Ihmeellistä jorinaa

Ei sitä yötä kauan riittänyt.

Aurinko nousee ja purjehdus muuta kuin jatkuu. Liivinlahtea eteenpäin. Joku kysy eikö yöllä ole vaarallista. Ei se päivälläkään vaaratonta ole veneily, jos ei ole tolkku tallella.

Suomalaiset olivat jahdillaan jostain syystä tästä Aegnan vierestä kahden saaren välistä yrittäneet. Ei siinä ole väylää merkitty, on kylläkin muutama keppi. Matalimmillaan on 60 senttiä vettä.

Olivat kovin järkyttyneitä, jahtiin vuosi vettä sisälle. Kutsuivat hädissään apua että uppoamme ja matkustajat olivat paniikissa. No ei se syvälle tuohon uppoa. Polveen näyttää meripelastajalla vettä olevan. Nähtävästi tuollainen vehjes liikkuu ajatusta nopeammin, sitten tapahtuu.

Minä purjehdin aamu auringossa.

Sitten purjehdus jatkuu päivä auringossa. Muuta kuin matka jatkuu.

Kello 8 aamulla alkoi Kihnun satama näkyä.

Mastoja näkyy, tilaakin on kyllä paljon.

Tuohon laitan veneen aisan kylkeen. Täällä yön purjehdus viivana.

Pienet, tunnin kauneus unet ja sitten rattaan selkään ja hautausmaalle.

Lähdin etsimään, uskoin löytäväni. Hautausmaa on pieni, kyllä löydän.

Löysinkin. Kihnu Virve.

Tämä minun idolini kuoli viime joulukuussa, kunnioitettavan, 94 vuoden ikäisenä. Oikealta nimeltään Virve-Elfriide Kõster. Kaikille kuitenkin vain Kihnu Virve.

Valloittava ihminen, olen tämän kanssa keskustellut muutamaan kertaan. Positiivinen ja naurava. Ei ollut tyypillinen tähti, koppava nenä pystyssä. Virven kunniaksi laitan tähän linkin josta voitte kuunnella tämän kuuluisimman kappaleen. Kihnun saari on kokenut suuren menetyksen. Eestin kansa rakasti Virveä, minunkin piti oikein pari kertaa nielaista haudan ääressä. Tässä pieni video Virven hautajaisista, Virve oli itse suunnitellut ne. Hattu päästä…

Edellinen suuri Kihnulainen oli Kihnu Jõnn. Tämä kuoli 1913. Oli kertonut lähtiessään että tämän matkan vielä tekee metsäkapteenina, sitten lopettaa. Olikin viimeinen matka, ei päässyt takaisin. Tai pääsi lopuksi, 1992 tuotiin lopuksi Kihnuun ja haudattiin uudestaan.

Toiset lähtevät. Minä jään vielä Kihnu saarelle, vaikkei saari enään entisensä olekaan…

Markkinoiden jälkeen monen tunnin yöunet. Aamulla ajoissa kävin tuollaisen sähköpyörän telineestä ottamassa.

Sähkön avustaessa läpi tyhjän kaupungin. Näitä samoja rattaita on myös ilman sähköä. Ne on raskaita ajaa, rattaat painaa niin paljon ja huonossa kunnossa. Sähköllä mennään.

Bussijaaman vieressä on pyöräteline, ratas sinne latautumaan.

Vielä vilkaisu Emajõelle.

Lux Express olikin jo odottamassa.

Autot ovat 15 minuuttia ennen lähtöaikaa odottamassa ja ihmisetkin yleensä hyvissä ajoin paikalla. Harvoin ketään lähdön hetkillä kyytiin tulossa on.

Bussikuski tarkisti Lux kännykällä liput, minä näytin lippuni kännykästäni. Kuljettaja näki että olen Vip asiakas ja löi vesipullon kouraan. Sanoi paikka 27, tervetuloa. Palvelu on loistavaa.

Bussi lähti suunnilleen puolillaan. Juhannuspäivänä ei enään kulkenut ihmisiä Saaremaale. Huvikseni katsoin pari päivää ennen juhannusaattoa, kuinka juhannusaattona olisi sopinut. Ei olisi sopinut, kaikki Saaremaale bussit Tartosta ja Tallinnasta oli jo loppuunmyydyt.

