Aamulla jälleen työmaalle. Hullujenhuoneessa vielä nukkuvat, eivät ole irti päässeet.
Mutta siitä aletaan pikkuhiljaa valmistautua turneeseen.
Ihmisiä kulkee, mutta harvakseltaan. On hiljaisempi päivä.
Minulle jäi aikaa seikkailla. Kävin Rakveren linnoitusta katselemassa.
Ihan vain ulkopuolelta, ovet olivat kiinni näin aamusta. Ajattelin tulla myöhemmin, mutta se sitten jälleen jäi.
Tämä on Tarvas, se on Rakveren sympoli. Suomen kielestä se sana on hävinnyt käytöstä. Viron ja suomenkieli on pettävän saman kuuloisia, sanojen merkitykset sitten ovatkin erilaisia. Pistetään vaikka sellainen, että voin jollekin ostajalle sanoa että: ”Sa ei pea raha raiskama.” Suomeksi tarkoittaa ettei pitäisi rahaa tuhlaamaan, tai haaskaamaan.
Poliisit olivat teltassaan. Läksin kyselemään että mitä te myytte? Kuulemma jakavat neuvoja. Jos lähdet metsään, mitä pitäisi olla mukana ja miten varustautunut. Kompassi olisi hyvä, juomaa ja vähän evästä. Ladattu puhelin ja taskulamppu ja pilli. Joutuvat välillä kyllästymiseen asti etsimään syksyllä sienestäjiä ja muita.
Yksi laitapuolen kulkija, nuori mies tuli olut lasin kanssa ostoksille. Minä että pliis, pysy kauempana. Tulee tupenrapinat kun kaadat oluen pöydälle. Tämä, kovasti rapistuneen näköinen mies tempaisi kerralla sen sahdin tapaisen huiviin. Alkoi kysellä että jos tuollaisen hatun ostaisin. Minä että herra on hyvä ja kokeilee. Katsoi peilistä ja sanoi että minä otan tämän. Minä perin yllätyin, tavallisesti sen oloiset ei rahojaan ainakaan tuollaiseen laita. Osti lakin, kääntyi ja alkoi ihmisille selittää että minä ostin tämän tuon suomalaisen teltasta. Ihmiset vähän hämmästyivät, en jäänyt minä sanattomaksi. Julistin suureen ääneen että näette, hattu tekee herrasmiehen. Kävi kyllä miestä vähän sääliksi, oli huonossa jamassa.
Tälläinen annettiin myytäväksi. Ihmiset alkoivat nauraa ja sanoivat että se on Potsattaja. Minä ihmettelin että mika ihmeen Potsattaja. Oli kuulemma Neuvostoliiton aikaan lasten suosikki. En minä ole koskaan neuvostoliitossa elänyt. Internetistä löysin videon. Se laulu on minun mieleeni, kertoo matkustamisesta ja siitä miten minuutit katoavat eivätkä koskaan tule takaisin. Ystävyydestä ja oikeastaan maailmanfilosofiasta. Vaikka onkin vain lastenlaulu.
Sitten karavaanit ja asiakkaat saivat tarpeekseen. Suomalaiset läksivät suomeen, myyjät häipyivät omille teilleen raskaan työn tehneinä. Minä pääsin kotiin, nukun vähän ja otan repun pykälään ja hyppään bussiin…