Päätimpäs lähteä pienimuotoiselle seikkailulle.
Ihan vain kävellen ensin laiturilta kaupungille.
Tuollainen synkeän näköinen rakennus veti puoleensa.
Siellä haahuili ihmisiä, hyörivät edestakaisin.
Täälläkin päärautatieasemalla on koittamassa uudet ajat. Rakentavat aseman uusiksi. Mustille miehille rakentavat entistä viihtyisämmät kohtauspaikat, jos tätä osaan oikein lukea. Ennen rautatieasemat tehtiin junamatkustajille, sieltä sai vaikka kantajan kantamaan laukut junaan. Sai syödä ja juoda matkamies. Nyt tehdään kohtaamispaikkaa.
Minä päätin lähteä junalomalle, vaikkei olekaan tässä helteellä tuollaista muodikasta pipoa päässä.
Yritin etsiä tuttuja, ei täällä ole enään ketään tuttavia. Minun tuttavani eivät hakeudu nähtävästi niihin kohtaamispaikkoihin.
No eikun junaan. Kai nämäkin kohta on kohtaamispaikkoja, ei liikkumisvälineitä.
Kaikki on vihreää, muodinmukaista.
Juna pyyhkäisi läpi syrjäseudun, jossa ei vielä asemista ole tehty kohtaamispaikkoja. Ovet kylläkin lukossa, eikai matkustajia sentään asemalle sisään lasketa, eikä ulos penkkejä laiteta.
Viskasivat junasta tälläisellä risteysasemalla.
Siellä vielä vanhempaan junaan, joka kuitenkin myrkyn vihreä.
Jotenkin autioon paikkaan päädyin.
Tai oli siellä paikallinen helvetin enkeli väijyssä.
Ruoka oli hyvää. Mutta en minä täällä kauaa viihdy, tuli palaa persiissä…