Tämä on kotikaupunkini Tartu.
Kävin vielä vähän shoppaamassa torilla.
Tulitikulla tuli grilliin.
Lihakäikäleet grilliin, koiralle kelpasi marinadi.
Kunnes tämä otti sen iänikuisen jalkapallonsa ja alkoi vahtia grillaamista.
Tuosta se lähtee.
Oma maa mansikka, muu maa mustikka, vai kuinkas se meni. Jokatapauksessa odotettavissa Eestin mansikoita.
Mutta hetki oli lyönyt, oli aika kertoa koiralle että minä lähden. Tulen takaisin, luota siihen.
Siitä sitten vaan Ooppelilla läpi Eestimaan.
Laitoin lipun veneen ahteriin, satamakapteenille ja muillekin merkiksi.
Vielä oli virtaa niin paljon, että päätin lähteä kävelemään tuolle aallonmurtajalle. Yllättävän pitkälle ulottuu.
Jäät ja myrskyt on vähän hajottanut sitä. Kun jostain kulmasta kivi törröttää, niin siitä saa jää ja laine kiinni ja se on lopun alkua. Näitäkin pitää huoltaa.
Muulin, eli aallonmurtajan päässä on loisto. Se näyttää pimeässä mihin kohtaan laivalla ja veneillä tähdätään rannikolle.
Sen pituinen se…