tuollaisen hatun ostaisin. Minä että herra on hyvä ja kokeilee. Katsoi peilistä ja sanoi että minä otan tämän. Minä perin yllätyin, tavallisesti sen oloiset ei rahojaan ainakaan tuollaiseen laita. Osti lakin, kääntyi ja alkoi ihmisille selittää että minä ostin tämän tuon suomalaisen teltasta. Ihmiset vähän hämmästyivät, en jäänyt minä sanattomaksi. Julistin suureen ääneen että näette, hattu tekee herrasmiehen. Kävi kyllä miestä vähän sääliksi, oli huonossa jamassa.

Tälläinen annettiin myytäväksi. Ihmiset alkoivat nauraa ja sanoivat että se on Potsattaja. Minä ihmettelin että mika ihmeen Potsattaja. Oli kuulemma Neuvostoliiton aikaan lasten suosikki. En minä ole koskaan neuvostoliitossa elänyt. Internetistä löysin videon. Se laulu on minun mieleeni, kertoo matkustamisesta ja siitä miten minuutit katoavat eivätkä koskaan tule takaisin. Ystävyydestä ja oikeastaan maailmanfilosofiasta. Vaikka onkin vain lastenlaulu.

Sitten karavaanit ja asiakkaat saivat tarpeekseen. Suomalaiset läksivät suomeen, myyjät häipyivät omille teilleen raskaan työn tehneinä. Minä pääsin kotiin, nukun vähän ja otan repun pykälään ja hyppään bussiin…

Tänään tempaistaan.

Aletaan lyödä telttoja pystyyn ja pöytiä telttaan ja pöydille tavaroita.

Kävin tuolla Aqva spaassa vähän vakoilemassa.

3 suomalaista bussia seisoi span parkkipaikalla. Se oli hyvä merkki, suomalaiset ovat hyviä asiakkaita. Suomalaisilla on rahaa taskuissa ja ostomeininki. Siitä kun vähän vielä ärsyttää niin iskevät kuin hauki särjen kimppuun. Hyvä ettei sormesta pala lähde kun nakkaa. Eihän 3 bussiin nyt niin paljon ihmisiä sovi, mutta kiva jutella suomalaisten kanssa.

Tiedätkö milloin Rakvere sai kaupunkioikeudet. Tottakai tiedän. 12 kesäkuuta 1302, juhlimme sitä joka vuosi suurella juhlalla. Ne juhlat kestävät viikon ja ovat nyt meneillään.

Kuvassa Rakveren linnoitus. Rauniot vain jäljellä.

Ja sitten, hetki on lyönyt. Ihmisiä alkaa hortoilla etsivän näköisenä. Vähän kun sivusta ohjaa oikealle tielle niin nakkaa.

Tämän hetken kuuma artikkeli on tuollaiset pehmolelut. Siitä kun vähän kehuu, että on kuule hyvä kissa. ei pissaa nurkkaan ja ei lähde karvaa. Se kehrää kun otat sen poskea vasten. Kissa etsii uutta kotia, ostaisitko sen? Ja katso, kissoja oli muutama säkillinen, sinne ne häipyvät uuteen kotiin.

Sitten vielä minulle annettiin tuollaisia hanhia muutamia. Ne on vähän haastavampia myydä. Mutta kun oikein yrittää niin lähtihän ne myös maailmalle. Varottelin ostajia, pidä siitä huolta. Jos laiminlyöt hanhea se lentää takaisin minun luokseni. Sitä rataa koko pitkä päivä. Kovaa suunsoittoa, mutta olen tähän jotenkin harjaantunut. Sitä hetkeä kun ihmisiä alkaa kokoontua kuulemaan myyntipuheitasi, sitä hetkeä ei saa hukata. Muuta kuin lisää löylyä vaan, lisää ja lisää, kyllä täältä pesee.

Koittihan se viimeinkin kovan päivän ilta….

Teimme viime syksynä siilille talvipesän. Ei siili meidän vaatimatonta talvipesää ollut kelpuuttanut. Missä lie kyyhöttänyt talven?

Nyt kesällä siili tuli sitten nähtäville, vähän laiha oli siili. Karkuun tahtoi omille teilleen, minä laitoin siilin pahvilaatikkoon rauhoittumaan.

Lapsi ilahtui niin kovasti kun siilin näki. Kävimme siilille Gourmet kissanruokaa ostamassa sekä vähän juustoa annoimme sekä vettä.

Hienost porsliini lautaselta siiliä syötetään. Siili söi uskomattoman paljon, nälissään oli. Vettä joi päälle.

