Kävin kertomassa satamakapteenile että lähden purjehtimaan, tulen juhannuksen jälkeen takaisin. Maksan sitten joskus maksut. Moottorilla hurautin laiturista ulos, keula vastatuuleen ja isopurje ylös. Kone sammuksiin ja fokkaa ylös. Sillä aikaa tuuli käänsi keulan tuulesta ja mentiin. Navakassa 2 metrin tuulessa lähti vene lipumaan kohti etelää.
Sinne jäi Pärnun satama, ei yhtään vierasvenettä, enkä minäkään kyllä erityisen vieras ollut.
Täydeltä näyttää, mutta ei tuossa ekassa laiturissa ole kuin 2 purjevenettä laiturin toisella puolella, edessä yksi moottorivene.
Sitten näkyi tuollaisia hurvittelijoita, toinen veti vesiskootterilla kuin hullu, toinen oli siitä takana roikkumassa vedessä. Kai sillä oli se tarkoitus, että palokunta ja meripelastajat treenasivat pelastustöihin lähtöä.
Kerran näkyi jopa tuollainen masiina. Tatuoituja kaljupäitä vetää kovaa musiikin tahdissa juovat kaljaa. Ei ihan selvinnyt mikä tämän tarkoitus oli.
Välillä liikkui kovemmin, välillä hiljempaa.
Mutta ei luovuteta, kyllä purje vie, kun vain uskoo sen vievän.
Tuli vähän oiottua väylää, nyt oli paljon rysiä laitettu. Siinä välissä oli kymmeniä rysiä, oli vaikea löytää tilaa josta pääsee ohi. Löysin kuitenkin pois.
Aurinko paistoi niin kuumasti, kuin aina Liivinlahdella paistaa.
Kohti Kihnun saarta.
Jopa lopuksi näkyi aallonmurtaja ja sitä remontoivat masiinat.
Tänne oli tehty kunnan toimista 2 uutta laituria. Että sellaista tälläkertaa täältä tänään. Tässä plotterin käkkyrää, jos ei ole mahdollisuutta Liivinhahelle seikkailemaan, voi katsoa karttoja…