Kävin Kihnussa rattaalla jälleen pienen lenkin aamutoimiksi. Kihnulaiset ajavat Ural tai siis oikeastaan se on IMZ. Tai sitten autolla ajavat.
Turisteille tarjotaan jalgrattaita. On myös muutama sähköskootteri tarjolla.
On hienoa männikköä tässä hiekka saaressa.
Sitten tulikin aika lähteä. Vilkutin tälle paksulle, pahantuuliselle satamakapteenille vanhalle piialle. Tämä kyllä leppyy kun vähän lirkuttelee. Eilen murjotti toimistossaan, minä tulin ovesta ja tervehdin, ”Tere Kihnu tydrukud.” Alkoi hymyilemään. Kysyi tietoja ja sitten kysyi olenko yksin? Minä kysyin että missä mielessä? Mitä sinulla on mielessä? Joka kerta sama juttu ja kappas jopa pärjäämme.
Sinne jäi Kihnu, ei ole enään entisenään.
Sitten vain mennään. Veden lämpö on muuttunut sitten keväästä, kun Tallinnaan tulin.
Tuollainen katamaraani tuli möristen vastaan.
Jakob Prei nimeltään. En muista tätä ennen nähneeni.
Jo alkoi väylä pärnuun paistaa.
Satamasta ohitse. Aika pölinä käy kun laivaa lastataan turpeella ja hakkeella.
Tuuli vie pölyn tuonne vierassataman suuntaan. Tai kotisatama se paremminkin Pärnun Jahtklubille on ja siellä on yks laituri vieraspaikkoja.
Nuoria purjehtijan alkuja vetelee joessa.
Vielä Runö, Ruhnun katamaraani tuli vastaan sataman kohdalla.
Ja olinkin perillä, Pärnu Jahtklubi satamassa.
Tälläinen oli gps jälki tänne. Olisi tuosta voinut yhden kulman vielä vähän oikaista, mutta aika suora oli reitti. Pikkuisen alle maraton oli matka…