Kahvia kävin automaatista ottamassa. Näyttää kuin vettä tulisi, mutta kyllä se kahvia oli. Ilmaista mutta ihan hyvää kahvia. Ei se samanlaista ole kuin suomalainen suodatinkahvi, mutta en enään sitä suodatinkahvia juokkaan.

Luen kirjaa, katselen kännykkää ja tietokonetta ja vilkuilen maisemia. Tässä ohitetaan Viljandin rautatie asemaa.

Pärnussa oli 10 minuutin tauko. Bussikuskit vaihtoivat ja tuore mies lähti vetämään kohti Saaremaata.

Laivassa kävin seljankat syömässä.

Merta katsomassa.

Merellä kulkee muitakin. Joku vanhanaikainen vetää purjeella Väinämerta.

Minä saavuin Kuressaareen. Kahta en vaihda. Lux expressiä ja Saaremaata. Oskaria kävin tervehtimässä, vaihdettiin kuulumisia.

Sitten alkoi maa polttaa jalkojen alla.

Nostin purjeet ja sitten lähti.

Sinne jää Kuressaari.

Aurinko laskee minä purjehdin. Olen kotimerellä, Liivinlahdella, jään odottamaan auringon nousua…

Illalla auringonpolttamalle nurmikentälle ja siitä se taas lähtee.

Telttoja nousee kuin sieniä sateella. Homma hoituu niin että autosta vähän tavaraa ulos että saa teltat autosta. Teltat pystyyn ja tavarat telttaan. Sitten kohta nukkumaan autoon, ilmapatjan päälle. Aamulla alkaa kova ralli kun myöhäisemmät tulevat ja alkavat töihin.

Kaikki alkaa olla valmista. Teltat on pystyssä ja kauppa esillä.

Heti kello 9 on jo ruokapaikatkin auki ja ihmisiä jo kohta syömässä.

Tämähän on nimeltään tynnyrimarkkinat. Gunnar, tuttu myyjä oli tehnyt oikein tynnyreitä myyntiin.

Oli tällä myös näitä tavallisempiakin puutöitä, kaappeja.

Slava Ukraina yhdistyksellä oli oma teltta. Keräsivät rahaa Ukrainan hyväksi. Minäkin kävin panemassa sinisen rahan purkkiin. Slava Ukraini. Sain vastaukseksi Heroyam slava, kuten tervehdykseen kuuluukin vastata.

Sain tuollaisen ranne nauhan. Kumista tehty ukrainan väreissä. Ja niin pieni että veri ei kierrä kädessä.

Orkesteri soitti juhannu musiikkia torvella.

Kansaa kulki ja osti. Minä aloin armottoman suunsoiton, sen minä osaan. Naurua riitti puolin ja toisin myyntitiskiä.

Nämä ihmeelliset kissan näköiset pötköt, menivät jälleen kuin kuumille kiville. Tuollainen suurempi oli 15 euroa. Huutelin ihmisille, olen itse opettanut sisäsiistiksi. Ei pissaa nurkkaan ja kehrää yöllä jos otat kainaloon. Ainoastaan kannattaa pitää siitä huolta. Jos tuntee olonsa hyljätyksi se voi paeta ja tulla takaisin minun luokseni.

Kuuma, pitkä päivä Avinurmen urheilukentällä.

Lopuksi kaikki ohitse. Teltat ja tavarat autoon ja taas kotiin. Teltta oli ihan pölyssä.

Vettä selkään telttaan.

Kaikki on valmista seuraaville markkinoille. Sitä ennen minä otan ja lähden vähän bussilla seikkailemaan. Lux Lux..

Siili kävi taas illalla pistäytymässä. Liikkui niin nopeasti ,ettei kuvaa ennättänyt ottaa.

Panin pensaan juurelle kissanruokaa ja vettä. Vettä oli yön aikana juotu ja ruoka syöty. Sitä en tiedä oliko naapurin kissa vai oliko siili.

Torilta ruokaa mukaan.

Sprotteja, Latvialaisia sprotteja.

Suomeksi kuulemma kilohaileja.

Sellaisenaan vähän öljyisiä syödä, leivän päällä hyviä.

Suto lastaten täyteen. Kaikkea maan ja taivaan väliltä.

Ajoitus oli oikea, auto lastattu juuri ennen kuin sade tuli. Koko kesänä ei ole satanut ja jälleen sataa.

