Juhannus ruusu kukkii. Kesä on.
Minä kävin lapsen hakemassa tarhasta.
Piha on täynnä lapsia, näköjään tuntevat jo minut. Alkoivat jupista jotain ja osoittelivat sormella minua kun tulin portista sisälle. Siitä liikkuvasta mehiläispesästä alkoi yksi juosta kohti, kun hengen hädässä pisteli menemään. Kävin juttelemassa vähän opettajien kanssa. Kertoivat miten on mennyt ja niin edespäin.
Kävimme vähän Emajõgea katsomassa. Hieno joki. Rannalla oli parissakin kohtaa jehovan todistajat vartiotorni lehtiensä kanssa töissä. En tiedä kuinka moni ryhtyy sitten jehovaksi, kun näkee jehovan seisovan joen rannalla? Minusta tuntuu että se on kuin lakritsan syönti, se on opittava lapsena. Aikuisena sitä ei osaa aloittaa.
Ajamme lapsen kanssa rattaalla, muistelemme Saaremaan laineita. Juttelemme että onki pitää ostaa ja päästä jälleen Saaremaalle. Vähän luulen että lapsen vanhemmat saa kuulla siitä niin monta kertaa, että lupaavat jälleen Onun kanssa matkalle. Purjehtiminen on jäänyt vähän vähemmälle tänä kesänä. Autoa on pitänyt käydä pelastamassa muutamaan otteeseen. Nuori mies tarvitsee vähän apuani, tässä elämän alkutaipaleellaan ja minä haluan auttaa. Yhdet markkinat vielä ja sitten lähden, bussilla ensialkuun…