Kävin aamulla aikaisin vielä tiluksia tarkastamassa. Mikäs punainen se siellä luuraa?
Eestin mansikka. Ainoa oikea. Kreikan tai Espanjan ei ole mitään. Niitä ei oteta edes ilmaiseksi. Jätin marjan pensaaseen ja jätin pöydälle lapun että antakaa ottolapselleni mansikka.
Sitten tulikin jo kiire. otin elektrirattaan läheltä telineestä ja kävin vielä repun hakemassa kotoa. Sitten mentiin niin että elektrit vain vinkuu.
Tartu bussijaam.
Ihmisiä oli jo odottamassa bussia.
Nysse tuli. Go bussin linja 149. Tartu Viljandi Pärnu Lihula Kuivastu Orissaare Kuressaare reittiä kulkeva bussi.
Ei tämä Luxille vedä vertaa. Vanhemmat bussit, ei tietokonetta ei kahvia, hinnatkin korkeammat kuin Luxilla. Mutta kyllä tämä mukavampi on kuin kävellä, tai omalla autolla.
Niin vie Go bussi minua läpi kesäisen Eestin. Hyräinen hiljakseen hyvää mieltäni, olen elossa matkalla eteenpäin.
Virtsun satamassa bussi pysähtyi, odotimme lauttaa muutaman minuutin. Sitten Saaremaan suuri poika, Töll saapui.
Laivalla on kiivas tahti. Ihmiset autoista ulos, portaita 3 kannelle. Nälkäiset jonoon ja ei nälkäiset muutenvain istumaan.
Täällä ymmärretään tälläistä tavallista kulkijaa. Lautasellinen ruokaa siihen viipale uunilihaa ja salaattia. Yhteensä 6 euroa. Koitappas käydä lentokentällä syömässä. Lentokentät on tehty bisnesmatkustajielle hinnat sen mukaiset. Mitäs väliä se jos firman luottokortilla maksaa, mutta kun omasta taskusta maksaa vähän tökkää.
Kohtasimme tämän Saaremaa kangelase Töllin naisen, Piretin.
Siitä se sitten ristely on ohitse ja Kuivastu satama edessä. Matka jatkuu.
Matkusti jälleen bussilla tänään melkein 6 tuntia yhteensä, mieli levänneenä saavuin Kuressaaren satamaan. Kävin satamakapteenia tervehtimässä. Alkoi vihjailla että voisinko illalla vähän katsella, pari purjevenettä pitäisi tulle. Olenhan minä satamakapteenina, mikäs siinä.
Sieltä niitä veneitä lykkää, toivotin tervetulleeksi Kuressaareen. Autoin köydet kiinni, kerroin että tuossa on suihku huoneen koodit ja sitä rataa.