Matka oli Avinurmelle. Peipsijärvestä vähän Rakveren suuntaan. Kurjia neuvostoliiton aikaisia kerrostaloja.

Alkaa Avinurmen tünnilaat. Tünni on tynnyri tai saavi suomeksi. Onkohan täällä joskus paljon saaveja myyty?

Siitä se taas alkaa, aletaan telttoja pystyttämään.

Auto tyhjäksi että pääsee autoon nukkumaan. Autossa on hyvä nukkua, ilmapatja täyteen kompressorilla ja siinä pehmeä lojua. Aamulla tempaistaan jälleen…

Tänään on vapaapäivä. Pienen järven rannalle uimaan. Minun tehtäväni oli opettaa 4 vuotiasta lasta uimaan.

Laiturin sisäreunalla uimme, ei tässä ulkoreunalla.

Tuollaiset pilvet varjostivat.

Tuolta tuli pari pisaraa vettäkin. Ei se mitään kastellut, mutta ajoi ihmiset ja meidätkin pois kotiin.

Ajattelin ottaa valokuvat kamerasta tietokoneeseen. Kummallisia kuvia, en minä tälläisiä ottanut? Ajattelin että lapsi on ottanut kameran ja kuvaillut. Mutta missä minun ottamani kuvat ovat? Ei niitä löydy, tilalle on tullut lapsen kuvaamat. Ei, kamera oli jotenkin seonnut ja miettinyt ennenkuin otti kuvan. En ollut katsellut kiireessä millaiset kuvat olivat ja tässä tulos.

No, otin pari kuvaa. Kävin uudemman auton ostamassa. Käytiin sitä yhdessä autohuollossa myyjän kanssa näyttämässä. Olikin tarkkoja kavereita tutkimaan. Pieniä vikoja löysivät, suurempia ei. Katsastuksen ensimmäinen kuukausi oli meneillään, käytiin viellä näyttämässä katsastuksessa. Sekin meni läpi, sen jälkeen kun lisäjarruvalon led paneeli vaihdettiin konttorin pihalla.

Nyt tuosta vanhasta pitäisi päästä eroon. Kuka haluaa Chryslerin. Toimii se ja katsastustakin syyskuun loppuun. Etujarrulevy kiero, edessä joku pusla lonksuu ja helmapelleistä kitillä paikattu läpireiät. Katsastusmies sanoi viimeksi, älä tuo enään tänne. Viimeksi pani leiman kun oli punertava seteli rekisteriotteen välissä.

Vähän kiire ollut, ei ole ennättänyt blogien kirjoitukseen keskittyä. Kunhan tonttuilen elämässä eteenpäin…

Peltoa pitää kastella, muuten mansikat kuivuu.

Satoa kertyy vähänlaisesti. Taisi kevään pakkaset viedä marjat.

Ei jaksa valokuvata.

Saksalaisia ja suomalaisia on vieraana Kuressaaressa. Taivas oli pilvessä ja pikkaisen vettä tuli välillä.

Vettä olisi kyllä tarvis, nurmikot kellastuu ja kuolee. Pari pietä kuuroa kastaa vain niin että asfaltilla huomaa, nurmikkoon se ei mitään auta. Vesi on lähellä, meressä. Ei sekään auta.

Rannan ruohot saa merestä vettä. Joutsenillekin riittää. Joutsenella 5 poikaa.

Porukkaa lähtee, saksalaiset pienellä veneellään

Sekä suuremmalla veneellään. Nämä olivat kuukauden täällä. Näillä oli pari vuotta vanha Saare paat. Tuolla Nasvassa näitä tehdään.

Suomalaiset vierestäni lähtivät. Lopuksi kaikki lähtivät, minä jäin vielä laituriin.

Kohta tuli nopeaan tahtiin useita veneitä tilalle. Latvialaiset Nautikatillaan viereeni, Kohta Oskari tuli huikkaamaan että panee suomalaiset toiselle puolen. Saksalaisia tuli. Mutta minä olin jo päättänyt lähteä.

Hyvästelin satamakapteenin, sanoin että tulen viikon päästä takaisin. Reppu selkään ja pistelin jalkaisin Bussijaamaan. Futuristinen bussijaama on rakennettu neuvostoliiton viimeisinä vuosina, olikos 1987.

Laituri oli tyhjä, bussit odottivat valmiina oikeaa aikaa.