Sitten otti vielä nokkaunet pahvilaatikossa. Sen jälkeen muuttui vähän levottomaksi, alkoi etsiä pois pääsyä. Laskimme siilin pihalle. Johonkin se jälleen lähti, pieni kulkija.

Niin lähdin minäkin, täyteen lastatulla autolla kohti Jõgeva kaupunkia. Siitä vielä eteenpäin kohti Rakveren kaupunkia.

Eestiläistä maalaismaisemaa.

Rakvere kaupunki, Kastanja katu. Huomenna alkaa tapahtua, luulen..

Juhannus ruusu kukkii. Kesä on.

Minä kävin lapsen hakemassa tarhasta.

Piha on täynnä lapsia, näköjään tuntevat jo minut. Alkoivat jupista jotain ja osoittelivat sormella minua kun tulin portista sisälle. Siitä liikkuvasta mehiläispesästä alkoi yksi juosta kohti, kun hengen hädässä pisteli menemään. Kävin juttelemassa vähän opettajien kanssa. Kertoivat miten on mennyt ja niin edespäin.

Kävimme vähän Emajõgea katsomassa. Hieno joki. Rannalla oli parissakin kohtaa jehovan todistajat vartiotorni lehtiensä kanssa töissä. En tiedä kuinka moni ryhtyy sitten jehovaksi, kun näkee jehovan seisovan joen rannalla? Minusta tuntuu että se on kuin lakritsan syönti, se on opittava lapsena. Aikuisena sitä ei osaa aloittaa.

Ajamme lapsen kanssa rattaalla, muistelemme Saaremaan laineita. Juttelemme että onki pitää ostaa ja päästä jälleen Saaremaalle. Vähän luulen että lapsen vanhemmat saa kuulla siitä niin monta kertaa, että lupaavat jälleen Onun kanssa matkalle. Purjehtiminen on jäänyt vähän vähemmälle tänä kesänä. Autoa on pitänyt käydä pelastamassa muutamaan otteeseen. Nuori mies tarvitsee vähän apuani, tässä elämän alkutaipaleellaan ja minä haluan auttaa. Yhdet markkinat vielä ja sitten lähden, bussilla ensialkuun…

Hienohan tuo pensas aita on, tulee suora kun aita on suora.

Pensas lähtee alusta vinoon, tekee kaaren puun kohdalla ja on sen jälkeen keskeltä paksumpi. Milläs tämän leikkaan suoraksi. Antaa olla. Naapureille näytetään parempi puoli.

Minulle tuodaan, tai sitten käyn tarhasta hakemassa pienen pojan. Tämä on niin kiinni minussa. Puhua höpöttää että lähdetään purjehtimaan Kuressaareen, mennään rattaalla ajamaan, mennään leipää ostamaan, loikoillaan taas nurmikolla ja katsellaan pilviä.

Mennään katsomaan onko pöntössä eläviä.

Kuunnellaan kuuluuko poikasten ääni pöntöstä. Kuuluuhan sieltä ja talitiainen käy kurkkimassa.

Minulle jäi välissä vähän aikaa. Elektrirattaat on taas toimivat. Tempaisin sellaisen ja kävin asioilla.

Kotikaupunkini Tartu. Naapurit usein kysyvät minulta että miten voin tietää niin paljon Eestin ja Tarton historiasta ja menneistä vuosikymmenistä? Olen kiinnostunut siitä. Jos tietää historian ja sen miten tähän on päädytty, voi siitä vähän päätellä tulevaisuuttakin.

Ennätän takaisin ennenkuin lapsi herää päiväuniltaan…

Kävin täällä kasvitieteellisessä puutarhassa. Paljon oli oppaita huutelemassa mikä on mikä ja tahtoivat näytellä kasveja ja kertoa niiden hyvistä puolista. Vähän perunoita ostin.

Sain auton Aleksandrin hoidosta takaisin. Teki kyllä huolellista työtä. Kertoi vaihtaneensa laakeripuslan ja hiiliharjat ja puhdistaneensa. Se tämän apulainen joka irrotti startin olikin sitten vähän toisenlainen. Auton ruori oli aivan musta, rasvainen. Oli ajanut käsiä puhdistamamatta auton ulos. No lähtihän se tärpätillä. Palkitsin itseni kanansiivillä.

No olihan siellä yksi sika saslikki myös.

Soitin tuttavalle että tuo pensasleikkuri, akkukäyttöinen Makita. Hyvä peli, hiljainen ja kevyt.

Täytyy ensi kerralla olla sitten huolellisempi, tuosta tuli aivan vino. Etureuna menee hienosti kun lauta aita on tukena. No minä olenkin paremmin merimies, en puutarhuri…