Aamulla heräsin ennenkuin oskari tuli. Minun vieressäni on suomalaisia. Sitten muutama saksan poika, viimeisenä Katariina Jee, eesti tüdruk. Läksin rattaalla jälleen polkemaan.
Tuonne vain kiellettyyn ajosuuntaan, se ei koske minua.
Hiekkatie on kiva ajella, kun ei autoja liiku. kun autoja liikkuisi niin tukehtuisi tomuun.
Näillä eestiläisillä oli kiva asuntovaunu. Tai nukkumavaunu. Tyylikäs.
Samat veneet Roomassaaressa. Tai enhän minä niitä sinänsä lukemaan tullut, vaikka Oskari kyllä kysyy, ketä siellä oli.
Lentokentällä oli suomalainen lentokone. Erikoisen näköinen. Olisiko 10 matkustajan vehjes.
Eteenpäin vain.
Aamulla on kiva, ihmiset nukkuvat ja on rauhallista.
Erilaisia maisemia.
Saavuin tällaiselle nurmikentälle jossa oli hiekka kuoppia.
Siellä oli rakennus jossa paljon invalidi kärryjä. Hyvä että invaliditkin pääsevät harrastamaan.
Sinne invalidit hurauttivat invakärryllään ja kepukalla maata huitoivat, niin että turve pölisi.
On heillä harrastus, seistä jököttävät ja palloa lyövät. Kirota kuulemma ei saa jos ohi lyö, se ei ole etiketin mukaista. Kyllä mölkky on sentään toista, mölkkymiehet on mölkkymiehiä, nämä jotain muuta.
Kyllästyin näihin keekoilijoihin, panin taas rattaalla menemään. Kotkanpojan tietä.
Kuressaaren piispanlinnassa oli meneillään Lossi päevad. Ei kun sinne.
Siellä oli opastettu kierros linnassa. Olen usein käynyt linnassa, mutta en opastetulla kierroksella. Se olikin hyvä idea. Kiertelimme 1,5 tuntia ja kuulin paljon historiasta ja pääsimme lukittujen ovien taakse.
Luurankoja ym. Vähän kyllä epäilen rekvisiitaksi. En kuitenkaan viitsinyt alkaa pilaamaan tunnelmaa.
Viikinkejä kävin tervehtimässä. Aikani juttelin yhden kanssa, lopuksi sanoi olevansa Tartosta. Minä kehuin myös olevani Tartlane. Tämä kysyi että mistä minä olen tartoon muuttanut, mistä kotoisin? Sanoin että arvaa. Sanoi että õ on kuin saarenmaalaisilla, sitten jotain outoa kuin Võru murretta. Kun kerroin olevani suomalainen, naurahti. Sanoi että vähän epäili suomalaiseksi, mutta ei oikein uskonut. Tämä viikinki oli kotoisin Rakverestä, oli asunut Tanskassa ja oppinut viikinkien asioita ja nyt tartlane.
Otin miekan käteeni ja pitelin. Viikinki kutsui minut mukaan tartoon heidän kerhoonsa. Heillä on kaikkea, demo taisteluharjoituksia ja esineiden tekoa. Se olisi kyllä hyvä harrastus. Lupasin miettiä asiaa. Kyllä viikinkinä oleminen olisi parempi kuin palloa lyödä kepukalla. Miekka kädessä tuntuu toiselta kuin keppi. Antaa voimaa.
Viikingit ei ollut kansa, viikingit oli elämäntapa. Ne viikingit eivät mihinkään hävinneet, ne lakkasivat olemasta viikinkejä kun elo tyyli muuttui….