Ensiksi tuli Tallinnan linjan auto. Ei huono, mutta kunniallinen toinen sija laadussa.

Sitten minun Lux Express, meillä on erityinen suhde. Tälle linjalle pannaan jo vähän enemmän maailmaa nähneet bussit. Kilometrejä nämä Luxit kyllä saa mielettömiä määriä, täytyisi joskus ihan käydä mittarista katsomassa.

Kyytiin vain. Alkumatkasta bussissa oli väljää, Pärnussa tuli melkein täyteen, Viljandissa viimeistä paikkaa myöten täys lasti.

Muutaman pysähdyksen taktiikalla Lux vetää. Ensimmäinen pysähdys Väinämeren ylitys.

Muuta kuin jonoon ja ruokaa.

Täällä ei ihmetellä. Laiva elää nopeaa tahtia. Ihmiset kyytiin, ruokaa eteen, lautaset tyhjäksi ja ihmiset ulos. Sellainen risteily minullekin kelpaa.

Puolessa välissä Toll tulee vastaan.

Uudet seikkailut odottavat.

Viljandiin tullessa auto käyttäytyi vähän oudosti. Teki moottorilla outoja jarrutuksia, kun kuski kaupungissa kaasua hellitti. Viljandista läksi 1 vaihde päällä, kierrokset nousi muttei Lux osannut suurempaa pykälää arpoa. Kuljettaja pysähtyi, kuulutti että vaihteistossa joku vika, sanoi soittavansa kysyvänsä apua. Teki mieli huutaa bussin takaosasta että sammuta moottori, avaa akkukytkin ja odota minuutti. En kehdannut, vaikka kuinka mieli teki. Ajattelin että jos ei saa kuntoon muutamaan minuuttiin, lähden viereen kertomaan. Kuski soitti johonkin, kohta sammutti moottorin, kohta bussi pimeni. Ja katso, kohta uudestaan käyntiin ja matka jatkui, vaihteistokin toimi normaalisti.

Kotiin vaikka yö tulisi, mikäs se eestin suviyönä on luxilla kiitää?

Aamulla heräsin ennenkuin oskari tuli. Minun vieressäni on suomalaisia. Sitten muutama saksan poika, viimeisenä Katariina Jee, eesti tüdruk. Läksin rattaalla jälleen polkemaan.

Tuonne vain kiellettyyn ajosuuntaan, se ei koske minua.

Hiekkatie on kiva ajella, kun ei autoja liiku. kun autoja liikkuisi niin tukehtuisi tomuun.

Näillä eestiläisillä oli kiva asuntovaunu. Tai nukkumavaunu. Tyylikäs.

Samat veneet Roomassaaressa. Tai enhän minä niitä sinänsä lukemaan tullut, vaikka Oskari kyllä kysyy, ketä siellä oli.

Lentokentällä oli suomalainen lentokone. Erikoisen näköinen. Olisiko 10 matkustajan vehjes.

Eteenpäin vain.

Aamulla on kiva, ihmiset nukkuvat ja on rauhallista.

Erilaisia maisemia.

Saavuin tällaiselle nurmikentälle jossa oli hiekka kuoppia.

Siellä oli rakennus jossa paljon invalidi kärryjä. Hyvä että invaliditkin pääsevät harrastamaan.

Sinne invalidit hurauttivat invakärryllään ja kepukalla maata huitoivat, niin että turve pölisi.

On heillä harrastus, seistä jököttävät ja palloa lyövät. Kirota kuulemma ei saa jos ohi lyö, se ei ole etiketin mukaista. Kyllä mölkky on sentään toista, mölkkymiehet on mölkkymiehiä, nämä jotain muuta.

Kyllästyin näihin keekoilijoihin, panin taas rattaalla menemään. Kotkanpojan tietä.

Kuressaaren piispanlinnassa oli meneillään Lossi päevad. Ei kun sinne.

Siellä oli opastettu kierros linnassa. Olen usein käynyt linnassa, mutta en opastetulla kierroksella. Se olikin hyvä idea. Kiertelimme 1,5 tuntia ja kuulin paljon historiasta ja pääsimme lukittujen ovien taakse.

Luurankoja ym. Vähän kyllä epäilen rekvisiitaksi. En kuitenkaan viitsinyt alkaa pilaamaan tunnelmaa.

Viikinkejä kävin tervehtimässä. Aikani juttelin yhden kanssa, lopuksi sanoi olevansa Tartosta. Minä kehuin myös olevani Tartlane. Tämä kysyi että mistä minä olen tartoon muuttanut, mistä kotoisin? Sanoin että arvaa. Sanoi että õ on kuin saarenmaalaisilla, sitten jotain outoa kuin Võru murretta. Kun kerroin olevani suomalainen, naurahti. Sanoi että vähän epäili suomalaiseksi, mutta ei oikein uskonut. Tämä viikinki oli kotoisin Rakverestä, oli asunut Tanskassa ja oppinut viikinkien asioita ja nyt tartlane.

Otin miekan käteeni ja pitelin. Viikinki kutsui minut mukaan tartoon heidän kerhoonsa. Heillä on kaikkea, demo taisteluharjoituksia ja esineiden tekoa. Se olisi kyllä hyvä harrastus. Lupasin miettiä asiaa. Kyllä viikinkinä oleminen olisi parempi kuin palloa lyödä kepukalla. Miekka kädessä tuntuu toiselta kuin keppi. Antaa voimaa.

Viikingit ei ollut kansa, viikingit oli elämäntapa. Ne viikingit eivät mihinkään hävinneet, ne lakkasivat olemasta viikinkejä kun elo tyyli muuttui….

Aamulenkki hiekkatietä Roomassaareen. Oskar tuli kun olin lähdössä satamaan ja kysyi missä saksalaiset suomen lipun kanssa veneellä? Minä en tiedä, voin katsella mennessäni.

Siellähän se oli saksalaisten vuokraama vene, liettuan poikien kanssa vierekkäin. Ei kyllä kannattaisi Roomassaareen mennä, se on karu paikka.

Roomassaareen tuodaan puita urakalla, jonossa kulkee tukkiautoja. Siitä ne puretaan pinoon ja nostetaan laivaan. Mitä lie kuitupuuta.

Tuollaista sahanpurua, vai puunkuorta myös lähtee suuria kasoja.

Sinne vain laivaan nostetaan. Pieniä ovat täällä laivat. Ei ole laiturikaan pitkä ja vedet matalia.

Lähdin rattaalla polkemaan huimaa kyytiä kohti lennujaamaa.

Tuollainen pörriäinen lähestyi. Se on Tallinnan lennukki, lentää 2 kertaa päivässä Tallinnasta Kuressaareen ja takaisin. Lähtiessä se on Kuressaaren lennukki, tuossa kohdassa se muuttuu Tallinnan lennukiksi. Vähän sama juoni kun eestiläiset kutsuu Tallinnasta suomeen lähteviä laivoja suomen laivoiksi, kun ne ovat Helsingin lähellä ne muuttuvat Tallinnan laivoiksi.

Tuollainen potkuriturbiini sieltä tuli. Espanjaan rekisteröity on. Olen minä naillä joskus matkustanutkin, vähän pienempi kone oli silloin.

Kävin aamupalaa syömässä veneellä, Oskari sanoi että laittaa minulle suomalaisen naapurin, saan puhua suomea. Laittoi myös.

Keräsin voimia ja läksin jälleen Mändjalan suuntaan. Hienot masto männiköt Mandjalassa, vai tehdäänkö männystä mastoja?

Niityllä oli paikallisia tukka silmillä. Ne on jotain ylämaan asukkeja, luulen. Jotenkin kyllä olivat yksinkertaisen oloisia, ei oikein osannut kontaktia ottaa.

Hoitavat kuulemma perinnettä.

Kävin vaihteeksi tämän Nasva joen toisella rannalla katsomassa. Satama ja laivatehdas.

Sieltä tulee kaikenlaisia vehkeitä vesille. Kuten tälläisia poliisi partioveneitä, arabian kielistä tekstiä kyljessä. Mihin lie menevät.

Tällä puolella jokea on myös laitureita. Huonossa kunnossa ovat ja hiekkaa niin ettei vettä ole kuin 20 senttiä.

Ohueksi on betoni kuori ruostunut. Kyllä se vielä minun painoni kestää.

Oskari lähti kotiin, kävi huikkaamassa että jos katselen joutessani sillä silmällä. Ei ole tiedossa että kukaan tulisi, mutta ei lähellekään kaikkia tiedäkään etukäteen.

Iltalenkki ja sitten nukkumaan…